Lapsille luettavaa

Lapsille luettavaa

Risto Räppääjä ja pakastaja ElviPuhuin viimeviikolla vanhempainillassa oppilaideni vanhemmille lukemisen merkityksestä. Sanoin heille, että lukuharrastus antaa oppimiseen eväitä joilla pääsee pitkälle. Eräs vanhempi kysyi, että mistä löytäisi sopivaa luettavaa. Vastasin että kirjastosta tai kirjakaupasta.

Olen jo lyhyen työhistoriani aikana huomannut käytännössä sen, että erittäin harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta lapsen lukuinnostus ja lukuharrastus ovat suoraan verrannollisia lapsen koulumenestykseen. Siis lukuaineissa. Matematiikka sekä taito- ja taideaineet ovat sitten asia erikseen. En osaa sanoa onko lukuinnostus syy vai seuraus. Uskoisin että sen olevan molempia.

Tällä hetkellä yksi arkityön keskeisimmistä haasteista olisi saada oppilaat lukemaan. Keinoja siihen on olemassa satoja. Monia niistä olen jo käyttänyt, mutta silti tuntuu, että muutamien kohdalla ei toimi mikään. Ja juuri heille lukeminen tekisi taatusti hyvää. Ennen luulin, että lukuinnostuksen herättämiseen riittää hyvä kirja, mutta ei se ole pelkästään sitä. Hyvä kirja kun on makuasia. Ja maku voi kasvaa kieroon. Siihen kyllä löytyy virikkeitä.

Mutta ettei tämä jäisi pelkäksi nykytilan surkutteluksi, poimin tähän muutamia kirjavinkkejä. Osa sopii vähän pienemmille, osa vähän isommille. Suurin osa kuitenkin molemmille.

Astrid Lindgrenin lastenkirjat

Sinikka ja Tiina Nopolan lastenkirjat

Viiru ja Pesonen -kuvakirjat

Tatu ja Patu -kuvakirjat

Mauri Kunnaksen lastenkirjat

Roald Dahlin lasten- ja nuortenkirjat

Eduard Uspenskin lastenkirjat

Timo Parvelan lasten- ja nuortenkirjat

Markus Majaluoman kuvittamat kirjat

Mikko Mallikas-lastenkirjat

Kristiina Louhen Tomppa- ja Aino-kirjat

Maikki Harjanteen lastenkirjat (mm. Minttu-kirjat)

Pekka Töpöhäntä-kirjat

Tämä on vain pintaraapaisu, jatka listaa omilla suosikeillasi.

21 thoughts on “Lapsille luettavaa

  1. Sampan listaamista mulle tärkein on ehdottomasti Astrid Lindgren. Melukylän lasten elinympäristö liittyy vahvasti mun lapsuuden mielikuvitusmaisemiin, ja varmaan 95% muustakin tuotannosta on tullut kahlattua useampaan kertaan. Mauri Kunnakset on myös tuttuja, ja niiden huumori loistavaa. Viiruun ja Pesoseen tutustuin vasta myöhemmin ja kuvien yksityiskohdat ilahdutti erityisesti. Niistä tykkää varmaan pikkulapsetkin.

    Kiitti hyvästä listasta. Nimeltä oon tainnu kuulla jokaisen noista, pitääpä kaivella ens kerralla kirjastosta. Taava ja Niilakin alkaa jo olla siinä iässä että osaavat joten kuten keskittyä satujen kuuntelemiseen.

  2. Matti: Tarkoitus oli tehdä listasta kattavampi, mutta aika loppui kesken. Lisäsin äsken listaan muutamia hyviä ”sarjoja”.

    Lapsille kannattaa lukea. Se on sekä hauskaa että kehittävää. Samalla tulee oltua ihan oikeasti lapsille läsnä. Kirjastosta saa kirjoja, mutta ajattelisin että parhaimmat kirjat kannattaa ostaa kotiin. Ainakin meillä ne on ahkerassa käytössä.

