Uusi artikkeli

Anteeksi. En ole kirjoittanut tänne aikoihin! Kummastuttaa.

Nytkään en ole oikein ”juttukunnossa”. Heräsin liian aikaisin niin kuin melkein aina, jos lapset eivät herätä liian aikaisin. Heräsin siis kello seitsemän, ja se on liian aikaisin jos on nukahtanut vasta saman vuorokauden puolella. Kävin suihkussa, makaan nyt hiljaisessa talossa tuvan sohvalla. Koira makaa jalkopäässä. Sen on saatava levätä ja olla samassa huoneessa kuin minä, muuten se herättää isännän makuuhuoneessa vinkumisellaan.

Söin äsken viilin, katselin pihalle. Se on viihtyisä. Harakat, räkättirastaat ja yksi nuori jänis olivat vallanneet sen. Muistin että illalla jäi paistettuja maissintähkiä muurikalle. Siksi ne harakat siellä kokoustavat. Kauniita mustavalkoisia lintuja, mutta jotenkin rosvomaisia. En osannut iloita niistä. Enkä rastaistakaan. Päästin koiran pihalle aamuasialleen, eläimet ja linnut katosivat, imeytyivät taustaan. Ajattelevat varmaan että tuo talossa asuva meluisa joukko valtaa taas pihan vähäksi aikaa.

Laitoin viilikupin pöydälle, sillä on aika jolloin ei laiteta tiskejä koneeseen eikä roskia roskiin, vaan mietitään että mitä haluaisin tämän oman vapaa-aikani nyt tehdä. Mikä tuli mieleeni ensimmäiseksi? Väsyttää edelleen, jos jatkaisin  unia sohvalla, niin kuin usein. Tai jos maalaisin pioninnuppuja vesivärillä, harjoitusmielessä? Pitäisi pari muotokuvaakin tehdä, mutta nyt ei vireystaso riitä niin rankkaan työhön. Tai jos vihdoin kirjoittaisin sivuseikkaan?

Mitä kirjoittaisin? Selittelisinkö, miksi en ole kirjoittanut? Tiedänkö sitä itsekään? Olen ollut jotenkin tukossa pitkään. Kuoroasiat ja muut valtasivat pääni keväällä. Kesällä ei ole ollut omaa aikaa. Kirjoittaminen vaatii yksinäisyyden. Sellaisen ettei kukaan puhu minulle, ei kurki olan takaa eikä nipistele. Voin kirjoittaa kahvilassa, koska siellä saa yleensä olla rauhassa. Kotona vain jos olen yksin. Yksin kotona tai yksin hereillä. Vai myöntäisinkö suoraan että olen ollut liian laiska, insta ja fb ovat syöneet mahdollisen kirjoittamisajan. En taida täysin silläkään selittää, vaikka osasyy sekin on. Ehkä syyt ovat pieniä ja niitä on monta?

Ehkä syillä ei ole merkitystä, vain sillä että haluan edelleen kirjoittaa enemmän.

Mitä sitten kirjoittaisin? Kuulumisia kesästämme? Perheemme ja minun kesästä, joka on täynnä ristiriitoja? Kamalia hetkiä ihan mukavien ja välillä jopa tosi kivojen hetkien seassa. Värikästä, meluisaa. Jos olen joskus elämässäni sortunut suunnittelemaan pakoa ”mää lähen lätkiin tästä perheestä!” niin se on ollut kesällä. Unta on liian vähän, odotuksia itsellä ja ympärillä liikaa (nytkin esimerkiksi perunantaimet huutavat: ottakaa nuo inhottavat oleskeluluvattomat rikkaruohot pois meidän mailtamme!) ja joka päivä suurin osa ajasta menee arkihääräämiseen.

Kirjoitan kännykällä, koska en viitsi herättää miestä kolistelemalla läppäriä makuuhuoneen hyllyltä. Huomaan että kirjoitustyyli on eri.

Kesäni on täynnä kaipuuta kauniiden asioiden lähelle, halua maalata ja kirjoittaa. Lapset ovat kauneinta maailmassa, ja siinä mielessä olenkin onnekas. Pihamme on myös kaunis, mieheni tykkää möyriä siellä, perata ja istuttaa, raivata uutta tilaa, leikata ja korjata. Ruusut kukkivat juuri nyt. Kesä on ollut aurinkoinen ja kaunis. Mutta olen nyt raaka ja rehellinen: ristiriita on olemassa. Arkihäärääminen tukahduttaa luovan ajan. Mutta miksi olen sitten ruvennut perheenäidiksi! Haluaisin reissuun, pois arkihääräämisen keskiöstä. Mies ei halua samalla tavalla reissuun. Hän ei pidä pitkistä matkoista eikä oleskelusta. Hän on tekevä ja ripeä, ja jos lähdemmekin, hän jo miettii että mitä suorittaisi seuraavaksi. Hän haluaa taittaa matkan nopeasti ja tehokkaasti, ja mieluiten kotiin päin kaartaen. Ei ole aikaa pysähtyä intuition mukaan sinne ja tänne. Pitää olla selkeä suunnitelma, mieluimmin kirjattuna ylös,  se täytyy tietysti toteuttaa ilman mitään harha-askelmia.

