Sanoin tuossa Sampalle, että jos se käy vaihtamassa Sallilta vaipan niin minä kirjoitan pienen soveliaan jutun Sivuseikkaan. Samppa lupas vaihtaa ja kehoitti: “hauku miehes oikein kunnolla”. No hau hau mies. Samppa on tosi ironinen tyyppi ollut aina. Minä ymmärränkin sitä ironiaa joskus, mutta ymmärtääkö yksivuotias nappula? “Syö syö vaan sitä tuhkaa, hyvä hyvä, syö joo kyllä on hyvää, on hyvää!” Olen toisinaan kritisoinut tuota ironiapitoista kasvatusta, mutta en tiedä onko minun arvosteluni vaikuttaneet ollenkaan. Nyt se ukkeli käyttää samaa kasvatusmetodia koiraankin. Koiraparka, se saa heilutella herneitä pääkopassaan jonnin aikaa, jos aikoo päästä jyvälle, mitä tuo isäntä nytkin tahtoo, kun sanoo, että “joo joo, tunge nyt ne rapaset tassus siihen sohvatyynyyn, hyvä koira, vietävä.”

Mun mies on ahkera ja tekevä ukko. Aidan se tempas tässä yhtenä iltana valmiiksi, sitten seuraavana päivänä siivosi auton ja teki ainakin neljä muuta hommaa, jotka ovat olleet tekemättä pari kolme vuotta. (Auto tosiaan kiiltää, kiitos siitä Espoon mummille ja papalle, joita sillä kiiltokaaralla tänään kuskailtiin.) Sitten mun mies on ollut aika kilttikin, kärsivällinen ja ei niin pitkävihainen kuin ennen. Sillä on varmaan murrosikä alkamassa olla ohi, ja aikuisuus häämöittää. Me tullaan välistä oikein hyvin juttuun.

Kesälomaa on viikko takana. On ollut sadetta ja tuulta, poutaa ja paistetta, ja sitten niin nuita nuin, nuita mitä ne nyt olikaan, nämä hyttyset. Niitä siis on ollut. Ja sitten vielä kärpäsiä. Espoon isovanhemmat olivat korrekteja ja hienotunteisia eivätkä olleet huomaavinaankaan ruokapöydän ympärillä pörrääviä kärpiäisiä, vaikka minua ne häiritsivät kovin. Mutta kohteliaisuudesta vieraitamme kohtaan päätin olla aloittamatta ajojahtia. Olen viiden vuoden aikana oppinut tappamaan niitä. Että olen määkin jossain joskus hyvä. En mää silti aina osu. No, viikko on siis kuitenkin takana lomaa ja parit aamukahvit terassilla uuden pöydän päällä. Ihana pöytä, ja tuolit, sanoisi joku, mutta ei hienotunteisuudessaan varmaan olisi huomaavinaankaan, koska niiden kulmat ovat niin vaivautuneen näköiset, kun ne on syöty.

Olen tehnyt kaikkia mukavia hommia, kuten lampaan keritsemistä, kasvimaan kylvöä, kukkien istutusta. Olen Martan ja Sallin kanssa ollut tramppiskalla ja riippumatossa, ja katsellut sinistä väriä taivaalla ja vihreää koivun lehdissä. Ja lokkeja. Haukkoja ei ole näkynyt tänä keväänä, muuta kuin huhtikuussa merikotka. Rutkeetuohaukat varmaan vielä näkyvät maitemitta tänä ketänä. Samppa on harjoitellut Martan kanssa ässän käyttöä kovasti, mutta vielä se ei ihan rutiinilla tule. Muutenhan Martta puhuu kuin Ruuneperi ikään.

Salli otti eilen muutaman askeleen, ja seisoo jo paljon ilman tukea. Nallen kanssa menee nykyisin hyvin. Se on käynyt jopa 3 kertaa viikossa tokokurssilla, ja väkisinhän se on jotain oppinutkin. Jos tässä vielä piirun verran edistytään, niin pakkohan se on ottaa videolle ja laittaa näkyville. On se niin hauska puijata koira tekemään askareita makupaloilla! Eilen Nalle kävi tutustumassa Jäälinjärveen, ja vaikka se ei uimaan mennytkään, niin hauskan “villiloikkatanssin” se piti siinä rantavedessä.

Liina ja Sohvi nauttivat lomasta, ovat tehneet jo tuhansia loma-asioita, pitkästyneetkin arviolta satoja kertoja. Aloittivat tänään pakkauspuuhat, kun reissu lähenee kovaa vauhtia, enää 19 yötä, jee. Leevi se vasta muuten nauttiikin lomasta, ja siitä, että isä on kotona ja tekee hommia joihin saa osallistua. Leevi purki tänään isän kanssa verantaa, urakoi kuin aikuinen mies, monta tuntia väsymättä ja valittamatta. Siinä on poika isäänsä tullut!

Meillä on nyt viisi kesää ollut jo tätä työleiriä tässä omalla tilalla, osaakohan sitä enää muunlaisia kesiä viettääkään. Viidenkymmenen vuoden päästä tähän on varmaan tätä menoa rakennettu joku talvipalatsi. No ei vaiskaan. Hommaa riittää vielä ainakin kolmeksi kesäksi tämän jälkeen. On kiva haaveilla, suunnitella ja unelmoida. Kesällä varsinkin, katsoa ikkunasta valoisaan yöhön ja tuumailla. Jos sitä ens vuoden juhannuksena saunois omassa saunassa?