Kaikki kirjoittajan Samuli Sorvari artikkelit

Kuvia

Menneellä viikolla kaikki mahdollinen harasi vastaan. Remonttihommat etenivät takkuisesti, saatiin aikaiseksi oikein meheviä erimielisyydeksiä lähestulkoon kaikesta mahdollisesta. Jostain kumman syystä pyhäaamun mukana perheeseemme laskeutui kuitenkin seesteinen rauha ja päivä sujui. Miksiköhän se menee niin? Että joku päivä on huono ja toinen hyvä? Omassa kädessä se ei ole, eikä ehkä yhteisestikään sovittavissa. Olisiko tähtien asennossa tai ilmanpaineessa, tiedäpä tuosta.

Mutta kiva, että joskus on kivaa.

Käytiin sunnuntaipyöräilyllä. Pysähdyttiin metsään ja kerättiin muutama puolukka joista sitten laitettiin rahkaa. Alla muutama kuva retkeltä.

Leevi puolukassa

Marjastajat

Puolukat

Liina puolukassa

Liina ja Martta

Hyvällä tuulella

Otsikko on hieman harhaanjohtava. Ei niin, että olisin erityisen huonollakaan tuulella, vaan tarkoitan tällä kertaa ihan noita oikeita tuulia. Niitä, jotka repivät kattopressuja irti, riepottelevat kellastuvia lehtiä ja ulisevat savupiipussa ja tuuletushormeissa. Niitä tarkoitan. Eräs niistä oli nimittäin tänään erityisen suotuinen ja puhalteli kotimatkalla vinhasti selän takaa. Syntyi oma ennätys. Keskinopeus rapiat 30 kilometriä tunnissa ja matka-aika alitti muutamalla sekunnilla puolen tunnin maagisen rajan. Yksi merkkipaalu hienolla uralla. En paremmin sano.

Remonttirintamallakin puhaltavat ihan suosiolliset tuulet. Peltimiehet aloittivat eilen aamulla hommat ja nyt keskiviikkoiltana kaksi kolmasosaa katosta on pellitetty. Työn jälki näyttää hyvältä, mutta ennenkaikkea katto näyttää hyvältä. Olin pakahtua ylpeydestä, kun peltimies sanoi, että on mukava tehdä kattoa näin erinomaiselle pohjalle. (Oheinen kuva on tiistailta)

Saatiin tänään hinattua hyvin palvellut sitikkamme romut.. eikun siis korjaamolle. Hinausmatka oli varsin mieleenpainuva. Kysyin Eeva Maijalta haluaako hän hinata vai olla hinattavana. Valitsi hinauksen ja yksityiskohtaisten ohjeiden saattelemana lähdettiin matkaan. Ensimmäisellä nykäisyllä meinasi niskat nyrjähtää mutta pian kyyti tasoittui ja keskinopeus hakeutui kuudenkympin tuntumaan. Mielessä käväisi, että itse en uskaltaisi ajaa tällä tiellä ilman hinaustakaan näin kovaa, mutta en uskaltanut jatkaa ajatusta pidemmälle. Moottoritiellä mittarin kärki tavoitteli kahdeksaakymppiä ja voin vakuuttaa, että kolmimetrinen hinausköysi näytti kutistuvan silmissä. Viimeisessä risteyksessä kuiskasin Liinalle joka urhoollisesti istui kyydissä, että ehkä tästä selvitään. Samassa räsähti. Köysi katkesi ja siinä sitä jökötettiin ja ihmeteltiin keskellä liikenneympyrää.

Tarinan loppu ei ole ollenkaan mielenkiintoinen, saatiin nimittäin auto korjaamon pihaan. Ja tänään, niinkuin muinakin iltoina mietin, miten yhteen päivään voi mahtua niin paljon kaikenlaista. Vaikka päivä menee nopeasti, aamusta tuntuu olevan ikuisuus.

