Elokuussa

Aamulla,
kun avaan oven terassille
tuoksuu muutos
joka on käynyt yöllä.
Se on tuttu tuoksu,
kuuluu tähän aikaan
kun lapset menevät kouluihinsa
ruohikko on kostea pidempään
hiljaisuus huoneissa pitkästä aikaa,
kaivattu kyläilijä

Kävelen pihan poikki lipokkailla
portista kasvimaalle lehtikaalta hakemaan
mutta huomaankin marjat vadelmapenkissä:
poimin suuhuni, kerään kourani täyteen punaista.
Kaksi keltaista kurpitsankukkaa!
ne on paistettava pannulla voissa,
vesi herahtaa kielelleni kun asettelen kukat vadelmakourallisen päälle.
Parhaat jutut menevät pilalle herkästi.

Lehtikaalit valtaavat toisen käden,
mutta samalla reissulla
haen kanalasta niiden sekaan vielä
yhden valkoisen munan.
Vain yhden, ajattelen,
saisi heittää hautomasta tuo ruskea.

Näen vielä papupenkit,
herneet ja salaatit,
mutta niitä en nyt saa
ellen tule toiselle kierrokselle,
mutta yksi kierros saa riittää per aamu!
Muuten aamu venähtäisi helposti iltapäivän puolelle
voisiko siinä käydä niin?

Paistan munan ja lehtikaalit
ja lopuksi kurpitsankukat
joille ripautan suolaa ja syön seisaaltaan.
Ja mietin että onkohan maailmassa parempaa makua?

Sitten istun pöydän ääressä
syön haarukalla ja veitsellä
hiljaisuuden vallitessa
juhlallisesti kuin ruhtinatar,
ajattelen ja suoristan selkääni.
Jälkiruokana vadelmia ja jogurttia.

Istun vielä.
Kuuntelen hiljaisuutta
Katselen olohuonetta,
joka sekin näyttää huojentuneelta,
kuin lepäisi pienen tovin ennen seuraavaa hyökkäystä.
Sanon sekasorrolle sisälläni:
se on vain höpöhöpöjuttua kaikki,

on elokuinen aamu
ja asiat ovat hyvin.
Ne ovat oikein hyvin juuri nyt!

Tai ihan kohta,
kunhan vielä saan juoda kupin kahvia
tuossa terassin portailla istuen.

3 kommenttia artikkeliin ”Elokuussa

  1. Kiitos paratiisikuvauksesta!
    – hyvin on –
    ja helposti pääsin mukaasi
    elokuisen runsauden keskelle!

  2. <3. Rakastan näitä sinun juttuja. Ihania, niin elämänmakuisia. Kiitos! Voimia sinulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *