Matkalla mieleen tullutta

Istun junassa. Ohi kiitää kuurasta harmaavalkea lakeus, lunta ja talvea odottavat pihat ja talot, punaiset, valkoiset ja keltaiset. Harmaat ladot kyyhöttävät pelloilla ja metsänreunoissa, ne harvat jäljelle jääneet. Kaunista, sopuisaa ja rauhallista eloa. Siltä se näyttää, kun junasta katselee.

Vauva nukkuu viereisellä paikalla, joka oikeasti kuuluu pipopäiselle miehelle. Pipo oli maastokuvioinen. Mies luovutti ystävällisesti paikkansa meille ja etsi paikkaa muualta, onneksi juna ei ole täysi. Täällä on kotoisaa ja aika mukavaa, varsinkin kun vauva siis nukkuu tyytyväisenä, vaippa vaihdettuna ja maha kylläisenä. Viisi päivää sitten lähdimme tälle reissulle, mukana oli menomatkalla myös Samppa. Sekin oli oikein mukavaa, tuli ajat noin 17-20 vuotta sitten mieleen. Silloin matkustimme paljon junalla, yhdessä ja yksin. Junat kulkevat nykyisin pehmeästi ja hiljaisesti, kolinaa ei juuri kuulu. Ei palele eikä hikoiluta. Ja ei saastuta niin paljon. Siitä tulee hyvä mieli. Hyvä mielikin on arvo sinänsä.

Viikonloppuna vietimme lomaa hotellissa ja aurinko paistoi, söimme ylellisesti aamiaisella ja nautimme lomasta. Kalastajantorpalla ajattelin paikan historiaa, ja en voinut olla miettimättä, miltä paikka on näyttänyt sata vuotta sitten. Entäpä kaksisataa? Sellaisia minä aina ajattelen. Kallioinen ranta, meri jonka vesi ei ole saastunut, kalastajat venevajoillaan ja verkoillaan. Paikalla on ollut elämää kauan, ja se kiehtoo. Me yhtenä pienenä palasena aikojen pitkässä ketjussa.

Jäin vielä kun Samppa lähti kotiin. Sekin oli mukavaa, että oli enemmän aikaa. Yleensä on aina hyvin vähän aikaa kun on reissussa näin. Vapaapäiviä ei ole koskaan runsaasti, ja kotoa ei ole helppo aina olla pois. Nyt oli hyvä syy jäädä, yllätimme siskoni joka täytti vuosia. Menimme vauvan kanssa toisen siskoni ja hänen miehensä kotiin nukkumaan, he olivat itse reissussa. Koti oli puutalossa, kaksion kokoinen ja hyvin viihtyisä ja kaunis. Viihdyin! Vauva vain itki kahtena iltana, ja kun en ole tottunut olemaan yksin vauvan kanssa, meinasi tulla hätä: mitä minä teen tämän lapsen kanssa? Mikä sinua pieni vaivaa, kerro! Miten saan tehtyä itselleni iltapalaa? Kotona on niin monta syliä, aina voi käydä vessassa rauhassa ja voidella leivänkin. Onneksi itkut menivät ohi, ja oli oikein rauhallista ja ihanaa. En malttanut lähteä kaupungille heti, hengitin vanhan puulattiaisen ja siniseinäisen kodin tunnelmaa, maalailin vähän vesiväreillä, katselin ikkunasta ulos lättyjä paistaessani. Yritin kuvitella, millaisia ihmisiä ja perheitä tässä pienessä sinisessä keittiössä on aikojen saatossa ruokaa syönyt, kahvia keitellyt. Ehkäpä joskus paistanut lättyjäkin, niin kuin minä nyt?

Tutustuin vauvaani lisää. Kiinnyin ja rakastuinkin, yhä edelleen. Yhteinen rauhallinen aika tekee sen. Pitäisi muistaa, ihan jokaisen tärkeän ihmisen kanssa. Otan sen oppiläksyksi.

Eilen sitten juhlimme sitä siskoamme, yllätimme sisarusten kanssa hänet keskellä arkista tiistai-iltapäivää. Se onnistui, sisko yllättyi,  mutta onneksi iloisesti. Niinpä olimme kaikki iloisia. Kahdeksan sisarusta oli päässyt paikalle, vaikka viisi olikin estynyt. Se on se etu, kun on iso perhe! Nautimme kello viiden teestä Kämpissä. Mietin myös, ketkä kaikki ovat niillä patinoituneilla, kuluneilla ja vanhoilla mutta arvokkailla ruokailuvälineillä siellä syöneet, aikojen saatossa. Monet runoilijat, säveltäjät, laulajat ja soittajat, joku taitelijakin ehkä. Toki muutkin yhtä lailla, niin kuin me nyt.

Aurinko ripottelee valoaan junaan, puiden lomasta ja hentojen pilvien takaa. Kahden tunnin päästä olen jo kotona. Se tuntuu mukavalta. Jos ehdin, käyn vielä kasvimaalla, haen viimeiset lehtikaalit ja etsin muutaman punajuuren. Viipaloin juureksia pellille, laitan uuniin. Siitä tulee hyvä mieli. Pidän lapsia sylissäni, juttelen ja kuuntelen, olen hyvällä tuulella. Kotiin on ihana tulla. Sitä varten on vain päästävä ensin pois! 

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Matkalla mieleen tullutta

  1. Oli kiva lukea junamatkastanne ja muitakin kirjoituksiasi. Yleensä on tullut oikein hyvä mieli Sivuseikan ajatuksista. Kiitos Sinulle ja Taivaan Isälle antamastaan kirjoittamisen lahjasta!Sisällöistä huomaan,että Sinulla paljon muitakin lahjoja: musiikki, kuvataide ym….. Luonto ja erityisesti sen varjeleminen, kulutuksen vähentäminen ovat myös sydäntäni lähellä. Lämpimät onnentoivotukset pikkuiselle ja koko perheelle!
    Mukavaa joulun odotusta!
    isotäti Laura Pohojanmaalta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.