Peltikatto valmistuu

Huokaus

Kohtuullisen raskaan työviikon jälkeen on hyvä todeta, että kerrankin suunnittelin aikataulun joka piti. Tavoitteena oli reilussa viikossa purkaa vanha katto ja tehdä pohjat uudelle. Eilen illalla yhdentoista aikaan, kun aurinko oli jo hyvästikin painunut mailleen naulasin viimeisen otsalaudanrepaleen paikalleen ja nyt on hyvä peltimiehen tulla. Tosin ilmoitti hyväkäs, että tuleekin vasta keskiviikkona. Turhaan kiirehdin 🙂

Jälleen kerran suurkiitos uhrautuvaisille talkoomiehille sekä myös maksetuille apulaisille, hienoa työtä. Salonpään osuuskauppa näyttää jo ihan ryhdikkäältä.

Katon pohjat valmiina - uusi

Vastatuulta

Pyöräilin aamusella töihin. Oli vastatuulta. Ajatuksiin hiipi väsymys, on tämä rankkaa hommaa. Samassa muistin, että kohtapuoliin kotona soi herätyskello. Alkaa vaimo väsyneenä raapimaan aamuäreitä lapsia pystyyn ja vaatteisiin. Syöttää revohkan, valmistelee Liinan kouluun, muut päiväkotiin. Pakkaa autoon ja lähtee kuskaamaan. Vilkuttaa matkalla Liinalle joka vinssaa jo kohti koulua.

Pyöräily tuntui yllättäen melko kevyeltä.

12.8

Mtä Lipasti edellä, sitä meikämanne perässä. Töissä lukuvuotta suunniteltaessa tuijotin monta kertaa kalenteria ja erityisesti tätä päivää, 12.8 ja tunsin alitajuisesti että jotenkin tuo päivämäärä on merkityksellinen ja niin tutun oloinen. Äsken sitten hampaita harjatessa Eeva Maija aloitti varovasti: Ajattele, tasan kahdeksan vuotta sitten… Pidemmälle ei ehtinyt. Päivämäärä oli siis todella jotenkin tuttu ja myös merkityksellinen. Oivallus oli kuitenkin auttamattomasti myöhässä.

Roope Lipastilla on muitakin mainioita juttuja.

Kovasti uhottu työmatkapyöräily sai muuten melko nolon alun, kun kaiken valmistelun ja psyykkaamisen jälkeen ponnistin ensimmäiselle todelliselle eko-työmatkalle vain todetakseni, että takakumi on tussuna. Soitin pyöräliikkeeseen ja kaveri sanoi, ettei pistosuojattua kumia niin vaan saa rikki, pyysi tuomaan pyörän kiireen vilkkaa takaisin. Ja minä vein. Takakumi oli saumasta revennyt, valmistusvirhe kuulemma, takuun piikkiin meni.

Huomenna uusi yritys.

Hyötyliikuntaa

Wasalandia

Kesäloma on ohi, takana on jo muutama ”työpäivä” ja huomenna tulevat oppilaat. Vaikka työpaikka ja oppilaat ovat tuttuja jo kahden vuoden takaa, sitä tiettyä jännitystä on ilmassa. Oli mukava järjestellä luokkaa ja suunnitella tulevaa lukuvuotta. Nähtäväksi jää miten raskaan kesän jälkeen jaksaa motivoitua opetustyöhön, joka (vaikka muuta ehkä voisi kuvitella) on myös raskasta. No, ainakin remonttihommat ovat olleet todellista vaihtelua opetustyöhön 🙂 Vaikka kesä meni käytännössä alusta loppuun remonttia tehdessä, mahtui siihen muutamia oikein mukavia perheen yhteisiä hetkiä. Esimerkiksi lomareissu Kokkolaan ja Vaasaan ikimuistoisine karaoke-iltoineen (ei, emme olleet esiintymässä, pakon edessä kuulijoina kyllä) ja pärinäpoikineen oli kaikista koettelemuksista huolimatta mukava. Wasalandia oli lapsiperheelle oikein sopiva lomakohde. Mukavaa oli, vai voiko kuvasta päätellä jotain muuta?

Vessan kaapistoRemonttirintamalla tilanne on se, että kodinhoitohuone ja pesuhuone ovat kalusteita vaille valmiina. Saattaa kuulostaa siltä, että tilanne on siis ihan hyvä. Valitettavasti asia ei kuitenkaan ole niin. Päätettiin nimittäin jo kesän alussa kalustefirmojen tarjouksia tarkastellessa, että tehdään kalusteet itse. Ensi viikolla pitäisi Ranualaiselta liimapuutehtaalta tulla lähetys, joka sisältää julmetun kasan liimapuulevyä. Ja siitä sitten vain rakentelemaan. Vessaan tein jo yhden kaapiston (kuvassa) harjoituskappaleeksi. Malli on yksinkertainen ja toteutuksessa on pyritty kunnioittamaan perinteisiä puusepän työmenetelmiä. Pinnassa on peittävä valkoinen puuvaha, jota ei kuitenkaan Eeva Maijan toivomuksesta saanut laittaa ihan peittäväksi. Tyyliin sopivat vetimet ovat vielä hakusessa.

Kattoremonttikin lähestyy uhkaavasti, mutta se onkin jo ihan eri juttu.

Kesän aikana päivittäiset kahvihetket Eeva Maijan ja muun perheen kanssa ovat osoittautuneet päivän parhaiksi hetkiksi. Kahvin kittaamisen ohessa on aina vaihdettu kuulumisia, suunniteltu tai muuten vaan parannettu maailmaa. Eräänä päivänä ihmeteltiin, miten ihmeessä selvitään syksystä noin niin kuin logistisesti. Yksi kulkee Kaakkuriin töihin, toinen Oulunsaloon ja päivän aikana kenties Kempeleeseenkin, kolme pitäisi kuskata päiväkotiin ja jonkun pitäisi vielä huolehtia yhden kouluunlähdöstä ja kotiinpaluusta. Yhtälö vaikutti mahdottomalta, kunnes Eeva Maija kysyi, että enkö minä voisi ruveta kulkemaan työmatkaani pyörällä. Ehdotuksessa oli paljon hyvää. Tulevan syksyn liikunnallinen anti näytti olevan hyvin lähellä nollaa ja yhdellä autolla selviäminen vaikutti mahdottomalta. Niin ja sitten on tietenkin se ekologinen näkökulma…

Nyt tilanne on se, että ensimmäiset työmatkat pyörällä on tehty. Matkaa töihin on pikkuisen vajaa 15 kilometriä, keskinopeus n. 26 kilometriä tunnissa ja matka-aika sillä noin 35 minuuttia. Laskeskelin varovasti, että kun poljen työmatkat vuoden ajan, on työmatkoja varten hankittu pyörä maksanut itsensä takaisin. Lohdullista vai mitä?

Raha-asioita

Meillä on viime päivinä puhuttu paljon raha-asioista. Kattoremontin kustannuksia on laskettu kieli poskella ja muutenkin remontin nielemät varat ovat olleet mielessä. Eilen kävi pankista setä arvioimassa talomme arvoa. Käynti oli ihan positiivinen, remonttiin käytetyt varat ovat nostaneet talon arvoa niin, että omalle työllekin jää vielä vähän hintaa. Arvioijan mukaan se on nykyään harvinaista kun talojen hinnat ovat laskeneet. Setä kertoi esimerkkinä Karjasillan alueen, jossa vanhoista rintamamiestaloista maksetaan 130 000 euroa, tehdään täydellinen remontti 90 000 eurolla ja yritetään myydä 250 000 eurolla. Karu totuus iskee kuulemma vastaan, kun talon myyntihinta on maksimissaan 220 000. Onneksi me ei olla myyntiaikeissa. Vielä 🙂

Lapsetkin ovat pyöritelleet raha-asioita koko kesän. Kukkaroon kerätään kaikki kolikot, mitä suinkin käsiin saadaan. Niitä sitten lasketaan ja vertaillaan ja mietitään mitä niillä saadaan kaupasta. Yleensä homma päättyy siihen, että joko kukkaro tai sen sisältö on hukassa ja parku armoton.

Eeva Maija sai tänään Liinalta sähköpostiviestin. Se kuului lyhykäisyydessään näin: annamulle2000euroo. Ilmeisesti Liina ajatteli lopettaa kolikkojen pyörittelyn ja siirtyä setelirahan puolelle.

