Perjantain mietteitä

Perjantain mietteitä

Tuossa otsikossahan pitäisi olla että perjantain puuhia, mutta kun en ole puuhakasta sorttia niin mietteiden on kelvattava. Ei auta.

Aamulla mieheni tuumaili että perheissä toinen vanhempi on se joka ryntäilee ja ”heiluu” lasten mukana, toinen ei niinkään. Ei HÄN sanonut että meillä se on isä. Minä sen sanoin. Minä sanoin myös että yleensähän se heiluja on äiti. Isäntä ei kieltänyt.

Miksi tehdä niin kuin yleensä. Yleensä on huono peruste. Esimerkiksi täällä meidän perällä yleensä pojat eivät laula eivätkä harrasta kulttuuria, ehkä pianonsoittoa salaa. Yleensä. Mutta vaikka se kuinka on yleensä, niin se on tosi mälsä juttu. Siihen pitää tulla muutos. Pojat ovat aivan yhtä hyviä laulamaan ja esiintymään kevätjuhlissa kuin tytötkin. Minä perheenäitinä ja narisevana tätinä en pysty yksin saamaan poikaporukkaa liikkeelle. Jospa täällä olisikin joku mies joka osaisi sen homman. Olen pyytänyt apua, saa nähdä miten käy. Samalla sanon, että jos tiedätte jonkun, joka saisi pojat laulamaan, esimerkiksi musiikkia taitavan miehen, niin sanokaa hänelle, että tekisi sen, pian. Se olisi enemmän kuin sata jänistä. Tai poikaa. Pojat toimivat porukoissa. Kiimingissä on tehty jo, ja siellä on pyörä kääntynyt oikeaan suuntaan. Hatunnosto!

Mietin vielä tuota yhdeksänkuista tytärtäni. Mikä tiivis pakkaus! Täynnä voimakasta tahtoa, intoa, innokkuutta, ihmetystä! Ylitsepursuavaa iloa ja riemua. Tulvivaa rakkautta! Niin pieni, niin suuri! Säteilykin ylittää kaikki raja-arvot. Me isot laimenemme, vaimenemme. Emme enää osaa tai tahdo ihmetellä mitään, kaiken uuden edessä hillitsemme ne vaimeatkin hämmästyksen rippeet. Voi voi. Vielä tulemme näkemään tuonkin kahdeksankiloisen pippurin joskus hillittynä, suittuna, aisoissa ja längissä. Voi voi.

Olen lukenut 12- ja 13-vuotiaan Saima Harmajan päiväkirjaa. Olen ällistyksissäni. En ole lukenut paljoa runoja verrattuna proosaan, mutta tämän satuin ottamaan mukaani kirjastosta, ja ihmettelen nuoren tytön merkintöjä, niin täynnä syvyyttä ja tahtoa! En siteeraa enkä sano edes mitään, mutta suosittelen lukemaan, tulette hämmästymään. Tai sitten ette.

Sellaista tämä elämä vain on. Toiset hämmästyvät, toiset ajavat ohitse. Tänään tuulee ja on harmaata. Taidan yrittää ommella jonkin mallikappaleen lakanakankaasta. Kaupasta ei löydä oikein mitään kiinnostavaa. Puuhakasta perjantaita!

4 thoughts on “Perjantain mietteitä

  1. Ihana kirjotus taas, kiitos tästä.
    Meijänki perheessä se lasten perässä heiluja on isä. Tämä äiti kun sattuu olemaan hieman hitaampaa ja hajamielisempää taivaanrannan maalari-tyyppiä. Niin että voit lohuttaa Samppaa, että on sillä ainakin yksi kohtalotoveri. 😉

  2. Kiitos taas hyvästä kirjoituksesta! Tuosta yleensä -jutusta kuulin just psykologikaverin kommentoivan, että se kuulemma lisää onnellisuutta kun elää normien mukaan ja niin kuin yleensä tehään. On siinä varmaan pointtinsa kun kyllä jos jotain tekee toisin niin saa itselleen jo paljon selitellä ja puolustella ja sitä ajatella. Mutta silti joissain asioissa koen, että oon onnellisempi kun uskallan tehä toisinkin. Ehkä sitä ois onnellisempaa jos ei olis sellanen pohdiskelija vaan osais vaan mennä massan mukana.. Mutta toisaalta kyllä tämä elämä tuntuu itselle hyvältä näin. Eli ehkä se menee niin että se normien mukaan eläminen ei lisää onnellisuutta vaan normien mukaan elävät on keskimäärin onnellisempia… Ja onhan se hyvä jos jotkut saa noita yleensä -juttuja muutettua että menee joskus tää elämä parempaankin suuntaan 🙂

    1. Uus yritys kommentoia.
      Tiput kirjahyllyn päällä ja viikonlopun masennus sai lukemaan lisää.
      Tykkään tästä sivuseikasta.

      Ja ihailen ihmisiä jotka tekee sitä mitä haluaa, eikä sitä mitä kuuluu tehä. Minäki haluan tehä vaikka mitä, mutta sitten taas selittelen itelle ku ois nuita kotitöitäki. Ja kun aina se yleisestä poikkeaminen ei edes ketään vahingoita.

      erja

  3. Hyvin puhuttu, painavaa asiaa josta osa löytynee rivien välistäkin. Irrallisen näköinen kommenttisi ”kaupasta ei löydä mitään kiinnostavaa” istuu kokonaisuuteen mitä parhaalla tavalla. Lupaan lukea tuota kirjaa. Luin tekstiäsi analysoiden! Hah.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *