Browsed by
Kuukausi: tammikuu 2010

Miltä näyttää?

Miltä näyttää?

Kumpi on tärkeämpää, se miltä asiat näyttävät, vai se, miten ne oikeasti ovat? No tokihan tämä oikea oleminen on tärkeämpää. Se, että minä tykkään tuosta Sampasta vaikka en aina näytä siltä että tykkäisin. Pääasia että tykkää, vaikka naama irveessä. Se onkin sitten oma ongelmansa, että miten se näyttäminen ja oikea oleminen erotetaan toisistaan, mistä tietää millä puolella milloinkin pitää olla? Jos meidän kanat näyttävät terveiltä ja onnellisilta, niin ne ovatkin sitä, ainakin minun näkökulmastani. Samoin, jos talo näyttää sotkuiselta, niin…

Read More Read More

Tano hyvä veli tuk!

Tano hyvä veli tuk!

Mauri Kunnaksen kirjat ovat hyviä. Niistä tykkäävät kaikki, historian ja äidinkielen opettajatkin. Jouluna meille ilmestyi Robin Hood -kirja, jota on luettu sittemmin ahkerasti, päivittäin. Lapset ovat imeneet joka sanan, kuvan, vitsin ja kertomuksen. Henkilöistä puhutaan ja äidiltä ja isältä kysellään, missä Sherwoodin metsä on ja onko Robin Hood vielä olemassa. Ja sitten leikitään. Leevi on Robin Hood, Martta on veli Tuck, äiti on Pikku-John, Salli Alan a Dale ja isä tietysti Nottinghamin sheriffi. Martta juoksee tämän tästä äidin luo nojatuolin…

Read More Read More

Hiljaisen hetken höpinää

Hiljaisen hetken höpinää

Katselin tuossa hetki sitten ikkunasta ulos ja nauraa hekotin. Seisoin yläkerran aulassa huonossa ryhdissä keppeihin nojaten ja olin hyvällä tuulella. Salli nukahti hetki sitten, ja pakkasin muun puurokouluväen opettajineen luistelutunnille pullineen ja kuumine mehuineen. Kova oli pukemistouhu ja ähellys, mutta lopulta ulko-ovi sulkeutui ja talon täytti mummulamainen hiljaisuus ja rauha. Mikä ihanuuden ihmeellinen ilmentymä tämä hiljaisuus! Kuuluu vain pupujen pieni nakerrus kun touhuavat omiaan. Kuuluu myös, kun seinäkello raksuttaa omia aikojaan. Rakastan seinäkellon raksutusta, kuulen sitä niin perin harvoin. Niin…

Read More Read More

Kissanpäivät koiranpäivät

Kissanpäivät koiranpäivät

Välillä olo on kuin kissalla, jonka ei tarvitse tehdä mitään. Mukava olo, mutta valitettavasti ei enää niin yleinen kuin kaksi viikkoa sitten. Useammin tuntuu taas että olen naapurin piski, joka on käynyt varastamassa jotakin hyvää kuistilta. Olen nimittäin muutaman kerran huomannut ikkunaan kurkatessani, että minua katsoo kyynärkepeillä kävelevä olio, jolla roikkuu omena tai päärynä suusta. Noissa mainioissa hedelmissä on nimittäin se kantakeppi, josta niitä voi hampaiden välissä mukavasti kuljettaa kun käsiä ei ole käsillä. Tarvitsee enää asettautua pesäpaikkaan (nojatuoliin) mukavasti,…

Read More Read More