Nuoren opettajan varaventtiili

Nuoren opettajan varaventtiili

Liina tietokoneellaKoulussa oli ahdistava päivä. Oikeastaan mikään ei poikennut tavallisuudesta, mutta silti jäi paha maku suuhun. Pedagogiset oivallukset jäivät jostain syystä syntymättä ja huonosti suunnitellut tunnit menivät tavallistakin huonommin. Omassa luokassa kahden oppilaan ongelmat työllistävät enemmän kuin kaksikymmentä muuta yhteensä. Heidän tilanteensa on surullinen, varsinkin kun lapset itse ovat suurimmaksi osaksi syyttömiä tilanteeseen jossa he joutuvat elämään. Toisen elämäntilanne on niin vakava, että suoraan sanoen pelottaa miten asiat siinä perheessä etenevät.

Koulussa on ollut usein puhetta lasten tietokoneen käytöstä ja siihen liittyvästä univelasta. Viimeviikolla asiasta taas keskustellessamme koin huikaisevan oivalluksen tunteen kun tajusin, miten aikuiset voidaan jakaa noin karkeasti ottaen kahteen eri leiriin. Tarkastellessani kehittämääni teoriaa huomasin, että se sopii varsin moneen asiaan. Tässä yksi esimerkki:

Ensinnäkin on ihmisiä, jotka ideoivat, kehittävät, myyvät ja mainostavat tietokonepelejä. He tekevät sitä työkseen ja tähtäävät aina vain parempiin myyntituloksiin ja he saavat työstään palkkaa (useimmiten kai hyvää sellaista). Heidän kannaltaan on sitä parempi, mitä useampi lapsi jää heidän toteuttamaansa peliin koukkuun.

Toiseksi on ihmisiä, jotka yrittävät monin tavoin auttaa lapsia, jotka ovat joutuneet tietokonepelien lumoihin. Olkoon sitten kyseessä lapsen vanhempi, opettaja tai sitten jo ihan lastenpsykologi tai terapeutti, tavoite on sama: lapsi pitäisi saada koukusta pois. Nämäkin henkilöt saavat työstään palkkaa (no ei vanhemmat toki, mutta muut). Heidän työnsä on siis vapauttaa mahdollisimman monta tietokonepelin orjaa orjuudesta.

Ristiriita on siis varsin selvä. Oudoksi tilanteen tekee kuitenkin se, että nämä kaksi leiriä eivät oikein voi taistella suoraan toisiaan vastaan, vaan kiistakapulana (sallittakoon ilmaus) toimii lapsi, jota molemmat leirit tavoittelevat.

Toeriani mukaan tämä samainen kahtiajakautuminen sopii myös esimerkiksi makeistehtailijoiden ja hammaslääkärien taisteluun, virvoitusjuomatehtailijoihin ja painonvartijoihin… listaa voisi jatkaa pitkästi. Mielestäni tilanne on suorastaan traagisen koominen. Yhteiskunnallisesti ajateltuna sillä on tosin varsin työllistävä vaikutus. En edes uskalla ajatella mitä tapahtuisi, jos tätä herkkää systeemiä ruvettaisiin purkamaan. Ainakin siinä jäisivät tuhannet ja taas tuhannet ihmiset ilman työtä.

Oleellista lienee kuitenkin lopuksi kysyä, kummassa leirissä sinä seisot?

7 thoughts on “Nuoren opettajan varaventtiili

  1. No, asia olisi yksinkertainen, jos molemmissa leireissä vallitsisivat samat arvot…Jos pelien valmistajat lisäisivät peleihinsä tarpeeksi kehittäviä ja kohottavia elementtejä niiden houkuttelevuuden lisäksi…ennenkuin pääset seuraavaan tauluun sinun on juostava viisi kilometriä ja sitten pudotettava painoasi ja sitten annettava aikaa perheellesi ja harjoiteltava selloläksyjäsi niin, että ne menevät oheisen melodian kanssa tarkalleen samalla tavalla ja..( yök, kuuinka tylsältä ja opettajamaiselta alkaakaan vaikuttaa, mutta enhän olekaan pelintekijä…)

  2. … mut haasteet on onneks tehty voitettaviksi! Liikuntaan pakottaminen vois onnistua integroimalla järjestelmään tällanen. Painonhallintaan vaaka, joka lähettää tulokset langattomasti pelille. Selloläksyihin laite (tai mikrofoni + tietokone + ohjelma) joka osaa verrata soittoa mallikappaleeseen. Mut tuo tärkein, eli aikaa perheellesi on kyllä hankala.

    Ja noihin muihinki löytyis tietty netti väärällään sivuja, jotka kertoo miten pakotteita voi kiertää… 😀 Ehkä itsekurin kehittäminen on paras ratkasu!

  3. Anoppi: Niin olisi, jos… Mutta kun ei ole. Pelifirmat, tai ainakin valtaosa niistä ovat voittoa tavoittelevia yrityksiä ja silloin tavoitteenasettelu ja arvomaailma painottuu väkisin rahan ehdoilla.

    Matti: olen samaa mieltä. Nuo tekniset seikat eivät ole esteitä vaan hidasteita.

  4. Joo…Mutta kukapa olisi uskonut vielä vävypojan riehuessa sideharsovaipoissaan, että ympäristön suojeluun panostaminen toisi yrityksille merkittävää taloudellista voittoa? Samoin kuin muut ilmaston suojeluun ja muuhun elinympäristön kohentamiseen tehtävät sijoitukset. Tai ainakin nnäiden arvojen ohittaminen tuo niille merkittäviä markkinataloudellisia haittoja.

    -Edelleen olen sitä mieltä, että jos asiakkailla olisi kaikilla samat arvot esim. riippuvuutta aiheuttavien asioiden vastustaminen, niin kyllähän yritysten voitto olisi näistä arvoista suoraan riippuvainen. Ongelma on se, että asiakkaista suurimmalla osalla ei näitä arvoja käytännössä ole, vaikka niitä julkisesti kannatetaankin. Ajatellaan, ettei pienen pieni annos tätä (henkistä) myrkkyä tee pahaa, (siis ainakaan minulle), ja huomenna aivan piikkiriikkisen verran suurempi annos, ja niin edelleen… Tätähän ne firmat käyttävät hyväkseen.

    Itsekin olen miettinyt, että keksisimpä jonkin fazerin sinistä vastaavan herkun, mutta terveellisemmän! Että kun sitä palan maistaa, on heti otettava toinen…Siinä vaiheessa, kun ihmiset kiintyisivät tuotteeseeni liikaa, siitä alkaisi löytyä tietenkin haittavaikutuksia, mutta silloin olisin varmaan jo rikas…
    On minusta kuitenkin ihan hyviä innovaatioita esim. tämän haitallisen median ympärille kehitelty. Vaikka pahaa ei ikinä saa kitketyksi maailmasta, sitä vastaan pitää taistella!

  5. Sen jälkeen kun ihastuin tummaan suklaaseen (siis oikeaan tummaan, jossa on 70-86% kaakaota), on Fazerin sininen maistunut ällöttävän imelältä. Vähintäänkin siinä pitää olla pähkinöitä tai vastaavia, jotta viitsii syödä.

  6. Asian vierestä: Karkkilakon päästyä kunnolla vauhtiin, karkkia ei erityisemmin tee edes mieli. Mutta suklaa. Tuntuisi, että jos antaisi periksi, voisi sitä syödä koko levyn yhteen menoon. Fazerin sininen olisi valintani.

    Nimimerkki ”joulua odotellessa”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *