PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVATKuivakkaa tekstiä
Nyt on tiedossa kuiva juttu. Olen pannut nimittäin merkille, että silloin kun minulla ei ole oikein mitään asiaa, juttu syntyy helposti, ja aiheeksi riittää vaikkapa tikku. Sitten kun haluaisi oikeasti jotain sanoa, siihen tulee heti paasauksen pateettinen maku ja kaikki lukijat ottavat ironisen ilmeen toiseen suupieleensä kun lukevat jutun loppuun. Lukevat vain noin niin kuin muodon vuoksi, sen takia kun ovat ennenkin lukeneet, eivät sen takia, että juttu asiasisältönsä puolesta nappais. Mutta olen rohkea ja teen uhkiksen, joten olkaapa hyvä, ottakaa puolihuolimattoman välinpitämättömän huvittunut ilme, ja ryhtykää lukemaan kiitos.
Minulla olisi tässä jonkin verran materialistista asiaa. Se on sinänsä noloa kun minulla on kaksi elementtiä, joilla en haluaisi täyttää elämääni. Toinen on materialismi ja toinen on toisten aleksuminen, ts. katsominen toisia nenän vartta pitkin. Mutta suurena ajattelijana ja filosofina olen huomannut, että nykyihminen, tällainen suomalainenkin, on aika tavalla materialisti ihan väkisin, ja siihen on kasvettu kapalokääröstä lähtien joka päivä. Joten minäkin olen armoton materialisti, vaikka en haluaisi olla. Monet äidit varsinkin ovat, ja se on paha juttu. Mutta näin on. En sano, että sille ei voi mitään, mutta sanon, että harmi vain näin on päässyt käymään.
No, asiaan siis. Haluaisin mainostaa vähän eräitä tuotteita, niin kuin jossain muotiblogissa. “Lankesin taas tänään muutamiin aivan uskomattoman ihguihin korkkareihin, onneksi budjetti ei ihan hirveästi ylittynyt, koska sain kolmet kahden hinnalla, joten minulla meni kolmensadan erkin sijasta vain kaksi…” Minä nimittäin ostin yhden vaatekappaleen Sallille, ja minusta se oli aivan ihku, niin kuin sanotaan. Se siis on vieläkin ihku, vaikka sitä on jo käytetty ja pestykin. Mainostamisen arvoiseksi sen tekee ainakin viisi asiaa: a) Se on valmistettu Suomessa, b) se on luomupuuvillaa, c) hinta oli 11,90, d) se oli Prismassa myytävänä, e) se oli mukavan tuntuinen ja näköinen. Joten käykäähän kaikki ostamassa Marlon -merkkiset froteiset ekopuuvillapotkuhousut ruoanhakureissullanne! Jos ette itse harrasta potkimista, niin joku läheinen varmasti ilahtuu housuista, joissa saa potkiskella eettisesti. (Tulee mieleen vanhan kaupan seinämainos: “Kumppaninne on teille suosiollinen, mikäli tarjoatte hänelle Laitilan limonadia.”) Mallistossa oli muutakin, ja kaikkia niitä vaatteita voi ostaa melkoisen hyvällä omallatunnolla, vaikkei niitä tietysti tarvitsisikaan. Aina pärjäisi ilmankin, kukaan ei voi sitä kieltää. Mutta materialismin orjina kuitenkin jotain ostamme, niin paras ostaa nämä Marlon -potkuhousut.
Toinen mainoskatko heti tähän perään samoin tein. Myin villoja eräille huovutusta harrastaville tyypeille, ja sain tietää, että toisella on oma blogikin. Siellä oli sympaattisia tonttuja ja muita maahisia. Jossain vaiheessa sinne saattaa ilmestyä minun lampaitteni villoista tehtyjä männinkäisiä, ja se tuntuu mukavalta. (Tämä huovutukseen hurahtanut olento pitää tässä lähiakoina Asemalla neulahuovutusillan, jossa jokainen osallistuja saa huovuttaa jouluksi iki oman tontun.) Minä en ole vielä tuossa huovutuksessa oikein päässyt vauhtiin. Mutta se on kuulemma terapeuttista. En ole näitä omia villamääriä oikein onnistunut jatkojalostamaan, kun ei Suomessa ole kehräämöjä, jotka tekisivät omista villoista “rahtina” lankaa näin pieniä määriä kuin minulla on. Tai siis yksi kehräämö on, mutta se on myynnissä, koska nykyinen kehrääjä taitaa jäädä eläkkeelle. Joku yritteliäs voisi ostaa tuon kehräämön, asiakkaita varmasti riittäisi.
Villasta pari sanaa. Niin nurinkuriseksi on tämä touhu kääntynyt jossain välissä, että me suomalaiset suomalaista monimuotoisuutta ja maaseutua rakastavat ihmiset tallaamme polkujamme villapaidoissa, joiden alkuperä on aika tarkalleen maapallon toisella puolella. Suomessa ei ole hirveän kannattavaa kehruu- ja villabisnes, kehräämöt eivät raaski ostaa villaa edes melkein ilmaiseksikaan, ja lampurit joutuvat raapimaan päitään, että mitä he noiden villojen kanssa tekisivät. Sitten he lopulta pää ruvella ajattelevat että ei tähän hommaan saa mennä liikaa aikaa ja vaivaa, kun rahaa ei tipu, joten poltetaan tuolla suon reunalla koko villakasa. Siinä menee hienot pehmeät karitsan villat ja muut sivu suun savuna ilmaan ihan meidän villaa rakastavien vilukissojen nenän edestä. No, eihän se mitään kun tuolta tulee laivalasteittain hienoa Uusseelantilaista tavaraa tilalle. Joten jos nyt joku tästä tekstistä herkistyi ajattelemaan suomalaisia lampaita ja niiden villoja, niin käykääpä esimerkiksi Pirtin kehräämön sivuilla ja tilatkaa iso paketti suomalaista villalankaa. Siitä on mukava neuloa ja huovuttaa pimeinä kylminä iltoina takkatulen räiskeessä kaikenlaista tarpeetonta hyvin eettisesti.
Lopuksi valittelen, että elämäntilanteeni ei mahdollista oikein mitenkään tätä jutuntekoa niin paljon kuin halajaisin. Kovasti on mietinnässä, mistä saisin aikaa ja rauhaa siihen, mutta vielä en ole suuria innovaatioita asian suhteen saanut aikaiseksi. Mutta vielä kuitenkin yritän, ja sekin on jo jotakin. Joten eiköhän sitä tässä taas palata juttuun paremmalla ajalla. Lukemiin.
6.11.2009 klo 10:50
matti m. kommentoi:
Laittakaapa ilmoitusta kun Aseman huovutusillan ajankohta selviää! Järjestän rouvan sinne :)
Miksipä ette ostais kehräämöä itse? Se sopis oikein mainiosti Sorvarin pihamaalle.
6.11.2009 klo 11:08
Emppu kommentoi:
Matti, kehräämö on Perniössä, kuljettaminen voisi tulla aika kalliiksi. Mutta toivottavasti joku ostaa ja jatkaa toimintaa!
Huovutusillan ajankohta on jo selvillä, laitan aiheesta sähköpostia mielellään kaikille kiinnostuneille.
6.11.2009 klo 13:49
Jeremias kommentoi:
Kivan näkösiä nuo villatontut. Ois kyllä kiva päästä ite kokeilemaan tollasten tekoa.
6.11.2009 klo 18:32
Samuli Sorvari kommentoi:
Jeremias, ei muuta ku junaliput Ouluun ja…
Tuota neulahuovutusta voi oppia itsekin, välineet eivät ole kummoiset: neula, villaa ja superloonia alustaksi. Sitten vain tökkimään! Jälkeä syntyy varmasti.
Harmin paikka muuten kun Muhoksen Villakin ostaa villansa paikasta, johon ne tulevat Uudesta Seelannista.
6.11.2009 klo 19:48
Lotta S kommentoi:
No, olipas taas juttua kerrakseen. Perhe ihmettelee vieressä, kun nauran kippurassa noille potkuhousuille…
Noihin Sinikan tonttuihin olenkin tutustunut jo aiemmin ja ovat kyllä hurjan suloisia. Harmi, ettei ole mitään mahdollisuutta sinne huovutusoppiin päästä!
Mahtavaa, että puolustat kotimaisuutta! Ehdottomasti samaa mieltä.
6.11.2009 klo 19:48
Marjo L kommentoi:
Kivoja olivat nuo tontut ;) Minäkin voisin olla kiinostunut milloin niitä siellä asemalla tehdään.. jos vain kiireiltään repeäisi opettelemaan.
Kävin kauppareissulla katsastamassa jo nuo Marlonin potkarit, sekä malliston muutkin tuotteet.. Kiitos vinkistä, ne eivät olleetkaan osuneet silmääni, koska koetan kauppareissuilla olla vilkuilematta liikaa sivuille, näin välttyy kiusauksilta.. Hypistelin niitä, kivoja olivat, jätin kuitenkin vielä, vaikka pikkuruinen potkiskelija kotona odottikin.
Paikallinen marketti voisi kyllä maksaa sinulle vähän mainostilasta, niin mukavasti kirjoitit :)
Ja nuo suomalaiset lampaat.. Olen joskus ostanut Pirtin kehräämön lankaa messuilta, aivan mahtavia lankoja ja ne värit kerrassaan upeita!
12.11.2009 klo 16:56
Taavi T kommentoi:
Ihan hurjan tärkeitä mielipiteitä.
Nimittäin kotimaisen villan jatkojalostuksesta!!!
Eettisyys on muka IN. Sitten suurinta huvia on ostaa lankoja jotka on pesty Belgiassa, värjätty englannissa ja raaka-aine tulee Uudesta Seelannista.
Jos joku on EETTISTÄ tässä maassa niin ostaa kotimaista lampaanvillalankaa. Siitä hyötyy lampuri, joka tuottaa inhimillistä maaseutua, suht rasvatonta kiinteätä lihaa, arvokasta nahkaa ja upeita taljoja, kaikkein pehmeintä ja pitkäkuituisinta raaka-ainetta kautta koko maapallon. Ja kaikesta tästä hyötyy myös kuluttaja eikä vähiten ympäristö.
Mutta kuinka ollakaan. Ei ole pieniä kehräämöjä, jotka voisivat erikoistua kukin tavallaan. On vain liian iso Pirtin Kehräämö, joka on joutunut markkinatalouden pyörteisiin…lanka pestään Belgiassa…jne.
Jos olisin nuori ja jos olisin insinööri, perustaisin 10 pienen pientä kehräämöä eri puolille Suomea. Yksi tekisi ohutta, joku paksua, joku kertaisi, toinen värjäisi, joku tekisi pesun. Miksi kaiken pitää olla suurta!
Muuten on ainakin yksi kehräämö, joka vielä tekee eettisin periaattein kotimaisesta villasta ja kotimaassa lankaa: Virtain villa. Kannattaa soittaa. Ja onnea vaan jatkolle Perniöön ? vai missä se jatko oli epävarmaa. Kannattavuus löytyy kyllä -eettisyys on niin kova juttu tulevaisuudessa.
12.11.2009 klo 17:26
Sari Lahja-Aitasta kommentoi:
…Surffailessa tänne jostain tulla tupsahdin ja kun silmiin osui kirjoitus villoista piti jäädä lueskelemaan ihan ajatuksen kera :)
Hyvän asian toit esille. Villa on työni puolesta jokapäiväinen asia ja pyrin hankinnoissani kannattamaan kotimaisia pienempiä hyväksi todettuja kehräämöjä.
Asiakaskunnassani ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita käyttämäni villan eettisyydestä ja itsellekkin se on tärkeä asia.
13.11.2009 klo 23:35
Anna K. kommentoi:
Hei kuule, kävimme tänään lasten kanssa Kuralan Kylämäessä kananmunanhakureissulla. Maitoakin sieltä olemme hakeneet, ja siellä saavat lapset taputtaa lampaita ja lehmiä, on neljä suloista vasikkaakin. Tämä on meille uusi löytö ja juttu että Kuralasta voi noin hakea maitoa ja munia. Mutta meidän Petja ihastui lampaisiin ja avasi suunsa ja kysyi saisikos hän vähn villaa. Vaaleaa pitäisi olla. Karjanomistaja meni navetan sivuhuoneen perälle, missä hänellä oli monta isoa säkillistä villoja etsimään sitä vaaleaa. Löytyi vain mustaa. Petja pysyi toivomuksessaan vaaleasta. Sitten löytyi säkki jossa oli erittäin kaunista kainuun harmaan lampaan harmaata, vähän kiharaista villaa. Sitä Petja sai tupon. Saman rodun villaa oli ainakin mustaa ja kai ruskeaakin. Ostin myös harmaata tuon rodun villalankaa. Nämä ovat taatusti kotimaista tuotantoa, jossain kyllä mutkan käyneet kun langaksi muuttuneet, mutta kotimaassa sekin mutka on tehty. Oikeaa hyvän mielen lankaa. Aion ostaa sitä villaakin. Pitääkö se olla keritsemisen jälkeen jotenkin käsitelty ennen kuin siitä voi huovuttaa?
14.11.2009 klo 10:00
Emppu kommentoi:
Mukava Rissu, että siellä on tuollainen paikka, missä saa vielä käydä! Villa täytyy karstata ennen huovuttamista, käsikarstoilla se on aika itaraa hommaa, mutta karstamyllyllä jo vähän nopeampaa. Saisikos jostakin sieltä vuokrattua karstamyllyä? Neulahuovutuksessa tietysti on kiva, jos villa on pesty, mutta märkähuovutuksessa villa luonnollisesti peseytyy itsestään.