Hyvällä tuulella

Hyvällä tuulella

Otsikko on hieman harhaanjohtava. Ei niin, että olisin erityisen huonollakaan tuulella, vaan tarkoitan tällä kertaa ihan noita oikeita tuulia. Niitä, jotka repivät kattopressuja irti, riepottelevat kellastuvia lehtiä ja ulisevat savupiipussa ja tuuletushormeissa. Niitä tarkoitan. Eräs niistä oli nimittäin tänään erityisen suotuinen ja puhalteli kotimatkalla vinhasti selän takaa. Syntyi oma ennätys. Keskinopeus rapiat 30 kilometriä tunnissa ja matka-aika alitti muutamalla sekunnilla puolen tunnin maagisen rajan. Yksi merkkipaalu hienolla uralla. En paremmin sano.

Remonttirintamallakin puhaltavat ihan suosiolliset tuulet. Peltimiehet aloittivat eilen aamulla hommat ja nyt keskiviikkoiltana kaksi kolmasosaa katosta on pellitetty. Työn jälki näyttää hyvältä, mutta ennenkaikkea katto näyttää hyvältä. Olin pakahtua ylpeydestä, kun peltimies sanoi, että on mukava tehdä kattoa näin erinomaiselle pohjalle. (Oheinen kuva on tiistailta)

Saatiin tänään hinattua hyvin palvellut sitikkamme romut.. eikun siis korjaamolle. Hinausmatka oli varsin mieleenpainuva. Kysyin Eeva Maijalta haluaako hän hinata vai olla hinattavana. Valitsi hinauksen ja yksityiskohtaisten ohjeiden saattelemana lähdettiin matkaan. Ensimmäisellä nykäisyllä meinasi niskat nyrjähtää mutta pian kyyti tasoittui ja keskinopeus hakeutui kuudenkympin tuntumaan. Mielessä käväisi, että itse en uskaltaisi ajaa tällä tiellä ilman hinaustakaan näin kovaa, mutta en uskaltanut jatkaa ajatusta pidemmälle. Moottoritiellä mittarin kärki tavoitteli kahdeksaakymppiä ja voin vakuuttaa, että kolmimetrinen hinausköysi näytti kutistuvan silmissä. Viimeisessä risteyksessä kuiskasin Liinalle joka urhoollisesti istui kyydissä, että ehkä tästä selvitään. Samassa räsähti. Köysi katkesi ja siinä sitä jökötettiin ja ihmeteltiin keskellä liikenneympyrää.

Tarinan loppu ei ole ollenkaan mielenkiintoinen, saatiin nimittäin auto korjaamon pihaan. Ja tänään, niinkuin muinakin iltoina mietin, miten yhteen päivään voi mahtua niin paljon kaikenlaista. Vaikka päivä menee nopeasti, aamusta tuntuu olevan ikuisuus.

Peltikatto valmistuu

17 thoughts on “Hyvällä tuulella

  1. Kahdet erinomaiset pohjat, pyörällä ja katolla. Ei Sampalta muuta voi odottaakaan.

    Tiistaina alkoi taas sählyt pyöriä. Kyllä tuli mieleen pari kertaa, että Sampan puolustavaa hyökkäystaitoa tarvittais. Harmi kun et repeä enää pelaamaan.

    Kivalta näyttää teidän talo jo nyt tuossa kuvassa. Jos remonttinäkymät alkaa ärsyttää ja noin muutenkin, niin tulkaapa käymään kylässä tässä lähi-iltoina!

  2. Talo näyttää hienolta, vaikka onhan noita punamultamökkejä kyllä tullut nähtyä. Ei varmaan tuossa itse hinaustilanteessa tapahtuman ”värikkyys” miellyttänyt 🙂

  3. Samppa käski kyllä etukäteen ajaa kaheksaakymppiä, että silleen. Eikä mua hirvittänyt yhtään, ajattelin vain että hyvinhän tämä menee. Ei tullut mieleenkään että hinausköysi on aika lyhyt, kun se kerran niin sievästi tuli perässä. Ihmettelin vain kovasti kun taustapeilistä näkyi koko ajan nyrkki, joka heilui milloin mihinkin suuntaan.

    Mutta kaiken (sis.Sampan kommentit ym.)jälkeen olen vakaasti päättänyt, että toista kertaa en noihin hommiin rupea!

  4. Melkoinen päivä. Onnea selviytymisen johdosta.

    Meilläkin saa tulla käymään, jos remonttihommat tympii. Tosin meilläkin on ilmeisesti remontti käynnissä, mutta ei tässä osoitteessa.
    Sunnuntaille olitte kai jo suunnitelleetkin. Me ainakin olemme suunnitelleet, alustavasti ainakin kauppalistaa. Tervetuloa.

  5. Tuosta hinausstoorista tuli väistämättä mieleen eräs tarina, joka tapahtui muistaakseni Alavudella. Siellä on kuulemma sellainen pitkä suora. Tämä tarina on levinnyt suusta suuhun (ja nyt siis bittiavaruuteen) joten mitättömät yksityiskohdat eivät välttämättä päde.

    Kävi niin, joka tapauksessa, että kolmen paikallisen nuoren naisen matkanteko autolla katkesi kuin köytenne konsanaan, yhtäkkiä ja varoittamatta. Nämä naiset pyysivät puhelimitse apua ystäviltään, jotka asuivat lähistöllä. Nuoret miehet saapuivat paikalle, kertoivat, ettei paikan päällä ollut mitään tehtävissä. Kaivettiin vain köysi esiin, asennettiin se hinaajan ja hinattavan puskureihin ja valmistauduttiin lähtöön. Auto oli määrä hinata lähistöllä asuvan tuttavan pihaan. Ennen hinaukseen ryhtymistä varmistettiin naiskolmikolta, osaavathan he varmasti olla hinattavana. Osasivat, varmasti.

    Matka lähti hyvin käyntiin. Edessä oli pitkä suora. Suoran päässä oli liikennevalot, joihin kolonnan oli pysähdyttävä. Edellä ajava auto pysähtyi siis liikennevalojen tähden. takana tuleva pysähtyi edellä menevän auton puskuriin. Miehet säikähtivät rysäystä ja nousivat ajokistaan katsomaan, miksi kolari oli syntynyt. He loikkasivat naisten auton luo, ja katsoivat vaiti, kuinka naiset söivät takapenkillä eväitään.

  6. Samuli V: Kyllä nauratti tuo tarinasi! Luulen että minulla ainakin eväät olisivat jo siinä vaiheessa menneet väärään kurkkuun kun törmäys hinaavaan autoon tapahtui. Mutta eihän sitä kaikkia pikkuseikkoja elämässä kylläkään huomaa.

  7. Minusta tuossa teidän hinaustarinassa on hauskinta se että jos kyse olisi ollut meidän perheemme kakslahkeinen joka siellä hinattavana olisi ollut niin ei oltais päästy alkua pidemmälle kun hän olisi jo soittanut että elä nyt hullunainen nuin lujaa ajele.

    Ja sitten minä olisin vetänyt herneen nokan kautta takaraivoon ja sanonut että hinaa itse autosi.

    Mutta niin vaan te pääsitte perille. 🙂

  8. Tuutikki: Olisin toki soittanut, mutta en uskaltanut irrottaa käsiä ratista. Edes toista. Sitäpaitsi ajatus siitä, että vaimo rupeaa siinä tilanteessa kaivelemaan puhelinta laukkunsa pohjalta, tuntui jo tarpeeksi kamalalta.

    Hetken toki harkitsin sitäkin vaihtoehtoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *