Browsed by
Kategoria: Filosofista pohdintaa

Umpihangessa

Umpihangessa

Olen tässä viime päivinä kirjoitellut muutamia juttuja tänne laittaakseni, olisivat varmasti mielenkiintoisia joillekin. Mutta sitten olen alkanut empimään että eihän tällaista voi kaikelle kansalle julkaista. Esimerkiksi siitä kun pyhäiltana minulla meni hermot ja löin hiusharjalla ovenkarmiin niin että se katkesi. Aika herkullinen kohtaus, voitte uskoa, mutta parhaat jutut ovat yleensä vähän kyseenalaisia, niin se on. Pitää ensin keksiä joku toinen henkilö itseni tilalle niin ehkä sen sitten uskaltaisi julkaista. Hehe. Ja toinen syy. Kun tunnen itseni nykyisin niin sekavaksi, kummasti päässä…

Read More Read More

Älkää lukeko! (Tai lukekaa vaan sittenkin.)

Älkää lukeko! (Tai lukekaa vaan sittenkin.)

Ystäväni ja serkkuni tuossa kommentoi, että omista tuntemuksista kirjoittaminen ei ole koskaan toisten varpaille tallomista. Ja että mistä vain voi kirjoittaa. No, minä nyt koetan kirjoittaa omista tuntemuksistani, joista tuntuu olevan mahdotonta kirjoittaa, kun tuntemukset ovat nyt niin huonolaatuisia. Mutta kun kerran luvataan että voi, niin minä kirjoitan. Ja luvataanpa vielä etten tallo kenenkään varpaille. Se on ehkä ainut hyvä asia tässä jutussa. Kun minun tuntemukseni ovat niin huonoja! Ärsyttää. Kirjoitin jo yhteen paikkaan, että silloin kun ärsyttää ja ahdistaa,…

Read More Read More

Jäkä jäkä

Jäkä jäkä

Uunissa paistuu kuivakakku. Uuni rämisee, surraa ja hurraa harvinaiselle asiakkaalleen, kuivakakulle. Se on suklaanmakuinen, siellä on myös minttusuklaarouhetta seassa. Omppareihin. Kun olin illalla kaupassa ja ostelin tarvikkeita, tunsin itseni kunnolliseksi, perinteiseksi, käytännölliseksi ja osaavaksi, mielessä kuivakakku ja korvapuustit, servietit ja palasokeri. Nyt aamulla kun oli aika, tunsin itseni reippaaksi vaikka jokin sisälläni sanoi että entä jos illalla sittenkin vasta. Mutta nykäisin itseäni niskasta ja kaivelin jostain kirjasesta esiin kuivakakun ohjeen. Halusin maustaa sen kaakaojauheella, mutta sellaista versiota ei löytynyt. Vaikka…

Read More Read More

Pitkä juttu pitkän kriisin keskeltä vailla juonta.

Pitkä juttu pitkän kriisin keskeltä vailla juonta.

Poika ilmestyi keittiön oviaukkoon ja kysyi, mikä on se erikoispalkinto. Ai mikä palkinto, kysyin, ja muistin, että joo, ehkä taisi olla puhetta palkinnosta. ”Se erikoispalkinto jos menee täällä hyvin ku te ootte reissussa”. Niinpä. Katsoin poitaa ja hänen puseroaan, jonka toimme ruokakauppareissulta, sattui silmään poistorekissä. ”Tuo paita, säähän sait sen.” ”Mutta Marttakin sai kengät!” Kerroin että kengät pitää olla jokaisella ja hänhän sai myös muuta. Ja huomautin, että mitä nyt siskot kertoivat niin ei niin kauhean hyvin loppujen lopuksi ollut mennyt,…

Read More Read More

Lokakuun lopulta

Lokakuun lopulta

Makoilin tuossa vaatteet päällä sängyssäni, kun väsytti että voisi nukkua mutta myös oli vähän nälkä että voisi mennä aamupalalle ja vähän myös kahvihammasta kolotti. Joka tapauksessa niin monta missiota etten tehnyt mitään muuta kuin makoilla, otin vain aamunäkymästäni kuvan ja julkaisin. Ja kommentoin kahteen kolmeen asiaan, ystävieni julkaisuun. Ja sitten taas mietin, niin kuin useinkin, että onkohan tämä Sivuseikkaan kirjoittaminen ihan eettistä touhua. Ja sitten perustelin, kuten sata kertaa aiemminkin. On tämä. Jos tämä auttaa minua olemaan yhtään onnellisempi ja…

Read More Read More

Mitä varten!

Mitä varten!

Joskus on semmoinen päivä, ja joskus yö, että kysyy että mitä varten. Isä on laittanut koululaisille, kahdeksaan lähteville, jugurttiannokset valmiiksi, mysliä päälle. Yksi jugurtti on jäänyt pöydälle pehmenemään. En syö sitä, vaikka en ole nirso.  Mitä varten jugurtti on niin sokerista? Miksi sokeriton on kalliinpaa? Katson ikkunasta ulos. Juuri ja juuri pakkasen puolella, maa paljaana, osittain. Mitä varten taivas on harmaa? Mitä varten pienimmän hengitys rohisee aina vain, miksi kaksivuotias yskii? Mitä varten kaikki elämää masentavat laitteet ovat tulleet keskuuteemme?…

Read More Read More

Ongelmat ja ilo

Ongelmat ja ilo

Täällä on kuulemma vielä terminen kesä. Että ei ole niin kuin tarpeeksi kylmä että olisi syksy. Ja lämmintähän on riittänyt, tosin tänään isäntä paleli jo aamusta alkaen ja näpsytteli pattereita päälle. Minä en ymmärtänyt sitä ollenkaan. Heitellä nyt kallista rahaa lämpönä lämpimään. Kirjoittamistouhustani puheen ollen, siinä on ongelma. Olen viettien vietävissä nykyisin, enkä mahda mitään sille että tekee mieli ommella ja neuloa ja viikata ja järjestellä ja ajatella lastenvaunuja. Ja jos on aikaa istua tietokoneen edessä, niin tulee luettua kaikenmaailman…

Read More Read More

Istä anna täsi!

Istä anna täsi!

Salli on kohta kaksivuotias. Hän on niin täynnä elämää ja uutta joka päivä, että en meinaa mukana pysyä. Jotain haluaisin muistiinkin, sillä nämä ovat sellaisia asioita elämässä, että ne unohtuvat. Niitä ei tule muisteltua, kun seuraava vauva syntyy, edellinen kasvaa ja oppii taas uutta ja se seuraava oppii pian ne mitkä Salli nyt. Kuitenkin Sallikin on ihan oma erityinen itsensä, arvokas ja täydellinen ihminen, niin kuin ihmiset ovat. No ei tietenkään täydellinen ihminen, mutta täydellisen merkittävä tai jotain. Salli on…

Read More Read More

Kesäkeittiö

Kesäkeittiö

En osaa oikein kirjoittaa enää tänne sivuseikkaan. Kaikista parhaimmat ja herkullisimmat jutut eivät tule siitä, että hyvin menee ja kivaa on ja aurinko paistaa ja ruoho vihertää. Ne hyvät jutut ovat monesti vähän henkilökohtaisia. Mutta voiko tänne kirjoittaa henkilökohtaisuuksia? Voi tietysti, mutta haluanko minä, tai haluaako muu perhe. Olisi kiva kirjoittaa anonyymisti niin ettei kukaan tiedä kenestä puhutaan. Kukaan ei loukkaantuisi ja sillain. Kesä on tullut, ja siinä mukana loma ja kesäkeittiö ja ryske ja pauke entisessä keittiössä. Isäntä tekee…

Read More Read More

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa

Täytyyhän sitä kirjoittaa jotain tännekin. Ei ole pakko lukea, jos haluaa nauttia keväästä ihan aidosti vaikka ulkona eikä tietokoneen ääressä. Suosittelen ensimmäistä, mutta kirjoitan kuitenkin. Meillä oli eilen naiskuoron kanssa keväinen musiikki-ilta. Mukavasti meni, vaikka tietystihän parannettavaa löytyy aina. Kuulijat kiittelivät, että olipas nuorekkaan kuuloista. Emme voineet olla olematta hyvillämme, vaikka nuoruuttahan ei saisi ihannoida liikaa. Naiskuoromusiikista puhuttaessa silti tulee ihannoitua, sitä ei voi välttää.  Joka tapauksessa, nautimme kaikki. Yhteistyö on mukavaa, elossa pitävää! Muuten, meidän pitäisi keksiä kuorollemme hyvä…

Read More Read More