Artikkelin Ihan tosi kommentit

Kirjoittaja: Samuli V.

Samuli V. — Tue, 08 Dec 2009 05:51:43 +0000

Meilläkin on rouvan kans aina joskus hetkiä, kun puhumme viisaita, ja silloin tuntuu hyvältä, kun saa puhua viisaita oman katon alla omalla väellä.

Kirjoittaja: Emppu

Emppu — Mon, 07 Dec 2009 06:53:58 +0000

Kiitos Samuli V. kommentista.

Niin että mitekö uskalsin? Siten, kun en tunne näitä sanattomia yhteiskuntapopimuksia enkä tiedä paljon muutakaan. Tiedän vain sen, mitä ajattelen ja tunnen, ja puhun (kirjoitan) siitä. Ja olen sen verran tyhmänrohkea, että uskallan.

Puhuttiin yhtenä iltana teepöydässä Sampan kans viisaita, ja juteltiin tuosta lasten rakastamisesta. Me tultiin sellaiseen sopimukseen, että rakastamme paljon lapsiamme, kaikkia niitä jotka meille on annettu, emmekä osaa erottaa, onko tuo rakkaus minkämuotoista tai kokoista kunkin lapsen kohdalla. Mutta miten hyvin kemiat sopii kunkin lapsen kanssa yhteen, se vaihtelee suuresti.

Kohdattavaa on vielä paljon joka tapauksessa.

Kirjoittaja: Samuli V.

Samuli V. — Wed, 02 Dec 2009 21:52:38 +0000

Äänestän Sorvarin (meidän perheen junioriosastossa ‘Sorvarilla’ viitataan aina Samuliin;) sopeutumisajan puolesta; ei saa heti tyrmätä jos tulee jokin uusi vemmel hänelle käyttöön. Pitää antaa pölyn laskeutua, kyllä se taas pian tarttuu vasaraan ja sahaan ja tarvittaessa lapsiinkin ja vie ne sunnuntaiaamuna uimahalliin.

Kun luin tekstin ilman kommentteja, niin ajattelin, että miten uskalsitkaan taas kirjoittaa tuommoista. Siinähän on se vaara, että joku ymmärtää, mitä oikeasti halusit sanoa. Oikeastihan tuossa käsitellään juuri sitä vähän salaiseksi verhottua asiaa lapsiperheissä. Kun lähtökohtana on lasten rakastaminen, niin sitä pidetään niin keskeisenä ja isona asiana (jota se molempia tietysti onkin), että kaikki retoriikka sen asian ympärillä muotoutuu tietyn sanattoman yhteiskuntasopimuksen myötä hyvin yksioikoiseksi. Oikeastihan ihmisen tunteiden kirjo on laaja ja voimakas.

En muista, onko tällä sivustolla koskaan sivuttu sitä asiaa, mutta mielestäni on luonnollista, että vanhemmat (siinä missä muutkin ihmiset) pitävät esimerkiksi lapsesta A enemmän kuin lapsesta B, jos kohta tuntuu kornilta nimikoida lapsia tällä tavalla. Se taas, jos rakkaus lapsen kohdalla peittyy jonkin toisen tunteen alle, tarjoaa minun mielestäni oivan mahdollisuuden aikuiselle tarttua tähän lankaan ja lähteä kerimään omaa lankakeräänsä kokoon.

Mutta että kun kohtaa ne tunteet, jotka ovat tullakseen, on sen jälkeen kenties vapaampi taas tekemään sitä vanhempana olemisen vaativaa työtä, johonka vanhemmuus meitä velvoittaa. Niin hyvin tietysti kuin itse kunkin lahjoilla se on mahdollista. Älkääkä luulko, että puhun nyt omasta esimerkistäni…

Kirjoittaja: Lotta S

Lotta S — Tue, 01 Dec 2009 20:04:38 +0000

Minä ymmärsin oikein hyvin jutun jujun. Ei edes tullut mieleen, ettetkö lapsiasi rakastaisi :) Vaikka totuuden nimissä se rakkaus ainakin minulla peittyy aika monen muunlaisen tunteen alle.

Eipä kerrota Samille noista phoneteista ;D Jos se ei huomais sellaisia ollenkaan…

Kirjoittaja: Samuli Sorvari

Samuli Sorvari — Sun, 29 Nov 2009 19:28:47 +0000

Empulla on vain turhia ennakkoluuloja. Aika näyttäköön…

Kirjoittaja: Emppu

Emppu — Sun, 29 Nov 2009 19:16:14 +0000

Lotta, tämä juttu ei mennyt vissiinkään ihan niin kuin piti. Toki minä lapsiani rakastan, niin kuin äidit yleensä. Rakastan heitä sittenkin, kun ovat aikuisia, niin ainakin uskon. Mutta niin kuin että olenko sellainen ihminen, joka tykkää puuhailla erityisesti lasten kanssa aina. Jotkuthan ovat sellaisia aivan silmiinpistävän mainiosti, mutta minä en. Mutta tämä on niin tätä väsymystä ja lakkaamatonta pelaamista näiden lasten kanssa, että se lapsirakkaus hukkuu kaiken muun sekaan. Joka tapauksessa, lapset ovat aivan mahtavia tyyppejä!

Ja minäkin Lotta uskoin niin hyvää miehestäni, että luulin ettei meille tule mitään phonetteja. Mutta turhaan. Yhyy!

Kirjoittaja: Lotta S

Lotta S — Sun, 29 Nov 2009 18:08:04 +0000

Oli kyllä tutun kuuloista tekstiä taas! Eikö vastasyntynyttä pikkuista ole kuitenkin aika helppo tuntea rakastavansa? Tai nukkuvaa isompaakin lasta? Itse huomaan usein tuntevani äärettömän suurta rakkautta lasta kohtaan kun se nukkua tuhisee sängyssään ihan rauhassa. Vaikka vain hetki sitten olisin voinut silmää räpäyttämättä miettiä antavani lapsen pois kokonaan…

Iphone kuulostaa joltain sellaiselta, että meille ei taideta sellaista hankkia… ;D