PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVATSyyskausi alkoi
Että tuntuu mukavalta kun koulu alkoi. Kävelin aamulla koululle poikueineni. Olemme yhteensä kuusi ihmistä, ja se tuntuu kummalliselta. Olemme monistuneet Samulin kanssa yhdeksässä vuodessa jo aika tavalla. Puolen päivän aikaan kävelin koulua kohti taas. Tytöt tulivat jo koulusta, olimme heitä vastassa. Ihanan näköisiä pyöräilijöitä. Martta istui tienpenkalla ja poimi keltaisia kukkia. Odottelin siinä kärryineni häntä, vauva nukkui liinassa sylissäni, tytöt ja Leevi polkivat jo edellä kotiin päin. Elämä hymyili, tuntui että eiköhän tämä tästä.
Ulkona elämä useimmiten hymyilee. Nyt olen sisällä. Leevi makaa sängyllä, repii paperia ja marisee: “mää haluan kaverin”. Leevi rukka, kaverit kaukana ja tytöillä uudet intressit. Olen miettinyt, että josko Leevi lähtisi osapäivähoitoon Eilalle. Mutta ei kuitenkaan, siitä ei olisi minulle sanottavaa hyötyä, kun Martta kuitenkin tarvitsee myös kaveria. Leeville siitä voisi olla hyötyä kylläkin. Mikäköhän olisi oikea ratkaisu? Martta pissasi juuri housuun, vaikka käytin pöntöllä vasta. Hän on muuten mukava tytteli, mutta muuttunut vauvan tulon jälkeen eri ihmiseksi, nimittäin isosiskoksi, ja mustat on sukat. Talossamme asuu siis nykyään oikea täystuho. Kun imetän, L ja M hyökkivät joka puolelta kimppuun kuin ampiaiset. On tukalaa, pyykit odottavat ja ruoka myös. Täällä sisällä ei oikein mikään suju.
Muuttaisi ulos kokonaan.
Mutta joka tapauksessa, eiköhän tämä tästä, kun on kerran merkkipäiväkin! (Kiitos Mire muistutuksesta.)
13.8.2009 klo 8:56
Marjo L kommentoi:
Onneksi välillä tule valaistumisen hetkiä, että kyllä tämä tästä, elmä hymyilee tuntuu kun lapsiaankin katselisi semmoisena hetkenä aivan uusin silmin. Koulun alku tuo mukavasti rytmiä päiviin, joskin myös on uusi tilanne kotiin jääville kun leikkien marssijärjestys menee uusiksi isompien lähtiessä opintielle.
Kuinka tutulta kuulostaakaan ainoan pojan kaveripula.. Kuuden vuoden ikäero pikkuveljen kanssa on aika iso, vaikka huomaa kyllä, että veljeksillä on ainutlaatuinen suhde ikäerosta huolimatta.
Itse syrjässä, kaukana kavereista kasvaneena olen huomannut että suhde omiin sisaruksiin tulee läheiseksi (olivat he sitten tyttöjä tai poikia)kun kavereita ei ole naapureissa, vaan ne on alle kouluikäisenä löydyttävä omista sisaruksista. Kerhot ja koulu kyllä sitten aikanaan paikkaavat kaveripulaa. Tämä nyt oli ihan minun maalaisjärkinen mielipiteeni, en tiedä miten asiantuntijat suhtautuvat.
Toisaalta olen oppinut arvostamaan sitäkin, että lapsilla on kavereita, tuntuu että eskari ja kouluikään tultaessa kavereiden merkitys kasvaa entisestään ja he ovat todella tärkeitä.
Kylläpä nyt inoistuin sepustamaan, mutta tämä on aihe jota monesti pohtii.
Aurinkoista syyskesää ja tsemppiä arjen pyöritykseen!
13.8.2009 klo 9:02
Emppu kommentoi:
Kiitos Marjo kommentista, niin sitä itsekin miettii että on se hyvä oppia leikkimään ja olemaan sisarusten kanssa. Sisarukset useimmiten on ystäviä koko elämän läpi. Olenkin päätynyt siihen tulokseen, että olemme kaikki tässä kotona ihan rauhassa : ).
Terveisiä Tyrnävälle koko perheelle, sinnekin aurinkoa ja asennetta projektiin ja kaikkeen!
14.8.2009 klo 18:06
mummu kommentoi:
Joo, ja sekin on nykyaikana lapsille, varsinkin heidän luovuudelleen, tärkeää, että lapsilla on joskus tylsää. Nykyään virikkeiden viidakossa ajattelee autuasta aavikkoa…
17.8.2009 klo 11:36
Venla kommentoi:
Tylsyys on tärkeää, sen minäkin olen joskus kuullut. Kehittää kuulemma lapsen luovuutta. Meillä on esikoinen, jolla on lähes aina tylsää, paitsi Aku Ankan seurassa. Hänelle eskarin aloitus oli oikea onnenpotku.
Nyt on sellainen tilanne, että olin juuri menossa päiväunille (2 tyttöä nukkuu ja hoitsutäti hoitelee poikia), kun sähkömiehet tulivatkin juuri asentamaan valaistusta meidän makuuhuoneeseemme. HÖH.
17.8.2009 klo 21:21
Anna K. kommentoi:
Onpa teillä romanttista! Syystuuli ja punaposkiset koululaiset ja äiti ja vauva ja muut pikkusisarukset kotona vastassa.
Meillä on eskarin aloitus huomisaamuna. Eskarilainen sai uuden dinosaurusrepun ja nyt se odottaa sängyn vieressä isossa pahvilaatikossa, jossa lukee Suomalaisia herneitä. Samassa laatikossa on huomispäivän vaatteet ja lappu, jossa on paidan kuva ja alla lukee: PUE, sekä repun kuva jonka alla lukee: OTA. Ja vielä lukee: MENE. Ja sitten lukee toisessa lapussa: TUSKIN MALTAN ODOTTAA.
Tarpeeksihan nuo jo kertookin.