Samuli Vee, Eila ja Rampe ovat huippuja, jostain syystä varsinki Rampe.

En ole päässyt oikein koneelle, on tämä elämä niin kiireistä. Tuossa rokotejutussakin olen täysi moukka, öö aapisen laidalla. Moukanjärjelläni ajattelen että rokotukseen en itseäni ja lapsiani vie. Sairaudesta on tiedossa paljon kokemuksia, mutta rokotteen vaikutuksista (pitkäaikaisemmistakin) aika vähän. En minä sikainfluenssaa pelkää. Minulle on sitä paitsi lapsena jo opetettu, että mitään ei tarvitse turhaan pelätä.

Että tässä nämä minun puheenvuoroni.

Eila kertoo Rampelle avautuneensa ystävättärelleen “eräästä erittäin läheisestä ihmisestä, johon hän on sitoutunut siihen asti, kunnes kuolema erottaa” jotain intiimihköä. Rampe epäili, että näinköhän se henkilöllisyys pysyi salassa. Muistaako joku, mikä se asia oli? Taisi liittyä kahvinkeittoon.

Eeva Maijalta olisi kiva kuulla myös kommenttipuheenvuoro valtakunnalliseen rokotekeskusteluun.

Ja saisikos taas pian kuulla teistä.

Samuli V: Mä kans odotin, että jutun lopussa lopen uupunut äiti-ihminen on vihainen ja pettynyt itseensä, kun ei osannutkaan ottaa rennosti, mutta se mokoma olikin tyytyväinen…

Terveisiä koko porukalle ja tsemppiä sellaisen kultaisen keskitien löytymiseen :)

Lotta, valitettavasti se on meillä sukuvika, että haalii kaiken maailman hommmia ja tekemisiä ihan liikaa. Ja vaikka saisikin jotain aikaiseksi, niin tämä ahneus tekemiselle takaa sen, että aina jää paljon kesken ja tekemättäkin. Olen vuosikausia yrittänyt päästä tästä taudista eroon!

Kun olin yhden lukenut, ei voinu enää keskeyttää. Välillä itkin ja välillä nauroin. Kaikki luin kertaheitolla ja senjälkeen kävin lupaukseni mukaan palauttamassa paperinipun äitille. Uskomatonta että osaat kirjottaa noin elävästi ja itsesi likoon laittaen!! Sen jälkeen olen käyny tarkkailemassa sivuseikkaa useampaan otteeseen ja ei voi kuin ihmetellä että saatte vielä kaiken muun homman ohessa pidettyä yllä tämmöstä. Hienoa! Toisaalta tunsin pientä mielihyvää kun huomasin että niitä juttuja ei ihan joka päivä tullut uusia, muuten olisi saattanu kateus tai miksi sitä ny sanotaan niin iskeä että muilla sitä energiaa ja voimavaroja riittää kaikenlaiseen toisinkuin itsellä.

Mutta olipa kyllä hauska kuvaus yksinolosta. Se on kyllä tosiaan tarpeen välillä olla ihan yksin. Minäkin sain sitä nauttia tässä muutama viikko takaperin kokonaisen viikonlopun! Mutta ei sen yksityiskohdista sen enempää.