Browsed by
Kuukausi: lokakuu 2012

Hurisee

Hurisee

Tulin vain sanomaan, että hyvin täällä hurisee, välillä jopa pärisee. Niin kuin ennenkin. Kolme tuntia tässä tänäänkin tuntui että pitäisi päästä kirjoittamaan, mutta erinäiset henkilöt näyttivät olevan vahvasti eri mieltä. Nytpä ei enää niin kirjoitutakaan, vaikka oppositio on kutakuinkin hiljennetty. Meillä on ollut syysloma. Ihan syystä, ilman ei olisi pärjätty. Vaikka voitte toki tuumailla kuinka tarpeellinen on sellainen syysloma ekaluokan opelle, että heti perjantaista kun lomalle jää, alkaa tulla lapsille yö- ja päivävieraita tasaiseen tahtiin, enimmillään kolme serkkua tai tätiä…

Read More Read More

Tiistai-ilta

Tiistai-ilta

Tänään on harvinaisen tavallinen tiistai-ilta, kun mies on sählyssä. Siksi harvinaisen, koska hän on lopettanut sählyn. (Lopetti sen pitkien keskustelujen jälkeen viikko sitten ja aloitti heti sijaismiehenä olon.)  On vaikeaa lopettaa semmoinen harrastus mihin on totutellut kaksitoista vuotta. Mutta tavallisena tiistai-iltana, jos lapset nukahtavat ihmisten aikaan, on minulla vähän omaa aikaa. Aion aina kirjoittaa, mutta aika kuluu kaikkeen turhanaikaiseen mitä en haluaisi olla olemassakaan, melkein. Leipäkone piippaa ja leipä tuoksuu. Ei ollut kovin järkevää laittaa leipäkonetta pyörimään illalla kello puoli…

Read More Read More

Hifistelijät ja muut

Hifistelijät ja muut

Kuuntelin vähän lukupiiriä lopusta. Noin tunnin, ja minusta se oli söpö se Martti-setä kun se vielä sanoi viimeiselle soittajalle: ”niinku kiitos!”. Se oli lämmittävä kiitos. Edellinen soittaja oli haukkunut ohjelman pitäjiä ja senkin sanoi että tämä Anhava sanoo koko ajan niinku. Ne olivat kylmäveriset haukut mutta kävipä minullakin jotain samaa mielessä. Oikeastaan mietin jossain vaiheessa että toimittajatädillä on vähän liian vähän kärsivällisyyttä, ehkä hänellä on ollut perheriitaa tai muita vastoinkäymisiä. Anhavan ”niinku tota”-toistoa ei voinut olla huomaamatta mutta eipä sitäkään…

Read More Read More

Lyhyesti

Lyhyesti

Voisinhan kirjoittaa jotain ihan lyhyesti. Pari asiaa vain. Ensimmäiseksi sen että voi kauhistus, talvea päin mennään hirveällä ryminällä. Miten siitä selviää! Hengissä kevääseen. Miten joulusta pääsee yli, ja mihinkähän sitä pitäisi päästä? En tiedä. Hartiat kyyryyn, silmät sirriin ja menoksi, muu ei auta. (Voisin kylläkin ajatella että jos oikein hyviä kirjoja muutama löytyy niin ne voisivat auttaa. Ei mitään semmoista joka kertoo siitä miten hirveitä ihmiset voivat olla toisilleen, niitähän riittää. Jotain ihan sama mitä, kunhan se on vain kirjoitettu…

Read More Read More