  3. Entäs sitten Pekka-kirjat?

    Erityisesti nimien valinnassa monet lastenkirjailijat tuntuvat olevan erityisen luovia…

  4. Jeremias: Onko sivistyksessäni aukko? En nyt heti muista mitään Pekka-kirjoja. Toisaalta myös Ville-kirjat on hukassa… Nimet eivät todellakaan mielikuvituksella hurmaa 🙂

  5. Ville-kirjat lienee hukassa sen takia, kun Ville on vähän niinkuin sivuhenkilö Minttu-kirjoissa, pitää ettiä M:n eikä V:n kohdalta…

    Mintut on muuten hyviä, ja nyt myöhemmin ku on lukenu niitä lapsille, ni huomaa huvittavan tuttuja piirteitä erityisesti Mintun vanhemmissa 🙂

  6. Venla: Perttu-kirjat on hyviä. Tarkoittikohan Jerkku juuri noita Pekka-kirjoja? Niissä on omalaatuinen huumori. Tai en ole kyllä varma onko se huumoria.

  7. Musta ainaki tuntuu, että Jerkku tarkotti Pekka töpöhäntiä. Tai itelle ainaki ne tuli ekana mieleen, eikö ne oo aika suosittuja?

  8. Meilläkin on pari pekka töpöhäntää, ja mummulta ja papalta eelis sai myös äänikirjan. Seurauksena sen kuuntelusta kuulin tässä eräänä päivänä Eeliksen rallattelevan: ”Heinillä ei oo häntää, Heinillä ei oo häntää…”

  9. Minusta taas tuntui, että Jeremias tarkoitti niitä Simo-kirjoja. Tiedättehtän te ne?

    Omituista muuten, miten jotkut asiat ovat mielen tasolla vahvasti kytköksissä toisiinsa. Lautapelit taitavat olla minulle isompi asia kuin olen arvannutkaan. Kun viime Joulun alla ihan siinä lumen tulon kynnyksellä tein lähes kymmenestä eri pelistä arvioita, muistan odottaneeni sekä pelejä että niiden pelaamista aivan innoissani. Nyt kun tuo aika vuodesta taas lähestyy, ne tunteet tulevat mieleeni taas, vaikkei juurikaan ole näköpiirissä, miten voisin päästä pelaamaan sellaisia herkkuja kuten Power grid tai Puerto Rico.

    Monopoly-äänestys on muuten menossa osoitteessa http://www.monopoly.fi joten käykää äänestämässä Kouvola kartalle. Sehän on kuitenkin ratamaailman keskus, ja siinä monopolyssä on kuitenkin neljä eri asemaa.
    Nykyiset pelisuunnittelijat ja -harrastelijat ovat yksimielisiä siitä, että Monopolyyn kulminoituu kaikki mahdolliset virheet, joita lautapelissä voi olla. Nykyäänhän peleillä on esmes selkeä aika. Esimerkiksi joku korttipeli, joka loppuu, kun pakka on käännetty kaksi kertaa.

  10. Ei, vaan unohdin rakentaa aasinsiltani. Kun luettelit kehittäviä kirjoja, minä mietin mielessäni, kuinka kehittävää onkaan se, että pelaa lautapelejä lauantai-iltana…

  11. Samuli: Hyvä. Tuota aasinsiltaa juuri jäin kaipaamaan. Ja toiseksi en ole aikonutkaan lopettaa. Tässä hommassa on hyvää se, että vastuu jää lukijalle.

  12. Mahtavaa! Tällaista lukulistaa tarvitaan aina. Jos alat lukea oppilaillesi ”Iskä ja Danny”-maailmanmestari-kirjaa, saat varmasti lahjottua heidät tekemään lähes mitä tahansa, jopa oppimaan jakolaskut, jos lupaat vähän lukea Dannya…
    Entäs ikivanha ihanainen: ”Lotta, ystäväni”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *