Uusi elämä

Uusi elämä on asettunut taloksi. Tutustun häneen pikkuhiljaa, päivä toisensa jälkeen hän tuntuu hitusen tutummalta ja rakkaammalta. Nyt, kahden kuukauden iässä jo aika rakkaalta. Pieni, nopeasti kasvava tummatukka, kasvattaa poskiaan ja hymyilee niin että silmät menevät ihanasti sirriin. Minun omani, vähän aikaa.

Omassa itsessäni myllertää. Olen harvoin ollut niin uupunut kuin tänä syksynä. Monena päivänä on ollut vain pakko selviytyä. Kivun, sairauksien, lasten tarpeiden ja toiveiden ja omienkin sekamelskassa. Liian lyhyet illat ja yöt, pitkät väsyneet päivät. Kuitenkin olen tuntenut joinakin hetkinä kirpeän kuulasta iloa, onneakin joka on niin voimakasta että vähän sattuu. Syksy on syöksynyt kohti pimeämpää mutta mielessä itää monelnalisia ideoita, suunnitelmia ja haaveita. Mutta pää on hatara, asiat luisuvat sinne tänne, välillä unohdan missä mennään, silloin pidän vauvaa ja painan nenäni hänen pehmeään poskeensa ja yritän pysähtyä. Tämä on nyt tärkeintä, sanon silloin itselleni.

Viikonloppuna pääsemme reissuun, kolmestaan. Se innostaa ja antaa voimaa louhia pyykkivuorta pienemmäksi, ja se tuntuu vähän luhistuvan. Tunnen jopa että minulla on valta kotiaskareisiin, ne hoituvat kun vain reippaasti teen ne. Kun nyt teen niin on kivempi reissata, tietää jo aika kokenut emäntä minussa. Olenhan minä toki kokenut jo vaikken tunne olevani! Keski-ikäisen elämässä on ihanaa se, että välillä huomaa: oppimista on tapahtunut. Ja tapahtuu edelleen! Haluan oppia joka päivä.

Vauva hymyilee ja se tekee hyvää. Minulle ja noille muille lapsille, teineillekin. Vauva hoitaa tehtävänsä maailmassa, tuo iloa. Minäkin haluaisin hoitaa tehtäväni, tehdä maailmasta vähän paremman paikan asua. Se on hyvä tavoite ja se tekee minut toiveikkaaksi, vaikka aurinkoa ei ole näkynyt yli viikkoon.

Toiveikkaana ajattelen myös että jospa taas saisin potkaistua itseäni kirjoittamaan enemmän. Se toisi iloa ainakin minulle, ehkäpä myös sinulle. Palatkaamme pian asiaan!

 

2 kommenttia artikkeliin ”Uusi elämä

  1. Ilolla onnitellen –
    ja odottaen uusia päivityksiä tänne —
    monen muun kanssa
    minäkin

  2. Niin minullekin! Kirjoita, kirjoita – tällainen blogi on niin harvinaisuus. Elämää perinteisillä arvoilla, ah, nautin. Välillä menee pää sekaisin kun nykyään saa keksiä omat säännöt elämään ja kun itse ei kuitenkaan halua, sellaisesta tulee ohut olo. Tätä on ihana lukea, kiitos kun jaat elämääsi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.