Kaikki kirjoittajan Samuli Sorvari artikkelit

Kantaattikatselmus

Olen jo kauan kehitellyt mielessäni ajatusta. Tuo kauan tarkoittaa tässä tapauksessa vajaata vuotta. Muistaakseni viime kesänä ajatus ilmaantui tajuntaani ensimmäisen kerran. Siellä se on sitten hiertänyt ja hioutunut. Välillä se on unohtunut hetkeksi, mutta palannut sitten taas entistä jalostuneempana. Tänään tajusin, että nyt aika on kypsä. Päätin siirtyä ajatuksesta tekoihin.

Niin tuo ajatus. Se on eräänlainen unelma joka piirtää niin pitkän kaaren, etten vielä edes osaa kuvitella sen toista päätä. Unelmana olisi kuunnella järjestyksessä kaikki J.S. Bachin kantaatit ja kirjata niistä jotain muistiin tänne sivuseikkaan. Sellaista musiikkikritiikkiä maallikon korvin.

Urakka on valtava. Kantaatteja on pitkästi toista sataa ja jo pelkästään niiden kuunteleminen on iso urakka ajatuksien kirjaamisesta puhumattakaan. Mutta keskeisenä tavoitteena olisi kuitenkin nauttia hommasta. En aseta etenemiselle minkäänlaista aikataulua. Etenen juuri niin hitaasti kuin hyvältä tuntuu.

Niin ja yritän tässä jo ensi metreillä karistella urakasta turhaa glamouria pois. Tarkoitus ei ole tuottaa viiltävää musiikkianalyysiä vaan tarjota maallikon hajanaisia ajatuksia musiikista, joka itsessään on upeaa.

Nyt painan tuolta sinistä ”Julkaise”-nappia ja aloitan kantaattikatselmuksen. Kuulemiin.

Kevät tulee

Sivuseikassa on ollut viime aikoina luvattoman hiljaista. Se ei suinkaan johdu siitä, etteikö kirjoitettavaa olisi ollut. Ajanpuutteestakaan se ei ole johtunut. Suurin syyllinen lienee facebook, joka ainakin omalta osaltani on vastannut siihen sosiaaliseen tilaukseen, jonka aiemmin täytti sivuseikka. Tehtyäni tämän huomion, olin itseeni vähän pettynyt. Facebook on kuitenkin vain kuori ilman sen suurempaa sisältöä. Ei sillä, ettäkö olisin koskaan mitään sen kummempaa pystynyt tänne sivuseikkaan tuottamaan, mutta itselle näistä jutuista jää paljon enemmän.

Yritän siis muuttaa tapojani.

Kevättalvisia kuvia löytyy flickeristä.

Muistelmia.

Sain luettavakseni Petri Tammisen Muistelmat. Niitä lukiessa olo oli kevyt kuin ilmapallo jota syysmyrsky riepottelee kohti orapihlaja-aitaa. Viime hetkellä tuuli tarttuu palloon heittäen sen orapihlajan piikkien ulottumattomiin. Ja piikit jäävät janoamaan ilmapallon ilmaa.

Kotona on lennellyt argumentteja ja vasta-argumentteja niin, että niistä ei enää erota kumpi on kumpi. Ja siinä sivussa itse asia on kolhiutunut tunnistamattomaksi.

Eläväisiä lapsia

Joulunaika Ervastinkylän torpassamme on sisältänyt paljon joulutunnelmaa, hyviä ruokia, vähän suklaata (noin kolme kiloa oppilailta lahjaksi) ja paljon lasten musiikkiesityksiä. On ollut mukavaa. Mainittakoon, että aika on kulunut mukavasti Leevin joululahjaksi saaman meccano-rakennussarjan parissa. Leevi pomppii vieressä, seisoo päällään, pyöräyttelee kuperkeikkoja ja vahtii siinä samalla silmä tarkkana että isä rakentaa koko ajan. Enkä minä valita yhtään. Mielenkiintoinen sarja…

Tällä hetkellä tunnelma talossa ei kuitenkaan ole kovin häävi. Jo ehkä sadannen kerran tänä syksynä vatsatauti pesiytyi perheeseemme ja uudeksi vuodeksi suunniteltu Porvoon reissu jää nyt tekemättä. Suuri harmi se on, tilaisuuksia reissuun tällaisella porukalla ei liian usein tule.

Mutta ettei ihan ankeaksi menisi, kohottakoon seuraavat pätkät tunnelmaa.

Joulun odotusta

Meillä odotetaan joulua jo kovasti. Joululoma on käytännössä alkanut (vaikka maanantaina pitää vielä käväistä koulussa laulamassa joululauluja ja todistuksia jakamassa). Jouluvalmistelut ovat hyvässä vauhdissa; pipareita leivottu, joulukuusi haettu, suuri osa siivouksista siivottu… Tuttu jännitys alkaa vallata mieliä, on mukava tunnelma.

