Aamun aatoksia

Torstai. Sympaattinen viikonpäivä. Katse ja ajatukset jo vähän rennommasti viikonloppua kohti, kuitenkin usein arkisen rouhea työpäivä. Yleensä illalla tärkeät kuorot, ja sen jälkeinen hyvän mielen tunne, usein jopa sellainen flow, niin kuin sanotaan.

Tänään ei ole kuoroja. Voisi ihan hyvin lähteä synnyttämään! Syyskuun kuudes, kotoisen syksyinen päivä. Äitini muisteli että kun minä synnyin vuosikymmeniä sitten syyskuussa, oli myös herkkutattisyksy. Niin kuin nyt. Muistelen että taisin syntyä jopa kolme viikkoa lasketun ajan jälkeen. Silloin se oli mahdollista, nykyään tuskin annetaan mennä niin pitkästi yli, onneksi.  Jospa pääsisi tämän viikon puolella näkemään syntymän hetken.

Jospa kaikki menisi hyvin! Niin kuin aiemminkin. Toivon ja uskon, rukoilen. Tämä on jännittävää ja ihanaa aikaa. Pelottavaakin vähän, mutta onneksi mieleni on nyt aika rauhallinen. Kun odotan lasta, en ole masentunut. Jotakin suurta ja merkityksellistä on pian tapahtumassa. Ihmeellistä, pyhää.

Joka on käynyt meillä arkena, tietää etten ole mikään sellainen yhdenlainen äitityyppi, niin kuin ison perheen äideistä usein oletetaan. Huolehtija ja alati touhuaja, ahkera ja tunnollinen, käytännöllinen ja niin edespäin. Olen pohdiskelija ja ajattelija, haaveilija, ideoija ja unelmoija. Hidas liikkeissäni, silti alati prosessoin jotain mielessäni. Nytkin on mielessä niinkin korkealentoiset suunnitelmat, että pitäisi hoitopöytä laittaa kuntoon, siistiä sitä ympäristöä niin että vauvaa olisi hyvä siinä hoitaa. Laittaisi lasten maalaustarvikkeet johonkin muualle siitä hyllystä, samoin se sukkahousukori, mitä se siinä tekee. Jos sen tekisi niin sitten varmaan olisi valmista ja saisi supistukset alkaa. Olen hyvä suunnittelemaan, mutta käytännön toteutus onkin eri juttu.

Olen silti oikea äiti. Haluan lapsilleni hyvän elämän ja maailman, haluan tehdä oikeita valintoja niin että heillä olisi tulevaisuutta ja toivoa. Vaikka minulla on paljon muita mielenkiinnon kohteita ja tekemistä, aika tahtoo kulua töihin, tehtäviin ja harrastuksiin, aina loppuu aika kesken vaikka suunnitelmissa olisi vaikka mitä, kirjoittamista, taiteilua, kuoroja, musiikkiprojekteja ja niin edelleen, niin silti, tiedättekö. Onnellisimmillani olen äitinä. Sylissä pitäjänä, lohduttajana, puhaltajana, neuvojana.  Elämäni suurimpia juhlahetkiä ovat olleet lasteni syntymät. Niitä on odotettu, ja kun ne ovat tulleet ja tapahtuneet, niin ne ovat olleet suuria hetkiä. Jälkeenpäin niitä on muisteltu syvä ihmetys ja kiitollisuus mielessä. Laskettu tunteja, sitten päiviä, sitten viikkoja taaksepäin, siihen taivaantuoksuiseen hetkeen.

Kun on saanut kahdeksan lasta, tervettä ja suurenmoista, voisi luulla että on tottunut. Ei ole. Mielessäni on nöyrä ja kiitollinen rukous: anna kaiken mennä hyvin, rakas Jumala. Vaikka se on niin paljon pyydetty, aivan liikaa jos rupeaa ajattelemaan. Olen saanut niin paljon ja lisää vain pyydän. Anna minun olla riittävän hyvä äiti, anna minun selviytyä kaikesta. Anna minulle halu oppia, joka päivä.

Ympärilläni on paljon ihmisiä, jotka toivovat meille hyvää, oman mieheni ja perheeni lisäksi. Kaikki tsempit ja onnen ja voimien toivotukset ovat tuntuneet tärkeiltä ja antaneet iloa. Kaikki äidit tarvitsevat niitä, myös isät. Ja muutkin tietysti.

Oho, tulipa juhlallinen aamunavaus. Nyt pitää nousta tästä sohvalta herättelemään lapsia ja penkomaan sukkakorista sopivia sukkia pikkutytöille ja ekaluokkalaiselle. Tästä se taas alkaa. Toivotan ihanaa päivää juuri sinulle, oli se sitten tämä torstai tai jokin muu päivä tai yö, kun tätä luet. Ja laula jokin laulu mielessäsi jos et ääneen. Vaikka ”Pikkulintu riemuissaan”.

(Jälkihuomautus: luin kirjoituksen jälkikäteen ja totesin sen sisällöstä huolimatta aika huonosti kirjoitetuksi. Pätkiviä , turhan pateettisia lauseita ja ajatuksia ja niin edelleen. Mutta annetaan viimeisillään olevalle (aivotkin taitaa olla pienet näin raskauden lopussa) naisparalle anteeksi tällä kertaa, jooko?)

 

 

8 kommenttia artikkeliin ”Aamun aatoksia

  1. Paljon varjelusta tulevaan koitokseen! ❤Osuvasti olit jälleen kuvannut hetkiä niin synnytystä ennen kun jälkeenkin.

  2. Kauan ennen kuin tänne synnyit sinut tunsi jo Jumala..
    lukeissani tätä kirjoitustasi laulu soi mielessäni ja sitten pyysitkin laulamaan jotain –
    Pia Perkiön sanoittaman Luojan kaunein ajatus-sanoma Sinuakin kantakoon.
    Siis ei laulu vaan Jumala!
    Kiitos Eeva Maija!

  3. Kyyneleet tulivat silmiini lukiessani kirjoituksiasi. Kauniisti ja koskettavasti osaat tuntojasi tulkita. Olet minulle todistanut Jumalan rakkaudesta ja siitä, miten ihminen voi luottaa Jumalaan. Kiitos! Kaikkea hyvää koko perheenne elämään!

    1. Kiitos Tuula. ❤️ Saimme pienen tytön viime viikolla, voimme hyvin ja lapsi on terve ja suloinen, ihmeellinen.

      1. Voi, miten ihanaa🎀Lämpöiset onnittelut pienestä tytöstä koko teidän perheelle! Kuinka teillä on tytöt ja pojat, meneekö suunnilleen tasan? Ihanaa syksyä! T. Vakkarilukijasi ja kaimasi Eeva

  4. ONNEA OI –
    KIITOS tiedosta, sillä muistanut olen – olemme –
    ELÄMÄ on IHME!
    Joka päivä – jokaisen ihmisen – ja LAHJA, suuri lahja!
    Oi että tämän hyvän päivän iltanakin sain vielä tämän lahjan –
    tiedon – syyskuu on hyvä syntymäkuu! KIITÄMME!

  5. Hei
    Mitenkä siellä nyt uuden pienen ihmisen kanssa elämä sujuu? Toivottavasti voitte hyvin. Jokohan pienokaisella on nimi (enkä nyt oleta sitä tänne kirjoitettavan).
    Kaikkea hyvää sinne.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.