Browsed by
Kuukausi: tammikuu 2015

Aurinko tajunnanpyryssä

Aurinko tajunnanpyryssä

Istun keittiön pöydän ääressä, olen juuri syönyt lounasta, eilistä salaattia. Voisin tehdä vaikka mitä, ja pitäisikin ehdottomasti, lista on pitkä. Mutta minulla on levoton ja yksinäinen olo, tunne, että täytyy tehdä jotakin, haluan päästä johonkin. Semmoiseen tilaan, että on mukava ja hyvä ja kotoisa olla, että päivä muuttuu tyhjästä ja kolkosta hyväksi. Hyväksi niin kuin eilinen. Illalla kirjoitin päiväkirjaani että ihana päivä, oikein hyvä, valoisa, aurinkoinen. Se on harvinaista. Sain tehtyä paljon töitä ja olo oli iltaan asti iloinen ja…

Read More Read More

Jäkä jäkä

Jäkä jäkä

Uunissa paistuu kuivakakku. Uuni rämisee, surraa ja hurraa harvinaiselle asiakkaalleen, kuivakakulle. Se on suklaanmakuinen, siellä on myös minttusuklaarouhetta seassa. Omppareihin. Kun olin illalla kaupassa ja ostelin tarvikkeita, tunsin itseni kunnolliseksi, perinteiseksi, käytännölliseksi ja osaavaksi, mielessä kuivakakku ja korvapuustit, servietit ja palasokeri. Nyt aamulla kun oli aika, tunsin itseni reippaaksi vaikka jokin sisälläni sanoi että entä jos illalla sittenkin vasta. Mutta nykäisin itseäni niskasta ja kaivelin jostain kirjasesta esiin kuivakakun ohjeen. Halusin maustaa sen kaakaojauheella, mutta sellaista versiota ei löytynyt. Vaikka…

Read More Read More

Mull’ on hanki ja jää. Ja aurinko.

Mull’ on hanki ja jää. Ja aurinko.

Ulkona paistaa aurinko. Tuhat asiaa vilistää mielessä. Tuhat tavaraa ja lelua lojuu lattioilla. Hanki hohtaa, aurinko paistaa ikkunasta sisään. Isoin tyttö makaa sairaana sängyssään, pienin makaa päiväunillaan toisessa. Minä makaan omassani, hämärässä, tämän koneen valossa. Aamupäivällä näytin ikkunasta nuorimmalle aurinkoa. Luonto oli valkea, sininen, vaaleanpunainen, roosa, kultainen, häikäisevä. Huurrepuiden keskeltä auringonsäteet kutsuivat luokseen. Tietä ylitti mies ja koira, ne kävelivät aurinkoon, noudattivat säteiden kutsua. Miehen suusta levisi pakkaseen höyrypilviä, puhekuplia. Niissä puhekuplissa oli miehen ajatukset, elämä, maailma. Yksi hävisi äkkiä,…

Read More Read More

No nyt.

No nyt.

Jo ennen joulua odotin, että saisin kirjoittaa. Sainkin näemmä odottaa oikein olan takaa. Mutta odotus näköjään palkittiin, sillä nyt saan kirjoittaa. Minulla on nyt kaksi tuntia kaksikymmentäviisi minuuttia omaa aikaa. Tämmöistä rauhaa ettei kukaan (muu kuin Pepi tai Pörri tai Viiru) häiritse, puhelinkin on vaiennettu. Pitkästä ja välillä piinallisesta odotusajasta huolimatta olen nyt vuoden ja kevään alussa innokas, positiivinen ja kiitollinen, vaikka pää onkin painava väsymyksestä, mikä johtuu meneillään olevasta rytminkääntötempusta. Lapset ovat nyt kutakuinkin lopulta terveitä, päiväkodissa ja kouluissansa,…

Read More Read More