Browsed by
Kuukausi: syyskuu 2013

Juhlava ajatus

Juhlava ajatus

Makasin sohvalla. (Kappas vaan, sanoisi mieheni. Että sohvalla makasit. Saitko videolle?) Makasin tänään siksi koska oli migreeni. Mieheni opetti kuusivuotiaalle pianoläksyä, viime tingassa ennen soittotuntia. Oli muuten ankara opettaja. Ei antanut yhtään armoa pikkuiselle, ei tempon eikä kosketuksen kanssa. Piti soittaa painokkaasti ja oikeassa tahdissa, muuten heti keskeytettiin äkäisesti. Migreeni vähän helpotti kun sain katsella sitä opetustuokiota sivusta, se oli mukavaa! Keksin sanat siihen kappaleeseen. Se oli mollissa ja sanoitus meni näin: Martta soittaa pi-a-no-a, isä koittaa opettaa, äiti sanoo…

Read More Read More

Eräänä päivänä

Eräänä päivänä

Eräänä arkipäivänä kymmenvuotias tyttö tuli koulusta kotiin. Riisui takin ja laukun, laittoi naulaan. Pesi kädet, kun äiti käski. Sitten oli kädet ojossa haluamassa vauvaa syliin. Hänellä oli ongelma: sinä päivänä oli rankka ilta tiedossa, oli sellotunti, kuoro ja orkesteri. Tai rankka ja rankka, mukavaa oli kaikki mitä tapahtui, kun sai olla mukana ja menossa. Rankempaahan oli usein vain olla ja oleskella, ilman tekemistä. Semmoinen oli tämä tyttö, enemmän aktiivinen. Mutta ongelma hänellä oli silti nyt, siitä ei pois päässyt. Nimittäin…

Read More Read More

Kaksi tuntia

Kaksi tuntia

Nyt on kaksi tuntia aikaa. Tunti sitten oli vielä kolme tuntia, mutta se ensimmäinen meni jo. Vaihdoin vaippaa, keitin teetä, imetin, söin palttoonnappeja brie-päällysteellä (joka oli mennyt lauantaina vanhaksi, mutta olen hyvin maalaisjärkinen), keitin kahvia, vaihdoin bodyn ja paidan kun Siiri puklasi, join kahvia ja söin digestive-keksin. Elikkä tunti meni siinä. Istuin vielä kahvin jälkeen pöydän ääressä, silmäni olivat kiinnittyneet sitterissä villapeitto ympärillään nukkuvaan tyttöön ja ajatukseni olivat kiinnittyneet ajatukseen, että mitä tekisi. Olisi velvollisuuksia ja hommia mitä pitää hoitaa….

Read More Read More

Tööt

Tööt

Sumutorvi täällä tööt, terve. Vauva-aikaa on jo kolme ja puoli viikkoa takanapäin, mutta en tahdo nähdä siinä mitään selvää ja kokonaista hahmotelmaa. Vähän niin kuin sumussa, sieltä on hyvä tööttäillä mitä sattuu kun siltä tuntuu. No tämä vauveli tässä vieressäni on kylläkin hyvin kokonainen ja selvä, ei ole vaikea arvata mikä on milloinkin jutun juoni, nälkäkö vaiko uni, eikä vaippatilannekaan ole monasti jättänyt sijaa arvuutteluille. Selvääkin selvempiä ovat olleet myös ihanat hymyt, joita on jaeltu koko komppanialle tilaamatta ja tilauksesta….

Read More Read More