Browsed by
Kuukausi: maaliskuu 2015

Se on moro.

Se on moro.

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että se on moro nyt. Nyt tämä jätkä lähti. Toivottavasti ei. Minusta tuntui eilen. No, kirjoitin illalla siitä juttuakin,  akuuteimman tunteen päältä pimeässä olohuoneessa, mutta en tehnyt sitä loppuun asti, isäntä tuli juttelemaan ja minua väsytti liikaa. Julkaisematta jäi. No ei tämän päivän avauskaan kummoinen ollut. Harmaata harmaata. Olen tilannut vapaaksi aamupäiväkseni auringonpaistetta, kuivaa lämmintä kevättuulta, aamukahvia terassilla lintujenlaulussa koiraa katsellen, joka haistelee lumen alta paljastunutta maata. Mutta tuleekin lunta! Kaikki on harmaanvalkoisessa peitossa ulkona, sen…

Read More Read More

Kevätpörriäinen

Kevätpörriäinen

Minulla on varmasti kevätpörriäinen. Päässä nimittäin pörrää kaiken maailman asiat ja kaikki tekisi mieli tehdä, kirjoittaa muistiin tänne tai vihkoon tai mihin vain, vaikka nuottipaperille. Asioita on paljon, ja ne ovat mukavia ja ihania. Aloitetaan eilisestä. Oli kuulkaa erikoisen hyvä päivä. Aamulla sain aloitettua työhommat tehokkaasti niin että kymmenen maissa aloin olla valmis. Toki vielä hoitelin muutaman asian takki puettuna ja pipo päässä ja kaulahuivi kaulasta, kun ne tulivat mieleen ja halusin huolesta pois. Kotiin kurkkukipuaan potemaan jäänyt esikoinen näki…

Read More Read More

Tykkään päiväkirjoista, inhoan rojua

Tykkään päiväkirjoista, inhoan rojua

Olen lukenut paljon päiväkirjoja. En salaisia alkuperäisiä vaan julkaistuja, kirjastoista ja kirpputoreilta löydettyjä. Taiteilijoiden, kirjailijoiden, muusikoiden ja heidän perheenjäsentensä, ystäviensä ja muiden läheisten. Ne ovat parhaimmillaan niin mahtavia. Nuorten, melkein lasten merkintöjä, kun heidän taiteilijuutensa on ollut vielä nupullaan tai tiedostamatonta kokonaan, kun se on kehittynyt ja jalostunut hitaasti tai nopeammin vuosien ja kokemusten myötä. Voisin lukea loputtomiin! Sama koskee kirjeitä. Tänä talvena olen lukenut Saima Harmajan, Aila Meriluodon tai Marja-Liisa Vartion (joka oli edellisen luokkatoveri) nuoruudenaikaisia päiväkirjoja. Miten se elämä siellä…

Read More Read More

On ihanaa olla ihana

On ihanaa olla ihana

Eilen ajattelin, että on ihanaa olla aivan viallinen ja virheellinen, ja silti ihana. Ajattelet tietysti tässä kohtaa että nyt menee yli hilseen. Toinen kehuu itseään ihanaksi. Mutta niin se on, me olemme kaikki ihania. Jos ei ole itsensä mielestä ihana, niin on vaikea olla ihana toisillekaan. Äideille ja isille tämä on tuttua. Ihminen, jolle lapset on rakkainta maailmassa, aika helposti tiuskii, valittaa, kieltää, estää, toruu, suhtautuu välinpitämättömästi. Ei kenelle tahansa, vaan juuri niille lapsilleen, omille kultakimpaleilleen. Toki myös halaa, kehuu, hyväksyy ja kannustaa,…

Read More Read More