PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT21.9.2009
Syyllisyys. Rauha. Hiljaisuus.
Lapset ovat päivähoidossa. Ei olisi enää akuuttia tarvetta, mutta kymmenen päivän sopimus oli edullisempi kuin viisi päivää tilapäishoitona. Saan tehtyä hommia, joita on rästissä. Pässien keritseminen, kasvimaan siistiminen. Kanalan ja lampolan tyhjennys. Siivoaminen. Pyykinpesu. Ulkona paistaa aurinko. Olisi viisasta mennä nyt vain ulos, aloittaa hommat. Salli täytyisi pukea, itselle vaihtaa vaatetta. Työlästä. Salli nukkuu nyt. Kirjoitan nyt.
Viikonloppu oli meille harvinainen. Olimme lomalla, Samuli, Salli ja minä. Oli viihtyisää, luimme, nukuimme, laitoimme kaasuliedellä ruokaa ja söimme. Saunoimme kerran. Vitsailimme, Salli jutteli ja nauroi, me nauroimme ja juttelimme takaisin. Emme katsoneet kelloa, lämpötiloja enemmänkin. Paljonko on sisällä nyt, paljonko oli yöllä. Katsoin useasti myös kaunista nuorta haapaa, joka kukki keltaisin kolikoin ikkunan takana. Siinä vieressä oli käyrä mänty, se näytti väistävän haavan kauneutta hyvin teatraalisin elkein. Tilaa kauneudelle!
Olin iloinen, että viihdyimme kolmistaan niin hyvin. Salli oli hyvinkin vaikuttava tekijä, hän auttoi asiaa olemalla tyytyväinen ja iloinen ja suloinen.
Olet, olet ihana, olet iloinen
olet, olet ihana, olet suloinen!
Kuitenkin minä olin erityisesti iloinen siitä, että viihdyin Samulin seurassa niin hyvin. Niin harvoin saamme olla kahdestaan näin, ja kuitenkin osasimme olla! Totesin, että lapset ja kotiaskareet eivät pidä meitä pelkästään yhdessä ja onnellisena. Meillä on siis jotain muutakin. Rakkautta? Ystävyyttä tai kumppanuutta?
Erästä ristiriitaa podimme kuitenkin mökillä ollessamme: Samulin pedanttiutta, minun boheemiuttani. Samuli toivoisi minun olevan pedantimpi. Tai ei, ei pedantimpi, vaan järjestelmällisempi. Hän toivoisi, että pitäisin siisteydestä ja järjestyksestä niin paljon, että olisin valmis jopa tekemään asian eteen jotakin. Minä kyllä haluan, että keittiö on siisti ja puhdas, ja sitä olen valmis tämän tästä siivoamaankin. Pöly, muruset lattialla ja vessan hajut myös ovat epämiellyttäviä, imuri ja vessaharja ovat käytössäni aika ajoin. Mutta mutta. Sormissani on jotain vikaa. Ne eivät syyhyä niin kuin pitäisi. Minua pitäisi syyhyttää, kun näen kaappien sisään, joissa vaatteet lojuvat epämääräisissä läjissä, vaipat vinoissa pinoissa ja jopa kasoissa. Vaikka kuinka keskityn näiden turmeltuneiden materia-esiintymien äärellä, en tunne sormissani enkä käsissäni minkäänlaisia syyhyn tai kutinan oireita. Rehellisesti sanottuna olentoni on siinä aivan vilpittömän rento, jopa vetelän oloinen. Ja se mielellään poistuisi paikalta niin pian kuin vain korrektiuden raameihin sopii. Joku sanoisi minua laiskaksi.
Minä sanoisin minua säästäväiseksi, taloudelliseksi. En kerta kaikkiaan raatsi tuhlata kauniita Luojan luomia elämäni päiviä kaappien sisällä arkistoiden vaippoja tai sukkahousuja. Ulkona paistaa aurinko. Kukas se sanoikaan, että tämä päivä pitäisi käyttää kuin se olisi viimeinen. Aurinko paistaa. Koivut ovat kellanvihreitä. Salli nukkuu paremmin ulkona. Kurinpito on kyllä tärkeää, mutta täytyyhän kaapeissa olla luurankonsa. Hyvä että ovat kaapeissa. Libero-merkkisiä luurankoja sulassa sovussa Pampersien ja Vanttilan muovin ämpärin kanssa. Hyvää päivänjatkoa vain sinne kaappiin, otan vain tästä vielä yhden vaipan, en häiritse enempää. Lähdenkin tästä ulos, pihamaalle. Katselemaan värejä, kaivelemaan kasvimaasta naatteja ja rikkaruohon juuria. Sallikin heräsi jo ja hoputtaa. Lukemiin!
21.9.2009 klo 9:59
Emppu kommentoi:
Tuo runonpätkä ei ole minun keksimäni. Se on eräästä kirjasta, “Silkkipaperitaivas – Rakastamisrunoja vauvoille” tai jotain siihen suuntaan.
21.9.2009 klo 11:14
Tuula H. kommentoi:
Varmaan sait lohdutusta mökillä, jos vilkuilit siellä kaappeihin… (Liekö ne olleetkin virittämässä keskusteluanne.:) Samulikin saattoi saada lohdutusta, kun vertasi niitä kaappeja omiinne.
21.9.2009 klo 18:10
Lotta S kommentoi:
Mä yritän monesti todistella itselleni, että ne siivoamiset ja muut “tärkeät” hommat täytyy osata työntää joskus syrjäänkin. On parempi tehdä jotain sellaista, joka pitää mielenterveyden tasoa yllä, siis jotain kivaa :)
Joku sisäsyntyinen outo reaktio on myös tuo syyllisyyden tunteminen. Miksi pitäisi? Jos se, että lapset on joskus hoidossa, niin että saat tehtyä hommia ihan rauhassa (rauhassa vauvan kanssa???) saa sinut tuntemaan itsesi edes hiukan onnellisemmaksi ja kärsivällisemmäksi äidiksi, niin sijoitushan on loistava!
Näitä sun juttujsi on ihana lukea, koska ne liippaavat niin läheltä omaa elämääni. Kiitos!
21.9.2009 klo 19:07
A-K kommentoi:
Tuula, ehdit ennemmin.Ajattelin juuri samaa, kun luin Eeva-Maijan juttua. Vähän etukäteen jännitinkin, kun tiedän, ja viimeksi viime viikonloppuna totesin samalla mökillä, (etenkin) minulta puuttuvan täysin muutamia tärkeitä luonteenpiirteitä… Eeva-Maija, kiitos näitten sivujen seikoista, joita saamme lukea. Olet saanut monien muitten lahjojesi lisäksi kirjoittamisen lahjan!
21.9.2009 klo 19:30
A-K kommentoi:
Korjaus edelliseen: tarkoitin viikonloppua, joka edelsi juuri ohittamaamme loppua, eli viikontakaista. Selkeää ajattelua tähän aikaan illasta tässä iässä :)
21.9.2009 klo 19:35
Emppu kommentoi:
Tuula ja A-K: :) Tämä pedanttius -keskustelu virisi jo hyvän matkaa ennen Ranuaa, siinä Pudasjärven jälkeen, eivätkä mökin kaapit kyllä mielestäni vaikuttaneet asiaan. Oikein kelpo järjestys oli, löysimme lautaset ja pannut ja kattilat tosi pienellä vaivalla! Kiitokset teille muuten aivan ihanasta mökkilomasta, se on ihana piilopirtti ja luonto oli kauneimmillaan!
Lotta, veljesi tuossa juuri kommentoi, että yritän täällä mainostaa kuinka fiksua on olla epäjärjestelmällinen. Se ei todellakaan ole tarkoitus. Olen älyttömän kiitollinen, että minulla on järjestystä rakastava mies, ja siitä, että näitä järjestys -geenejä on lapsetkin saaneet. Sohvi esimerkiksi on suureksi iloksi äidilleen, kun on niin suloisen huolellinen ja ahkera siivoilemaan. (Äitiinsä hän on tullut reippaana marjanpoimijana. Jos annan tehtäväksi poimia karviaisia 2dl, Sohvi seisoo pensaassa niin kauan että litran purkki on täynnä.)
22.9.2009 klo 15:40
Anna-Maija-mummi kommentoi:
Samuli-raukka on valitettavasti saanut pedantin äitinsä geenit : -(. Elämä on kyllä sitten opettanut äitiänsä, että kannattaa joskus sulkea silmänsä kaappien kaaokselta ja mennä ulos nauttimaan kesästä, syksystä, keväästä, talvesta. se on paljon, paljon tärkeämpää. Kyllä ne kaapit sitten aikanaan, joskus, tulee siivottua, ja jos ei tule niin so what.
Pidä sinä, Emppu, vain kiinni siitä, että silloin kun tekee mieli mennä ulos nauttimaan viimeisistä kesäisistä päivistä, silloin mennään ulos!
Uskon että Samulikin oikeasti ymmärtää, että se on tärkeämpää. Kyllä niitä kaappeja ehtii joskus muulloin järjestämään. Silloin kun sataa, tai pitää etsiä sieltä kaapista jotain, tai muuten vain saa sellaisen inspiraation.
Olen tässä muutamassa kirjoituksessa ihmetellyt, että miksi, Emppu, “luulet” itseäsi laiskaksi! Laiska äiti, jolla on viisi lasta, mies, lampaita, kanoja, kissa, kasvimaa huollettavanaan, iso piha, kukkia, soitto-oppilaita…
Onneksi teitä on kaksi ahkeraa ja molemmat ahkeroitsevat siinä, missä ovat hyviä ja mistä saavat iloa ja tyydytystä.
Mukavia alkusyksyn päiviä jatkossakin!
22.9.2009 klo 16:00
Anna K. kommentoi:
Täytyy muistaa miksi lapsiperheessä siivotaan aina joskus. Ei siksi, että olisi siistiä, vaan siksi, että on siivottu. Koska elämän järjestykseen vain kuuluu että on joskus siivottava. Mutta ei enempää kuin joskus.
Ja jos sormesi syyhyäisivät sinne kaappeihin päin, niin tuskinpa mikään järjestys riittäisi. Joten minusta on parempi kun eivät syyhyä ollenkaan. Tunnen niitäkin, joilla ei muuta teekään kuin syyhyää ja siinä sitä sitten ollaan. Aina syyhyämässä, eikä muuta elämää olekaan. Viihdyn paljon paremmin sinunlaistesi seurassa. Se syyhyämättömyys on jotenkin aidompaa, vilpittömämpää. Minusta tuntuu.
22.9.2009 klo 16:12
Samuli Sorvari kommentoi:
Tämä keskustelu alkaa saada melko koomisia piirteitä. Varsinkin, jos joku minua yhtään tuntee. Minä en oikeasti nimittäin ole mikään himopedantti kaappien järjestelijä.
Kyse on vain siitä, että meillä on eletty nyt neljä vuotta remontin keskellä ja perusjärjestys on sinä aikana päässyt aika pahaan jamaan. Jos sitä perusjärjestystä nyt on koskaan ollutkaan.
Kaappien järjestämisellä tarkoitan sitä, että ei aina esimerkiksi pihavaraston avainta esille kaivaessa tarvitse purkaa kaikkien perheenjäsenten talvivaatemyttyjä hyllyltä, että pääsee avaimiin käsiksi. Tai ettei yläkaapin avatessaan jää sieltä vyöryvien lampaanvillojen alle. Jonkunlainen perusjärjestys pitäisi saada syntymään. helpottaisi arkielämää huomattavasti.
Luulen, että sellainen kaappien järjestely kuuluu jokaisen elämään. Se, minkälaiseksi se sitten maalaillaan, onkin ihan eri asia.
22.9.2009 klo 19:44
mummu kommentoi:
Samppa: Olen samaa mieltä, ja auttaisin jos osaisin…Ihania kirjoituksia taas! Minusta on onnellista lukea, että sinulla Emppu eivät edes sormet syyhyä niitä kaappeja siivoamaan, osaat olla rento. Olen varma, että sinun kanssasi on helpompi elää kuin minun, jolla koko ajan syyhyttää ja päässä pörrää, että siivota pitäisi pitäisi pitäisi… mutta koskaan en saa siivottua ja siitäkös olen pahalla päällä…Voit kannustaa ja kehua ihanaa miestäsi joka osaa pitää järjestystä ja yrittää auttaa sadepäivinä ja nauttia oikeasti niistä kauniista ja virittävistä päivistä, joita meille joskus suodaan.
23.9.2009 klo 21:35
Venla kommentoi:
Samppa vei varpaat suustani. Minä olen tässä syksyn aikana yrittänyt saada juuri sitä perusjärjestystä aikaiseksi. Se helpottaisi nimenomaan sitä arkielämää ja jäisi enemmän aikaa vaikkapa ulkoilla lasten kanssa, kun ei tarvitsisi niin kauan etsiä kaikkien ulkovaatteita. Ja löytyisi itselle sukat ja vessassa olis pyyhekoukku, että märkiä käsiä ei tarvis pyyhkiä housuihin. eihän se ole kovin hygieenistäkään. Talossamme on ainakin riittävästi sitä tilaa, mihin järjestellä ja uskon vakaasti, että se perusjärjestys sieltä vielä joskus putkahtaa niihin kaappeihin.
Ja tunnustanpas nyt tässä julkisesti, että minun sormeni joskus syyhyävät. Minusta on aivan ihanaa viikata vaatteita suoriin pinoihin, niin, että reunat ovat siistit ja sitten vielä lajitella ne värien mukaan. Puna-ja keltasävyiset samaan pinoon, yhteen pinoon valkoiset ja vaaleat, yhteen tummat ja siniset ja vihreät. aiettä, näyttää ihanalta. Ja kun niitä vaatteita sinne järjestelee, ei ollenkaan tunnu siltä että “ei taaskaan ole mitään päällepantavaa”. Päinvastoin, vaatteitahan on, herkemminhän niitä tulee hankittua liikaa kuin liian vähän.
Järjestyksen ylläpito on taas aivan eri asia kuin järjestyksen tekeminen (muistatko emppu ne meidän pienet kaapit?). Pidän siivoamisesta, toisinaan, mutta olen huomannut että jatkuva siisteys vaatii jatkuvaa siivoamista. Ja kuka nyt koko ajan haluaisi siivota? Toinen vaihtoehto tietysti on, että ajelee lapsineen siskon luo kylään, syöttää lapset siellä ja syökäisee itsekin ja välttyy näin sotkemasta omaa keittiötään. Sitten voi illalla tyytyväisenä lukea vaikka siskon blogia, kun keittiökin on jo siivottu.
24.9.2009 klo 12:02
Emppu kommentoi:
No tosihan se on, että tämä elämä on kuitenkin enemmän tai vähemmän sitä viikkaamista ja järjestelyä, eikä sille mahda mitään.
Eri asia on, syyhyääkö sormet vai ei. Ja yksi seikka on sekin, että pinojen teko on taitolaji ja harrastus sinänsä, ja jostakin muusta se aika on pois, mitä siihen satsaa. En muuten voi Venkku kieltää, ettenkö tykkäisi katsoa niitä sinun väripinoja, kaunista se on.
24.9.2009 klo 15:23
Anna K. kommentoi:
No kyllähän se jonkunlainen viikkaaminen aiheuttaa virtausta ja väreilyä. Meillä siivottiin eräänä lauantaina vaatehuone, ja feng shuihan siinä heti virtasi, vai qikö se oli ja miten se nyt sanotaan. Mutta että nurkat puhtaaksi niin energia kulkee.
Jotenkin ajattelin tuon käydyn keskustelun kuitenkin Sampasta riippumattomana. Ei sinun piirteitäsi niin kauheasti arvioitu, vaan enemmän siivouksen ja siisteyden olemusta ja syvintä ideaa. Mikä se on, kertokaa minullekin.
Petja sai synttärilahjaksi MAJA-kirjan. http://jujubook.com/maja_pic1.html Ostin sen samalla vähän itsellenikin muistutukseksi. Ensilehdillä luki “Liian siisti koti nitistää kekseliäisyyden.” Mikäs siinä, kun nuorimmainen on eläväistä sorttia ja trampoliinin puutteessa pomppii tarjouksessa olleen jättivessapaperipaketin päällä. Niin että perimmäinen osa minua ihailee ja ihastelee hällä väliä -asennetta ja luovaa meininkiä, jossa siistiä ei ole ja lapsetkin saavat elää vähän kuin pellossa, mutta sitten on joku pinnalla oleva suorituskeskeinen jäykkäminä, jolla menee siihen sotkuun ja luovuuteen aika ajoin hermo. Maja-kirjassa kaikki taas näyttää niin idylliltä.
Tänään joka tapauksessa lupasimme syntymäpäivän kunniaksi viritellä vähän majoja. Sotkuahan siitä seuraa, mutta jospa äidilläkin olisi idylli. Ainakin vaatehuoneessa on feng shui.
24.9.2009 klo 15:28
Anna K. kommentoi:
Pitää minun vielä sekin sanoa, etten oikein usko tuohon mitä te puhutte lampaanvillojen vyörymisesta ja siitä ettei edes sukkia löydy. Olen monenkin kuullut ääneen valittelevan ihan tolkutonta epäjärjestystä, mutta tosielämässä en ole kovinkaan monta tolkutonta epäjärjestystä tavannut. Se on joku keskustelun koodi, jossa kaikkien pitää valitella siivoamatonta kotiaan toisille.
24.9.2009 klo 16:45
Emppu kommentoi:
Onnea Petjalle, pikkuiselle professorille!
24.9.2009 klo 17:52
Samuli Sorvari kommentoi:
Anna K: Vyöryvät villakasat on (tai oli) tässä huushollissa enemmän kuin tosi. Ensin ne kymmenet paperipussilliset villaa lojuivat kuukausia kodinhoitohuoneen pöydän alla. Kun asia oli aikansa kypsynyt, siirtyivät ne ahdettuna yläkaappiin, josta sain ne kaapin avatessani niskaani.
Pohjimmiltaan tässä puhutaan kyllä ihmisen luonteesta ja siksi olisi parempi olla puhumatta. Itselläni tavaroiden järjestys heijastuu paljon siihen, miten “sisäiset” asiat pysyvät järjestyksessä. Tuntuu, ettei osaa rentoutua jos ympärillä on kasvava epäjärjestys.
24.9.2009 klo 20:00
Anna K. kommentoi:
Tässä vastikään totesin (ja tekin totesitte) mieheni avautuvan julkisesti vuorokauden mököttämisestäni. No, eihän se kivaa ollut. Siihen vielä ne kaikkien ihan tuntemattomien puolison ex-työnantajien ja tutuntuttujen asiantuntevat kommentit tilanteesta. Vaikkei sen enempää, niin riitti kyllä. Liian henkilökohtaisilla vesillä julkisesti jaettavaksi. Minullakin tämä siisteyskysymys liittyy johonkin lopulta aika henkilökohtaiseen ja tulenarkaan, ja ymmärrän sinua Samuli jos eivät toisten neuvot ja kommentit aiheesta kiinnosta.
Mutta kerta kiellon päälle, kun kerran ollaan aloitettu. Usein koen jotain samaa kuin Samuli S: etten osaa rentoutua sen epäjärjestyksen keskellä. Sisäinen maailma on yhtä kaaoksessa kuin huusholli. Ja sitten kun on siivottu, mieli lepää. Samuli V säälii minua tämän ominaisuuden vuoksi. Aluksi kävin säälimättä sättien säälijän kimppuun ja puolustauduin hurjasti. Sitten mietin asiaa vielä ja olen miettinyt toisen ja kolmannenkin kerran ja kyllä siinä varmaan säälillekin aihetta on. Ja se kaikki puhe, mitä suollan epäjärjestyksen puolesta on ideologiaa. En minä kovin kauan sotkun keskellä nauti. Mutta sotkua meillä nykyään jo jonkin verran on, perjantaiaamupäivisin jopa aika paljon. Olen ihan ylpeä siitä sotkusta, sillä se on edistystä! Mutta jos yllätysvieraita olisi perjantaiaamupäivällä ovella, en olisi niin ylpeä. Mutta vielä minä vieraillekin ylpeilen.
Perjantai-iltaisin minä kuitenkin rääkkään koko perhettä ja joka paikka hinkataan. Samuli V varmaan tällöin aina toivoisi olevansa jossain muualla. Ja varmaan lapsetkin. Tässä on vielä oppimista, tässä.
Kaikenkaikkiaan tämä siivous- ja järjestyskysymys on hyvin syvällinen, siinä ollaan jonkun aika oleellisen ääressä vaikkei äkkiseltään uskoisi. En teistä muista tiedä enkä puolestanne enempää puhukaan, mutta omastahan aina voi.
24.9.2009 klo 21:38
Samuli V. kommentoi:
Yhdyn edelliseen. Siivouksesta tekee niin paljastavan rituaalin juuri se, kun se on tai sen ainakin hegemonisesti ajatellaan olevan välttämättömyys, ja siivouksen lopputulos on puolestaan kytköksissä voimakkaasti homo sapiensin sosiaaliseen ulottuvuuteen.
Minä muuten kerron tuohon edelliseen vielä kommenttina, että kun asumme täällä uudella paikalla, niin menin kerran yhteen taloon käymään. Tiesin, että siellä asuu tutuntuttuja, ja ajoin pihaan ja esittelin itseni ja sanoin että olen ohikulkumatkalla ja mitä kaikkea muuta kohteliasta sanoinkaan. Talon emäntä oli kotona mutta isäntä ei. Vartin pihalla auringonpaisteessa rupateltuamme hän kysyi, halusinko nähdä heidän uuden talonsa. Minä että totta kai. Se oli kuin pommin jäljiltä, tavaroita oli siellä täällä, ja (muistaakseni) listat puuttuivat talosta. Emäntä ei pyytänyt anteeksi mitään, en ainakaan muista. Lyhyt kiertoajelu heidän uudessa talossaan jäi erittäin mukavana mieleen.
Ei saa juuttua tuohon pommin jäljiltä -ilmaisuun. Tavarat väärähkössä paikassa ja elämänjälkinen tupakeittiönpöytä eivät häiritse minua juurikaan, mutta tiedän ihmisiä, joille moinen on kauhistus, maailmanlopusta seuraava. Epäselvää vain, kumpaan suuntaan.
25.9.2009 klo 9:33
Emppu kommentoi:
Just. Mukava kokemus Sinulla Samuli V. Minäkin haluaisin joskus nähdä sellaisen siivon jossakin kylässä. Se lohduttaisi kyllä ja toisi hyvän mielen. Ja voisi olla itse niin luontevasti kuin vain, sanoa että voi että kiva kun teillä on tämän näköistä, ihan tässä silmä lepää. Melkein kuin meillä. Meilläkin on joskus käynyt vieraita niin, että talo on sen näköinen, niin kuin sitä olisi jättiläinen ravistellut. Siinäkös olen sitten selitellyt. Unohdankohan moisia tapahtumia koskaan. Ehkä sitten, kun niitä on niin paljon, ettei niitä voi muistaa.
Yritän kovasti oppia olemaan selittelemättä. Olen kymmeniä kertoja todennut itseni idiootiksi, kun tuttu rouva tai neiti on päiväkahvilla, ja jutustelun aiheena on se, miten “nyt on niin tällaista, yleensähän minä kyllä, mutta kun tänään, ihan mahottomia nuo lapset, ja talvipuvutkin pitäis kaivaa esiin, nuo ikkunalaudat on ihan ilmiömäisen nopeita likaantumaan, voi voi, eilen olin niin puhki, niin jätin nämäkin pyykit tähän, on se semmosta, juu, kiitos, tulehan toistekin, hei hei vain!” Siinäpä on mukavat syvälliset jutut, kyläilyt virkistävät aina, joopa joo. Ihan niin kuin se siivo olisi tärkein asia äidin elämässä. Että miltä kaikki näyttää. Eikö kaikista tärkein ole se, mitä kaikki o n. Siinähän voi sortua sitten sanomaan, että ei meillä ole näin huonosti asiat vaikka täällä tältä näyttääkin.
Ristiriita on siinä, että on hienoa ja viksua olla siisti, puhdas ja asiat kaikin puolin järjestyksessä. Ja onhan se hyvä mieli, kun on siistiä, ei sitä voi kieltää. Siivouksen jälkeinen olotila kotona on kyllä mukava. Se vain kestää niin vähän aikaa.
25.9.2009 klo 22:00
Samuli V. kommentoi:
Sanoisin vielä tuohon, että kaksi asiaa kuuluu yhteen. Jos talo on sekainen, ja emäntä ja isäntä ja lapset voivat silti siellä hyvin, niin sellaisen talonväen kanssa juttu lentää saman tien johonkin paljon oleellisempaan kuin on tuo, mitä E M taas niin mainiosti kuvaa tuossa jälkimmäisessä kappaleessa tuota edellistä kommenttia. Oleellista siis on, että sen sijaan että kommentoi sitä vieraan talon sotkua, voisikin olla jo kommentoimassa jotain ihan muuta ;}
Ja tällä mittarilla mitattuna, muuten, Villa Sorvari on ollut ihan kelpo paikka kyläillä…
26.9.2009 klo 10:26
Jeremias kommentoi:
Jos vieraassa talossa on sotkua niin itse kyllä yritän olla kommentoimatta sitä, eikö se ole aika epäkohteliasta? Ei siinä että muutenkaan kiinnittäisin huomiota asiaan… Oma kämppänihän on yleensä aika boheemissa kunnossa.
26.9.2009 klo 14:06
Hanna kommentoi:
moi,
satunnainen lukija täällä vilkuttelee. Olet tosi hyvä kirjoittaja, kuten muutkin ovat kehuneet…elävän tuntuisesti kuvaat arkeanne.
Itselläni on vain yksi pieni vauva ja kerrostalokoti, ja silti tuntuu, että kädet ovat täynnä työtä…miten ihmeessä ehditkään hoitaa viisi lasta ja kodin ja vielä kirjoittaakin? Sitä tulee ihmeteltyä. Hyväntuulisenakin vielä :)
26.9.2009 klo 22:14
Emppu kommentoi:
Hanna, minullakin on ollut yksi pieni vauva ja kerrostalokoti. Mukavaa aikaa, mutta ei se tuntunut silloin yhtään helpolta. Elämähän muuttuu totaalisesti, kun vauva tulee taloon, jossa ei ennen ole vauvaa/lapsia ollut. Niin luulisin. Ja koko ajan tottuu ja oppii, niin eihän sitä suhteessa voi verrata ollenkaan. En tiedä, onko se jo tämä ikä vai mikä, mutta osaa nauttia tästä hetkestä enemmän lastenkin kanssa kuin silloin kahdeksan vuotta sitten. Tässä tämä elämä on, just tässä näin. Tätä sitten muistellaan, ihan kohta, ja ihmetellään, että mihin ne lapset katosivat. Oliko niitä olemassa ollenkaan.
Onko muuten ihminen oikeasti lapsi vai aikuinen? Siis milloin ihminen on olemassa eniten? Kun se oma lapsuus tuntuu niin elämältä, nytkin tuntuu, mutta ajatteleeko sitä koko ajan että se oli silloin se, nyt tehdään näin mutta silloin tehtiin näin. Tavallaan niin kuin menneessä ajassa kaikki mitä tapahtuu, on todempaa ja oikeampaa, nyt vain jäljitellään ja tehdään kaikenlaista niin kuin kokeeksi, miltä nämä sitten jälkeenpäin näyttää. Niin kuin historiankirjoituksia ja tarinoita tai muisteluita varten vain elettäisi.
Hoh hoijaa, pitäisköhän painaa pää tyynyyn…
28.9.2009 klo 10:05
Lotta S kommentoi:
Tuossa alkuperäisessä tekstissä ei kai tarkoitettu ollenkaan sitä, että koti välttämättä näyttäisi vieraan silmään sotkuiselta, mutta koska keskustelu niin hauskasti on nyt siihen mennyt, niin kommentoinpa uudestaan. Omassa kodissahan se sotku ennen siivouspäivää on aivan järjetön. Ja se myös häiritsee varasti useimpia… saa ehkä jopa sormet syyhyämään. Mutta ne jotka ovat käyneet päivänä ennen siivouspäivää jonkun tuttavansa kotona, eivät varmastikaan koe asiaa samalla tavalla. Mua itseäni ei ainakaan häiritse sentin vertaa se, että muiden kotona on sotkuista! Vai tunnustaako joku, että olis kärsinyt joskus kylässä? Miksi siis selitellä kenellekään… Eiköhän oteta rennosti kaikki ;D
29.9.2009 klo 20:56
mummu kommentoi:
Ei, jos joskus näkisin toisen perheen kodin sotkuisena, tuntisin salaista iloa…Jospa näin olen onnistunut tuottamaan iloa useinkin jollekulle toiselle…
Tässä muuten eilinen keskustelumme Pihlan kanssa, jos bloggaajille sopii:
Pihla: -Miksei sulle mummu synny koskaan vauvoja?
Mummu: -No, onhan mulle syntynyt, teidän isäkin on syntynyt minulle!
Pihla: MIKSI?
Mummu: -no Taivaan isä on antanut.
Pihla: Oho! ,Se ei varmaan huomannut, että iskä kuuluuki meiän perheeseen!
30.9.2009 klo 10:13
Kaisa-serkku kommentoi:
Tätä keskustelua luettuani päätin seuraavalla kerralla suhtautua olankohautuksella sekaiseen kotiimme, jos joku sattuisi yllättäen tulemaan pistäytymään. Tämä päätös joutui koetukselle melkein samana päivänä.
Olimme Martan kanssa lähteneet aamusta kotoa kiireellä ja (tavoista poiketen) en ehtinyt sänkyjäkään pedata. Päivällä olimme hetken kotona kahden lääkärikäynnin välissä, mutta annoin sänkyjen olla, kun ilta oli jo ovella. Toisen lääkäri- ja apteekkireissun jälkeen olimmekin jo aika puhki. Riisuin molemmilta ahdistavimmat vaatekappaleet (farkut) ja siirryimme kotioloon (sukkahousu/legginssilinja) ja iltapuuroon. Talo oli täynnä eri reissujen seurauksena syntyneitä vaate- ja kassiläjiä. Aamupuuroastiat likosi tiskialtaassa. Kärsin jo itsekin tästä sekasotkusta, mutta keskityin Marttaan ja päätin siivota hänen nukahdettuaan.
Yllättäen oven takana oli kolme henkilöä, jotka eivät kuulu tiiviimpään lähipiiriimme. Tulivat iltalenkillään tutustumaan uuteen kotiimme! Sehän se meille passasi. Makuuhuoneen ovella aloitin “meillä olikin aamulla hirveä kiir..” Sitten muistin päätökseni ja suljin suuni ja kärsin suuria sisäisiä tuskia esitellessäni kaunista kotiamme, jota ei nyt vaan sattunut näkymään kaikkien läjien alta. Täytyy myöntää, että en päässyt missään vaiheessa rentoutuneeseen tilaan ja odotin vierailun päättymistä. Vieraita ei sen sijaan tuntunut mikään häiritsevän tai ainakaan he eivät osoittaneet sitä millään tavoin. Onneksi vieraat sattuivat olemaan henkilöitä, jotka ovat Martan faniklupin aktiivisimpia jäseniä ja voi olla, että he eivät oikeastikaan huomanneet muuta kuin Martan.
Minun puoleltani sotkun sietäminen vieraiden läsnäollessa tuntuu vaativan harjoittelua. Ehkä seuraava kerta sujuu paremmin..
30.9.2009 klo 10:28
Emppu kommentoi:
Kaisa, kuulostaa kovin tutulta ja siksi mukavalta. :) Voin hyvin eläytyä tilanteeseen. Sama on koulu käytävä minullakin.
Muuten, tuosta kodin katselusta. Tuntuu vähän nurinkuriselta. Ihan niin kuin me eläisimme ja toimisimme kotejamme varten, ja niitä sitten näytellään ja katsastellaan. Ihana koti teillä, olipas mukava nähdä tämä! Tulkaapa katsomaan meidänkin tiluksia. (Sama asiahan on, jos sanoo tapaamisen lopuksi, että voi kun oli kiva nähdä nuo sinun uudet vaatteet, nähdäänpä ensi viikolla, saat katsoa mitä minulla on ylläni!) Koti on asumista ja elämää varten, ja sillä on välinearvo. En tarkoita, etteikö olisi kivaa katsella erilaisia asumuksia ja tiluksia, kauniita puutarhoja. Mutta kuitenkin Martat ja muut ihanat ihmiset ovat kultaa kaiken materiarihkaman rinnalla, eikö vain?
Mentäis useammin katsomaan ihmisiä, kuuntelemaan ja tutustumaan, välittämättä ulkoisista puitteista. Idealistista. Mun pitää tässä muuten ruveta pyöräyttään joku piirakka kun huomenna olis tulossa päiväkahvivieraita…
17.10.2009 klo 21:14
Merja kommentoi:
Emppu ilahduin niin paljon mainitessasi Vanttilan muovin ämpärit, että halusin myös kommentoida kirjoitustasi. Itse 4 lapsen uusioperheäitinä ja vähemmän järjestelmällisenä ihmisenä nautin lukiessani tekstiäsi. Mieheni on yksi Vanttilan muovin viidestä omistajasta (5 veljestä)ja haluamme lähettää sinulle kasan naperohenkareita, joihin saatte ripustaa lasten vaatteita. Jos vain lähetät osoitteesi meiliini memikko@luukku.com tai repro@vanttilanmuovi.fi niin saat paketin postissa.
17.10.2009 klo 22:55
Emppu kommentoi:
Merja, onpa totisesti mukava että tulin ajattelemattomuuttani mainostaneeksi hyvää kotimaista yritystä. Kotimaisuus kunniaan!
Mielellämme otamme naperohenkarit vastaan, kiitoksia jo etukäteen lahjasta. Saavat meidänkin kaapit lisää kaipaamaansa järjestystä, eikä tarvitse laittaa niin montaa mekkoa päällekäin, ettei kohta muistakaan mitä mekkoja on tullut hankkineeksi.
Ja kaikkein mukavinta tietysti on, että tekstini koskettaa teitä arvon kollegoita niin, että lukijoita ja keskustelua riittää. Kun vain saisi jonkun hiljaisen hetken taas kirjoittamiseen, niin kyllä antaisin tulla kuin pauhaava puro konsanaan!
9.11.2009 klo 12:31
Emppu kommentoi:
Kiitokset Vanttilan muovin väki oikein mukavasta yllätyspaketista! Nyt täytyy sanoa että henkaripula on historiaa, ainakin joksikin aikaa! :-)