Välillä olo on kuin kissalla, jonka ei tarvitse tehdä mitään. Mukava olo, mutta valitettavasti ei enää niin yleinen kuin kaksi viikkoa sitten. Useammin tuntuu taas että olen naapurin piski, joka on käynyt varastamassa jotakin hyvää kuistilta. Olen nimittäin muutaman kerran huomannut ikkunaan kurkatessani, että minua katsoo kyynärkepeillä kävelevä olio, jolla roikkuu omena tai päärynä suusta. Noissa mainioissa hedelmissä on nimittäin se kantakeppi, josta niitä voi hampaiden välissä mukavasti kuljettaa kun käsiä ei ole käsillä. Tarvitsee enää asettautua pesäpaikkaan (nojatuoliin) mukavasti, nostaa jalat jakkaralle ja ruveta rouskuttamaan saalistaan. Siinä on aika rakkimainen olo, etenkin jos joku näkee.

Muutamia kertoja olen kyllästynyt ja jättänyt kepakot unholaan. Ajatellut, että nyt saa tämä höpötys riittää, ruvetaan elämään kuin ennenkin. Olen noussut viileän tyylikkäästi ylös ja lähtenyt kävelemään. Kyllä se tuo jalka kantaa, kuten mikä tahansa suora keppi, miksi ihmeessä muka ei kantaisi. Ensimmäinen ja toinen askel ovat hillityn varovaisen rauhallisia, mutta lopulta iskee väsy siihenkin pelleilyyn ja linkkasen mummomaisesti hypähdellen nopeasti taas noiden armorikkaiden keppien turviin.

Toisinaan väsyn totaalisesti. Nyt loppu! huudan mielessäni ja rupean saman tien itkemään mielessäni kun ei ole mitään undonappia jota voisi painaa. Samulikin on väsynyt totaalisesti sen kymmenen kertaa. Hommat kyllä hoituu, pyykit on pestynä ja viikattuna ja tiskit tiskattuna ja eläimet ruokittuna ja lapset pestyinä ja niistettyinä. Mutta lopussa hän on, sen näkee sokeakin, koska kerran minäkin näen sen. Kyllä sen kuuleekin, välillä oikein hyvinkin, mutta tuo musta pilvi tuossa naaman edessä on kyllä niin selvä merkki jostakin huolestuttavasta, että ei mikään. Pilvi on ja ääntä lähtee juu, mutta hommat hoidetaan, vaikka taivas tippuisi niskaan, siitä lähdetään kun kerran siihen on tultu. Ja on se mahtava asia että hommat on hoidossa.

Minä en vielä selviä ilman apujoukkoja. Periaatteessa pystyn hoitamaan Sallia, kunhan vain saan siirrettyä hänet vaipanvaihtopisteeseen ja kaikkiin tarvittaviin paikkoihin. Kissaemon poikastenkantotyyli on käynyt mielessä, mutta vielä tilanne ei ole ollut niin säälittävä että sitä olisi kokeiltu. Viisi eri apuhoitajaa on ollut jo kylässä, ja huomenna tulee kuudes. Meidänpä kunnassa on kodinhoitajia perhetyössä, ja niitä on käynyt tässä päivänä muutamana, lällällää. Huolehtikaapa sinne teidänkin kuntaan tällainen kodinhoitopalvelu! Varsin erinomainen asia on kerta kaikkiaan kuitenkin tämä naapuriapu ja ystävien ja tuttavien muistaminen hädän hetkellä. Se jos mikä on lämmittänyt mieltä ja antanut valtavasti voimia. Apua on tarjottu moneen kertaan ja sitä on myös saatu, pyytämättäkin. Että sitä on mielissään, kun joku välittää, vaikka avun vastaanottaminen on taitolaji sekin. Kyllähän me jotenkin pärjätään tässä itseksemmekin, mutta kyllä ne nakkikeitot ja kinkkukiusaukset ja pullat ja rieskat ovat menneet kaupaksi kuin vettä vain!

Jospa tämä kaikki opettaisi meille jotakin, ja vielä parempi jos oppisimme vähän siitä oikeasti. Monena iltana olemmekin Sampan kanssa miettineet, että mikä tämän kaiken tarkoitus on. Siihen on monta hyvää ja oikeaa vastausta, ja yksi on sellainen, jonka oikein jämerästi typistettynä menin esittämään sunnuntai-illan pöytäseurueelle goudajuuston rohkaisemana. Tämä kyynärkeppi -operaatio on tapahtunut nimittäin ilmiselvästi sen vuoksi, että Samuli saisi Oppia* ja minä Lepoa**.

*Ison perheen isälle tekee hyvää ottaa välillä “kotiäidin” paikka perheessä, pidemmäksi aikaa. Ei tarvinne perustella.

**Kotiäidille tekee hyvää saada leikkiä välillä vapaaherraa ja istua nojatuolissa miettimässä mitä sitä seuraavaksi lukisi tai neuloisi.

Ps. Muuten, pienenä vinkkinä kaikille äiti -ihmisille, älkää missään nimessä loukatko itseänne äitiyslomalla. Lääkäri voi antaa mukavasti reilustikin sairaslomaa, mutta mitä se merkitsee kotiäidille? Kukaan ei sitä vauvaa tule teidän puolestanne hoitamaan ainakaan verovaroilla. Itsehän ne on synnytetty, ja itse ne hoidetaan vaikka olisi sitten kolme raajaa irtipoikki kerralla. Loogista niin kauan kun ei vertaa. Vakuutuksetkaan eivät tämmöiseen tilanteeseen ole varautuneet.