Myönnän että olen tyhmä ja oppimaton. Viisaat puolisot olisivat oppineet reissaamaan yksin tai osan porukan kanssa. Minäkin voisin ihan hyvin vuokrata jonkin vetokoukullisen henkilöauton, pakata välttämättömät lapset ja yhden isomman kyytiin, nykäistä asuntovaunun tien päälle. Olla selviytyjä ja ratkoa ristiriidat ja voittaa ongelmat. Mutta kun. Olen vähän epävarma autonvuokraaja ensinnäkin, en ole koskaan vuokrannut. Toisekseen en ole sen varmempi asuntovaunun kanssa, en ole koskaan vetänyt, enkä täyttänyt vesisäiliöitä, en ruuvannut niitä nurkkajalaksia vai mitä ne nyt on. Mies on puuhannut aina kaikki ne, hyväntuulisesti tai pahantuulisesti. Sitten, en uskalla lähteä yksin. Kaksi kolme päivää ja minulla on ikävä nuorimmaisia. Miten ne pärjäävät siellä kotona. Mies uupuu ja miten ikinä korvaan tämän. Kun palaan kotiin, olen väsynyt suuren mahani kanssa, mies on väsynyt myös. Olemattomat rahat ovat lopussa. Ehkä olen nukkunut ekstrahuonosti peloissani yksin asuntovaunussa. Jne jne.

(Onko sinulla, rakas lukijani, ristiriitoja elämässäsi?)

Täytyi laittaa tuo edellinen sulkeisiin koska se tuli ikään kuin ulkopuolelta tuohon,  jostain toisesta kirjoituksesta tai puheesta jonka olen lukenut tai kuullut useasti. Tarkoitan ehkä että ei liene normien mukaista ja hyväksyttävää valittaa perheensisäisiä ja ihmisensisäisiä ristiriitoja julkisesti koko maailmalle. Mutta kun se on totta, niin se voi olla totta myös jossain muuallakin.

Onneksi ristiriita ei ole samanmuotoinen joka perheessä. Ehkäpä muissa perheissä on ristiriitoja, jotka eivät meidän perheessä ole tulleet mieleenkään?

Ensi viikolla on toisen tyttäreni rippileiri, loppuviikko menee arki- ja juhlahääräämisessä. On myös luvattu lämmintä ja aurinkoista näille seuduille. Suunnittelen pientä reissua lasten kanssa asuntovaunun kanssa johonkin lähelle ennen juhlavalmisteluja, siihen voisi isäntäkin taipua. Hailuoto sisältyy melkein arkihääräämisen puitteisiin, se on jokakesäinen perinne lämpimään aikaan. Jos ottaisi salaa vesiväritarvikkeet mukaan. Niin että ei kertoisi ollenkaan asiasta, ei edes jälkikäteen.

Vai uskaltaisikohan ehdottaa jopa Kälviällä käyntiä? Aamukahvin lomassa, sillä tavalla huomaamattomasti puoliksi suupielestä mumisten?

8 kommenttia artikkeliin ”Uusi artikkeli

  1. Totta on joka sana. Muuallakin kuin siellä teillä päin. Tuo lähtemisen ristiriita, miten tuttua! Olen koittanut opetella yksin lähtemistä. Tiettyjen opistojen taidekurssit on aika hyvä kohde jos ei ihan yksinyksin halua olla. Mutta ei se tietenkään korvaa kiiretöntä ja suunnittelematonta kuljeskelua ja matkustamista. Voi elämää!

    1. Kiitos kommentista Suvi. Taidekurssit ovat tosiaan hyviä, nyt suurin osa vilahti ohi huomioni. Se olisi kyllä kivaa!
      Olen silti luottavainen, olen jo aika monta kesää selvinnyt niin enköhän nytkin, taas kerran.

      1. Niin sitä aina huomaa lopulta selvinneensä. Vaikka tekeehän se välillä tiukkaa, kesäloma.

  2. Ihanaa, kun kirjoitit. Pidän tästä blogistasi kovasti juuri siksi, että se on niin rehellinen ja elämänmakuinen. Sellainen jaksaa kiinnostaa. Ja kirjotuksesi henkii sen, että päinvastoin mitä kirjoitat, olet hyvin viisas ja osaava ihminen. Jään odottamaan sitä, että tulee taas joskus sopiva hetki kirjottamisellesi. Toivottavasti pääsette sinne reissuun. Ja mukavia juhlia sinne.

    1. Kiitos Venla ilahduttavasta kommentista! Päästiin pienelle reissulle, onneksi. Vähän aikaa taas jaksaa kotonakin häärätä.

  3. Kiitos, jotenkin pelastit päiväni. Olen tullut juuri matkalta, se ei ole koskaan sellaista kuin toivoisin. Yhteys ja hyväksyntä puuttuu. Minun on vain hyväksyttävä, mutta kun se on niin vaikeaa. Toivoisin, että kaikki olisi normaalia. Ei olisi sairautta, joka vaikuttaa yhteyteen.

    1. Kiitos kommentista. Tuntuu hyvältä jos tämä pelasti yhden päivän, edes jotenkin. En tiedä mitä sanoisin, kuin että yhteys ja hyväksyntä ovat tärkeitä ihmiselle. Lähi-ihmissuhteet ovat vaikeita, pitäisi nähdä ja tulla kohdatuksi kokonaisena. Tai se olisi varmaan jokaisen toive. Voimia ja iloa sinulle. ❤️

      1. Voi kiitos!
        Kiitän vielä toisen kerran, koska kone ilmoitti, että pitää olla vähintäin 15 merkkiä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.