Tänä vuonna jouluperinteissämme on kuitenkin yksi asia toisin kuin edellisinä jouluina. Päätimme, että emme (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) lähetä perinteisiä joulukortteja lainkaan. Joulukortti tulee nyt jaettua vain sivuseikan välityksellä, säästyneillä rahoilla ostimme meille kaikille yhteiseksi iloksi toisenlaisen joululahjan.

Hyvää Joulua 2008

Mikä laulaen tulee…

Postimies toi eilen kirjeen. Se oli tavallisen näköinen, viaton ruskea kirjekuori ja oli hukkua joulumainosten ja muiden roskien sekaan. Olisi varmaan hukkunutkin, ellei armas vaimoni olisi huomauttanut, että vilkaisepa mitä postisetä toi.

Pahat aavistukset valtasivat mielen, kun näin mitä kuoreen oli painettu. Puolustusvoimat – Försvarsmakten, Pohjoinen maanpuolustusalue. Kertausharjoituskutsuko? Vaiko reserviläiskuorokutsu taas? Mielummin jälkimmäinen, mutta ei nyt ehkä sitäkään tähän hätään. Enemmän uskoin (ja pelkäsin) kuitenkin ensimmäistä vaihtoehtoa.

Avasin kuoren ja luin kirjeen: Arvoisa reserviläinen, lämpimät onnittelut ylennyksen johdosta…

(Niin, olenhan minä kerran käynyt ihan oikeissa kertausharjoituksissa, 6 päivää talvisessa metsässä, puolijoukkueteltassa. Loput vuorokaudet ovatkin sitten kertyneet reserviläiskuoron harjoituksista ja esiintymisistä. Täytyy vain toivoa, että otsikossa siteerattu sananlasku ei tässä yhteydessä toteudu.)

Tiernatytöt

Tiernapojat 2008 - 3 Tänään kisattiin Oulun Rotuaarilla perinteisen tiernapoikakilpailun alkuerät. Liina ja Sohvi yhdessä Saara-Kaislan ja Raulamon Olgan kanssa olivat mukana. Vaikka paikkaa jatkokilpailuun ei hellinnytkään, niin voin vakuuttaa että olin ylpeä tytöistä. Liina tähtipoikana oli kuin enkeli ja Sohvia jämäkämpää knihtiä saa etsiä. Saara-Kaisla oli Herodeksena kuin vanha tekijä ja Olga-kummityttömme suoriutui murjaanin osasta hienosti.

Kuvia löytyy flickeristä ja esitys videoituna kahdessa osassa alta tai YouTubesta.

Viena-Leenalle kiitos tyttöjen harjoituttamisesta ja videoinnista.

Mihinkäs koira karvoistaan pääsee…

Edellisestä kirjoituksesta voisi varmaan päätellä, että idyllinen maalaiselämä lampaankasvatuksineen ja kanaunelmineen on saanut minut jotenkin pois tasapainosta. Siis sillä tavalla, että kumisaappaat tuntuisivat hyvältä jalassa ja lampaanrapsutus olisi nurmikon leikkuun jälkeen ehkä se kaikkein addiktiivisin asia elämässä.

Valitettavasti näin ei suinkaan ole päässyt käymään. Ainakaan en sitä myönnä. Tosin pakko tunnustaa, että henkinen tasapainoni oli hetken epätasapainossa, kun pitkästä aikaa söin itsetehtyä kebappia. Tai no, Eeva Maija sen kyllä teki…

Loputkin epäilykset hälventääkseni jatkan aiheilla, jotka ovat kenties enemmän omiani.

  • Päivitin sivuseikan julkaisualustana toimivan wordpressin uusimpaan versioonsa. Kaikki taitaa olla vielä vähän sekaisin, mutta korjailen kunhan kerkiän.
  • Valokuva-albumi meni ihan solmuun, pitää korjata.
  • Kodinhoitohuoneessa on jo kaappi poikineen. Vihdoinkin remontointi onnistuu ”vähän kerrallaan”-periaatteella.
  • Odotan kovasti tiistaita.

Suomen Turku

Kohtapuoliin mieskuoromme tilaama linja-auto starttaa ja kääntää keulansa kohti Suomen Turkua. Kyydissä istun minä, armaan vaimoni kanssa, sekä tietenkin lukematon määrä mieskuorolaisia ja orkesterilaisia. Reissun tähtäimenä on huomisillan konsertti Turun tuomiokirkossa kello 18. Ohjelmisto koostuu pääasiassa wanhoista wirsistä, joita jo keväällä on tallennettu äänilevylle.

Tavataan Turuss…