…ja hiljaista on. Ulkona on vihreän valoisaa ja Isäntä kuorii mäntyrangoista kuorta ja pystyttää aitaa pihan ympärille. Että saisi jotenkin rajattua tästä elämästä jonkun palasen, selkeän suorakaidetta muistuttavan alueen. Niin kuin lapsena legoalustaan rajasi tilan, mitä sitten lähti rakentamaan. Sama nyt. Kuin tyhjä aanelonen. Kun tämän elämän piti muka olla jonkun paperin muotoinen, mutta siinä onkin niin monta uloketta ja kuoppaa, ettei einokaan ota selvää. Mutta onpahan aita.

Minusta olisi ihanaa saada sitä ja tätä. Ruusupenkkejä sinne sun tänne ja omenapuita kanssa. Ja ei mua haittaa se kaunis riukuaita pihan ympärillä. Mutta sitten kun rupeaa hankkimaan, tekemään ja valmistamaan, niin se ihanuus siinä hommatessa arkistuu niin hirvittävän paljon, että sitten, kun se “olis ihana” -unelma on todellakin toteutunut, se onkin jo ihan itsestäänselvä kapistus pihan perällä. Niin kuin tämä kesäkin nyt. Kuinka ihana se oli kun se tuli niin äkkiä ja yllättäen, heti ja salamana. Siitä aivaan huumaantui ja sekosi. Mutta se kesäloma, sehän alkaakin vasta puolentoista viikon päästä. Miltäs sen alku sitten tuntuu, luulenpa ettei miltään. Tosi arkiselta ja työntäyteiseltä ja remontinhuljuiselta. Lasten likaisia varpaita viileällä laminaatilla ja tunkkaista pimeää hämärää sisällä, kun ulkona paistaa ja elämä soi.

Mutta ollaan me siltikin ihan kesäihmisiä, vaikka olisikin arkista. Ostettiin aamukuistille kaksi valkoista taittotuolia ja pieni pöytä. Ihana illuusio jostakin Wienin kahvilan edestä, ja  vaikka siitä, että siinä joskus kaksi hillittyä henkilöä kahvittelisi ja tuoksuttelisi ruusujen ja kuusamien tuoksua kuppien vienosti kilistessä ja käen kukkuessa jossakin kaukana. Saimme ne kalusteet siihen paikalleen, niin Leevi tokaisi ensimmäisenä, että “missä mun paikka on?” Keksimme, että kaikki viisi lasta voivat istua rivissä puulaatikon päällä ja mussuttaa pullaa. Ja koira makaisi säyseänä vieressä ja katselisi laumaansa lempein silmin. (Muutaman kerran olemme jo kahvitelleet, hytisseet vilpoisessa tuulessa ja yrittäneet pitää pöytää ja kahvikuppeja pystyssä lasten ja koiran hyökkäyksiltä ja huomanneet, että piirakat hävisivät lautaselta ennen kuin kahvi saapui pöytään.)

Muuten, neilikkaruusut eivät kestäneet kovaa talvea täällä, eikä luumupuu. Koristeomenapuu sai lumiauran töytäisyjä, mutta on siihen yksi kukkaterttu tulossa. Ajattelin suunnata Oulujoen taimistolle, siellä on ruusuvalikoimaa mistä valita! Joku ruusunpunainen kerrottu tarhakurtturuusu olisi parempi vaihtoehto neilikkaruusujen tilalle. Ja jokin kauniisti kukkiva puu luumupuun tilalle talon edustalle. Minä kun tykkään niin kukista, enkä voi sille mitään. Kylvin helmikuussa lobeliaa, petuniaa, ahkeraliisaa ja pelakuuta, mutta silti olen jo sortunut kaksi kertaa käymään ostoksilla kukkapuutarhalla. Onneksi olen valinnut tarkasti enkä ole tuhlaillut. Olen niin tarkan markan pirkko.

Nalleakin olen kovasti koulutellut, mutta en saa sitä menemään maahan suoraan seisaaltaan. Aina se istuu ensin, sitten makaa. Kesäkuussa tuossa naapurikentällä on tottelevaisuuskoulutuskurssi pennuille, eiköhän me siellä palloilla ja saada paljon viisaammilta neuvoja. Koiraa on kiva kouluttaa! Koiran miinuspuolena on se, ettei kanoja uskalla päästää irti. Vaikka ne kuinka haluaisivat, niin ei auta. Onhan niillä ruhtinaallisesti tilaa, mutta eihän se riitä. Kun pitäisi saada koko maailma, ei yhtään vähempää! Kaninpoikaset on varattu uusiin koteihin (onnea ja iloa niihin) ja kohta Pörri ja Hopsu saavat jatkaa kahdenkeskistä elämäänsä, niin kauan kuin sitä niille riittää. Toivottavasti pitkään. Hopsu leikattiin kaiken varmuuden välttämiseksi. (Leevi kerran kysy yhdestä lapsettomasta perheestä, että miksi niillä ei ole lapsia, onko ne leikattu…) Huomenna Sohvin eskariluokka tulee meille vierailulle, sehän on meistä kaikista jännää ja kivaa, ja lapset varmasti tykkäävät katsella eläimiä. Saavat karstata villaakin myllyllä muistoksi pienet tupot. Ja minä saan leikkiä kotieläinfarmin emäntää. (Ja kyllä mää siihen hommaan passaan kun mulla on niin leveä tekohymy ja korkeet poskipäät.)

Tämmöisiä iltaturinoita tänään, hyviä kelejä!