Meidän aktiiviloma on alkanut mukavasti: tänään oli auringonpaiste ja oikein tosilomakeli. Kävin uimahallissa Liinan ja Leevin kanssa, sitten kaupan jälkeen tultiin kotiin jossa isäntä oli tehnyt valmiiksi kaikille ruokaa, joka maistui hyvin. Isäntä on muutenkin ollut reippaana: eilen nikkaroi hyllyt ja naulakot kodinhoitohuoneeseen lapsille, ja minä olin kerrankin aivan tyytyväinen ilman mukinoita! Samoin tänään ilmaantui makuuhuoneen ikkunaan ikkunapuitteet vai mitkänenyton, ja LISÄKSI vielä tämä flunssainen ihmemies rakensi karitsointikarsinat Jessille ja Pilvelle, ts. Eskokin sai oman karsinansa. Kävipä tässä illan päälle vielä yhdet vieraatkin (kiitos käynnistä!) eilisiltaisten kahtien vieraitten lisäksi. Tosi piristäviä kyläilyjä, mutta Nalle oli kyllä kumpanakin iltana epäedukseen kun riehaantui ihan liikaa. Mutta kyllä se Nalle oppii, kun aikuiseksi kasvaa. Ja aikuinenhan se ehtii sitten olla ihan mukavasti (sitten tietysti muistellaan kuinka pieni ja lutunen te oli tilloin pienenä!)

Ja Liinan idean mukaisesti paistettiin tänään pitkästä aikaa köyhiä ritareita. Ja Liinaa siteeraten ja samaa mieltä ollen: Että oli hyviä!

Nyt toivon enää neljää asiaa: ensinnäkin a) flunssat paranisivat. Toiseksi b) aurinko paistaisi koko loman. Kolmanneksi c) pakkaset vähän löystyisivät (hehee) ja neljänneksikin d) Jessi karitsoisi vasta sitten, kun parinkympin pakkaset ovat ohi.

Jatketaan loma- ja kotikuulumislinjalla!

Ei sitä parempaa elämää synny muissa nurkissa. Oma koti kullan kallis.
Hyvää lomaa teille!

(Pakkasten ja jalkavammojen takia olemme ehtineet aika vähän tänä talvena luistelemaan ja laskemaan ja hiihtämään, joten nyt olisi niiden aika, kelit näyttäisivät suosivan ainakin.)

Ja jospa tässä tulisi sitten karitsoimisetkin samaan syssyyn, huh huh! Jessin utareet näyttävät jo aika valmiilta imetykseen…

Meillä oli oikein mukava päivä. Kiitos! Nalleenkin tulemme vielä tutustumaan lähemmin, vaikka nuorimmaisten osalta ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä.

Kuka sitä hoitaa, kun lähdette reissuun. Vai lähdettekö ollenkaan?

Eihän tuollaista voi vastustaa. Pitäisikö meillekin hankkia tuollainen koira?

Empä tuota sen kummemmin ajatellutkaan noin, vaan mietin ettei joku ymmärtänyt niin että minä otin pitkin hampain meille koiran. Just niin itsekin sanoin Tuukalle, että ei auta ottaa koiraa jos se on vaan toisen juttu, molempien pitää siitä pystyä ja tarvittaessa haluta ottaa vastuuta. Ei se oikein onnistu että vaan toinen hoitelee sen homman.

Mutta me ollaan oltu kovin tyytyväisiä koira-hankkeeseemme, tosin viime päivinä on vähän nakertanut mieltä se, että naapurimme eivät jostakin syystä luota meidän taitoihimme ja ovat usuttaneet kunnaneläinlääkärin tarkastuskäynneille… Asiat ovat kuitenkin kunnossa, se on hyvä se. Harmittaa vaan tietenkin tuommonen kyylääminen, taitaa olla heillä itsellään joku henkilökohtainen ongelma.

Suloinen tuo Nalle, kerrassaan! Tuohan on oikein sopiva hetki ottaa koiranpentu kun Sallikin on jo vähän vanhempi, ei siis ihan pieni vauva. Mukavia pentupäiviä!

Niin hyvä koira muuten on ollut tähän mennessä, että Samppakin on aivan myyty. Se kertoo jotakin, ei kaikkea silti.

Toiveissa on monta vuotta ollut koira, joka tykkäisi vetää kelkkaa tai kärryjä, ja jaksaisi vetää lapsen tai pari. Jos kaikki hyvin käy, niin kahden vuoden kuluttua päästään hiihtolenkille, ja koira vetää nuorimmaisen ja eväät ja nuotiopuut ahkiossa, ja meille jää vain hiihto ja nautiskelu :)