Tilannekatsaus

Työntäyteistä aikaa on ollut. Jopa niin kiireistä, että tietokoneen äärellä on ehtinyt käydä vain rautakauppojen puhelinnumeroita metsästämässä. Siksi myös päiväkirjan kirjoittaminen on jäänyt tyystin. Mutta älä huoli, en minä tätä hommaa silti lopeta. Lupaan, että remontin jälkeen asiaan palataan uusin voimin ja uusin kujein 😉

Seuraavassa pakollinen tilannekatsaus, ilman sen suurempia pohdintoja.

Pesuhuone / vessa alkaa olla valmiina. Laatoitus- ja saumaustyöt on tehty ja nurkkasaumat on silikoonattu. Pönttö on asennettu ja on vesikytkentää vaille käyttöönotettavissa. Toivottavasti kukaan ei ota käyttöön ennen sitä. Pesuhuoneesta puuttuu vielä sähkötyöt (muutama lamppu, pistorasia ja lattialämmityksen kytkeminen) sekä pöytätason ja kaapiston rakentaminen (huomenna). Myös ovi pitäisi asentaa, kunhan ensin rapsuttelisi vanhat maalit pois ja maalaisi uudelleen (ennen joulua).

Kodinhoitohuoneessa tilanne on lohduttomampi. Lankkulattia on asennettu ja ”vesikalusteiden” vesieristykset tehty. Kaappien runkojen rakentelussa on vielä iso urakka, se alkaa heti kun pesuhuone on valmis.

Ulkonakin on vähän puuhattu. Talo on saanut uuden ison kuistinm jonka katon jiiri on rakennettu. Elokuun lopussa tulee kattopeltimies, saadaan tähän ihka-aito konesaumakatto, kunhan sitä ennen puretaan vanha, oikaistaan katto ja tehdään uusi laudoitus kunnollisella ilmaraolla. Siltä se siis tällä hetkellä näyttäisi. Kolmiorimahuopakatto on vielä mukana varteenotettavana vaihtoehtona.

Lopuksi vielä muutama plussia ja miinuksia tähänastisesta, ihan noin niinku mikä on onnistunut ja mikä taas ei ole mennyt niin kuin hyvin:

+ Tane, loistava työmies
+ Jasu, loistava työmies
+ Tarkka ja asiantunteva sisustussuunnitelma, ilman sitä olisi ollut kieli poskessa
+ Vaimo joka jaksaa kannustaa, vaikka olosuhteet elämiselle ovat aika kehnot
+ Sadekeli, ei ole harmittanut tehä sisähommia
+ K-raudan loistava LVI-myyjä

– Miljoona reissua rautakauppaan, jonka alennusprosentit ovat ihmeellisesti pienentyneet viidestäkympistä kahteenkymppiin
– Purkutyö on ankeeta hommaa
– Laatoitus- ja saumaushommissa työvälineitten pesu
– …

Ja vielä muutama kuva.

Remppa5

Remppa2

Remppa4

Remppa7

Remppa7

Remppa1

Remppa9

Kesästä

 Rannalla

Edellisen jutun kommenttiosastolla hehkutettiin oikein tosissaan kesää, kesälomaa ja kesälomareissuja. Meidän kesälomareissut taitaa tänä kesänä jäädä aika vähiin, mutta yhdyn toisten riemuun ja onneen oikein mielelläni.

Eilen tajusin, että sunnuntai eli pyhä on loistava keksintö. Usein pyhänä on tuntunut vaikealta olla ”tekemättä työtä”, mutta nyt kun on päässyt ruumiillisen työn makuun, tuntuu pyhä taivaan lahjalta. Ja sellainenhan se onkin.

Meidän perheen kesälomailu painottuu varmasti pyhäpäiviin. Eilen käytiin pikaisesti Jäälissä, ystäväperheen huvilalla.  Yllä oleva kuva on otettu siellä. Lapset leikkivät rannalla ja aikuiset keskustelivat sivistyneesti ja asiantuntevasti rossipohjaisten hirsitalojen remontoinnista. Oli mukavaa.

Niin ja meillä on muuten tänään pistetty taloa palasiksi: Tane sahasi kodinhoitohuoneeseen uuden oviaukon ja pesuhuoneeseen uuden ikkunan. Rupesi päivä paistamaan. Toistaiseksi remonttihommien suhteen näyttää hyvältä.