Vaarallisen työn lisää

Vaarallisen työn lisää

Vaikka kirjoituksen otsikko sisältää hienovaraisen pistäytymisen huumorin puolella, ei tämänhetkinen tilanne koulussa ole yhtään humoristinen. Oppilaat ovat ihmeissään ja opettajat sekä rehtorit käyvät asiaa läpi keskenään ja oppilaiden kanssa. Kaikki kyllä tajuavat, että Jokelan ammuskelu oli toki yksittäistapaus eikä hysteriaan ole syytä, mutta silti keskusteluissa vilahtelee tuon tuostakin ajatus, mitä jos meidän koulussa tapahtuisi jotain tällaista?

Kysyin oppilailta mikä heidän mielestään saa jonkun tekemään tällaisen teon. Yksi oppilas sanoi, että ampuja oli varmasti sairas. Toinen ehdotti, että ampuja halusi päästä telkkariin ja uutisiin. Kolmas arveli, että ampuja oli suuttunut jostain. Kaikki olivat luultavasti oikeassa. Lopullista varmuutta teon motiiveista emme kenties saa koskaan, eikä sillä liene enää suurta merkitystäkään. Oli lähtökohta mikä tahansa, lopputulos on kovin surullinen.

Sovimme oppilaiden kanssa, että parhaiten ehkäisemme tällaisten tilanteiden syntymisen pitämällä toisistamme huolta, alkamalla kaikkia ja huolehtimalla että kukaan ei jää yksin.

Siinä olisi ohjenuoraa meille aikuisillekin.

7 thoughts on “Vaarallisen työn lisää

  1. Mun mielestä on just tärkeää saada teon motiivit selville. Se saattais auttaa tällaisten ”räjähdysten” ennaltaehkäisyä.

  2. Emppu: Siinä olet kyllä oikeassa. Ajan kuluessa motiivien merkitys toki kasvaa. Aluksi vain tuntui, että koko tilanne oli niin kauhea että olisi tärkeämpää yrittää selvitä ja suunnata kaikki voimavarat kaikesta huolimatta tulevaan eikä ruotia menneitä.

  3. Mekin olemme täällä olleet järkyttyneitä Jokelan onnettomuudesta. Että meidän turvallisessa Koto-Suomessakin voi tapahtua tuollaista! Kouluterveydenhuoltoon ja mielenterveystyöhön tarvittaisiin lisää voimavaroja, että tuollaista ei tapahtuisi.

    Ja asiasta kolmanteen: me ehkä tullaan sitten lasten kanssa teille tekemään joulusiivousta. 😉
    Nyt viikonlopuksi kuitenkin lähdemme kolmestaan Ilkan ja Annikan kanssa evakkoon, joten Heini on täällä poikien kanssa. Pojat ois mielissään, jos saisivat soitella skypellä teidän lapsille joku ilta. Mukavaa viikonloppua!

  4. Motiivin selvittäminen on kyllä tärkeää, mutta luulen että tämän ampujan kaltaisia tapauksia on niin harvassa, et niitä voi käytännössä olla mahdoton nostaa ennalta esiin esimerkiksi kouluterveydenhuollon avulla. Toki, jos tähän liittyi esimerkiksi sulkeutuneisuutta ja kaverittomuutta, sellainen voidaan ehkä havaita ajoissa. Mutta kun uutisointia seuratessa tulee sellanen kuva, et vielä tiistaiaamuna kaikki Auvisen koulukaverit ois voinu vakuuttaa, ettei pojalla todellakaan liiku tällaiset suunnitelmat mielen vieressäkään, vaikka se vähän oma persoonansa onkin. Ja kyseessä oli opettajan kertoman mukaan myös ilmeisen lahjakas oppilas – ei lahjakasta ensimmäisenä epäillä psykopaatiksi. Siitä huolimatta, että historia on täynnä lahjakkaita hulluja (ja eiköhän nykyaikakin).

    Esko Rantanen pohti asiaa minusta aika hyvin artikkelissaan

    ”Näyttää siltä, että opettaminen on kouluissa, eikä vain kouluissa, vaan yliopistoissakin syrjäyttänyt kasvattamisen. Lapsi ja nuori kehittyy koulussa ihmiseksi ja yhteisön jäseneksi, ei vain ammattilaiseksi ja huippuosaajaksi.”

    Mitä mieltä Samppa olet asiantuntijana tuosta analyysista?

  5. Matti: Mielenkiintoinen artikkeli, vaikkei oikein istunut talouselämän sivuille 🙂

    Olen kuitenkin aikalailla eri mieltä siteeraamasi kohdan kanssa. Itse ajattelisin, että opettaja (ainakin luokanopettaja) on nykyään paljon enemmän kasvattaja kuin opettaja. Historiankirjoja lukemalla selviää, että aina niin ei ole ollut. Siksi en ymmärrä miksi Rantanen väittää toista.

    Sen tarkemmin en uskalla ruveta analyysiä tässä pureskelemaan. Enkä myöskään sitä, millä tavoin koulun ja kouluterveydenhuollon pitäisi kehittyä jotta tällaiset kyettäisiin ennaltaehkäisemään. Aito välittäminen lienee yksi keskeinen tekijä. Toisaalta sekään ei ulotu kaikkialle, koska kaikkialla se ei voi olla aitoa. Ihmisiä kun ollaan.

  6. Minusta pitäisi lakata miettimästä, mitä kaikkea tämä sosiaalidemokraattinen yhteiskunta voisi tuottaa meille, mm. lisää rahaa mielenterveystyöhön. Jos ajan henki olisi myönteisempi kasvatukselle, tällaisten tapausten todennäköisyyttä voisi pienentää. Pientähän se on jo nyt, äärimmäisen pientä, mutta silti. On niin helppoa kysyä, mitä valtio voi antaa meille. Kasvatuksen miettiminen on paljon työläämpää ja vastenmielistä. Siinähän joutuu itsekin tekemään jotain.

    Miten vanhemmuudesta saisi tehtyä muodikkaamman asian?

  7. Nythän on niin, että lasten huoleen ja hätään tässä asiassa on vastattava, ja toisaalta yritettävä itse elää niin, että meidän lähellämme tällaisia kauhutekoja, vihaa ja vaarallisia ajatuksia vaalivat nuoret huomattaisiin. Monet ongelmat voivat välittävien, osaavien ja jaksavien aikuisten avulla pikkuhiljaa löytää ratkaisun. Monen elämä on palannut raiteilleen.
    paradoksaalista on, että koskaan maailmassa ei ole ollut niin teknisesti laadukkaita turvajärjestelmiä, niin suurta taloudellista hyvinvointia ja kuitenkin niin suurta turvattomuutta ja niin paljon resurssien pulaa valittavia ihmisiä kuin nyt. Jokaisen asian pohjimmainen syyhän nykyään tuntuu olevan resurssien puute…
    Eli tässä yltäkylläisyyden ajassa joudumme ratkaisemaan ongelmia, joita ei olisi, ellei juuri tuota aineellista yltäkylläisyyttä olisi!
    Kannattaa miettiä, voiko siis tulevien sukupolvien, ilmastonmuutoksen, mätäpaiseiden poistamisen jne. eteen tehdä yhtikäs mitään, jollei tule rahaa lisää ja äkkiä!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *