Tuli saarella palavi…

Lasten sanat ovat sanelmia sanan varsinaisessa merkityksessä. Suloisia sanoja, joita rakkaudella muistellaan. Eilen ryntäsi Sohvi keittiöön paperinippu kourassaan ja kyseli vauhdikkaana, että missä palavi. Sanoin, että verannalla ja sinne pääsivät paprut muiden palavien jätteiden joukkoon. Naapurin Valtter (oikeasti Valtteri, mutta Leevin ja Sohvin mukaan Valtter) taas kyseli Leeviltä riippumaton liepeillä, että aijotko nää Leevi mennä isona armejaisiin. Siellä kuulemma heitellään ilmaan savikelloja ja jos niihin ampuu ja osuu, niin ne menee aivan rikki. Ihaan tosi!

Kesälomaa vietellään. Tai vietetään. Kesäisempiä lämpimämpiä aurinkopäiviä voisi kyllä vietelläkin tänne pohjolaan päin. Vietän myös äitiyslomaa, sekä tarkoitus oli viettää myös lukulomaa. Olen kyllä lukenut jo yhden kirjan uusintana, ja elämyksestä se kävi, kas kun olen lukenut sen viisitoista vuotta sitten eka kerran. (John Steinbeckin Eedenistä itään.) Lukuloma saattaa silti ehkäpä jäädä aika hailakaksi haaveeksi vain, koska käytäntö ja elämä tunkee korvista, silmistä, suusta ja ihosta sekä sisään että ulos. Hyttysiä ja vauvan potkuja. Lasten puhalteluja, laastarointeja ja ravitsemusta. Tipujen seuraamista, juottamista ja muidenkin eläinten esittelyjä naapureille ja tuttaville. Kasvimaan laittoa, paleltuneiden kesäkurpitsojen suremista. Mansikantaimien istutusta, puiden ja pensaiden juurruttamisia ja huolehtimista. Maanisen miehen toppuuttelua, kesäilman haistelua. Mummonpalsamien kastelua ja tomaatintaimien istutusaikeita. Ruskosuohaukkaperheen liitelyä taivaalla täytyy myöskin niskat kipeinä seurata. Mää haluaisin myös ommellakin. Mekon mulle ja peiton vauvalle. Mutta luulkaa vain että saan niitä tehtyä. Elämää.

On mukava, kun on tutkittu raskaana olevien naisten aivoja. Ne pienenevät kuulemma, raskauden myötä. Jees, siinä hyvä selitys, miksi Sivuseikan päivittäminen ei tahdo millään onnistua. Ei inspiroi kirjoittaa sutta. Eikä kettua. Kanoista voin mainita, että ensi viikolla pitäisi kuoriutua pesänvaltaaja -Klaaran omat munat, (9 kpl), jännittää kuinka moni munista kuoriutuu. Tohvee -kanaäidin tiput (5 kpl) ovat kohta jo pariviikkoisia, huomenna ajattelimme siirtää ne ulkotarhaan, josta on kyllä vapaa kulku sisään ja ulos, mutta kanat eivät ole oppineet käyttämään korkealla olevaa kulkuaukkoa. Tikapuutkaan eivät ole auttaneet vielä asiaa. Mutta onhan noilla kanoilla aika pienet päät, joten pienet on aivotkin. Jos on siis pienet aivot mulla, niin tiedänpähän, että läheltä löytyy vielä pikkuaivoisempiakin. Pässien aivojen koosta en ole varma, mutta eilen Esko ja Pertti -pässit muuttivat Haukiputaalle, lisäämään sikäläisten kesänviettäjien yleistä ja yhtäläistä älykkyystasoa.

Olen ollut onnellinen ja nauttinut. Väsynytkin olen ollut, aika ajoin. Jos ei ole ollut päässä väsy, niin jaloissa ainakin. Onneksi sain monivuotisen haaveeni toteutettua, kun riippumatto roikkumassa kahden kauniin koivun välissä. Se on kyllä kahden hengen matto, mutta koska tuo Mies ei katso tuollaisiin lekotteluvempaimiin päin muulloin kuin pyhäpäivisin, niin saan olla siinä ihan rauhassa kolmistaan Leevin ja Martan kanssa, ja tietysti parisataa hyttystä mukaan laskettuna. Olen oikeastaan tuuminut, että tänä kesänä aika moni haave ja unelma on toteutunut. Piha on täynnänsä juoksevia ja päivettyneitä pellavapäitä, kanatarhassa kiekuu komea kukko ja kasvimaakin on. Mutta olenhan lukenut myös Leinoa, ja tiedän, että kell’ onni on, se onnen kätkeköön. Siksi ei tästä onnesta enää enempää täällä.

Tyttäreni kavereineen ovat pykänneet pystyyn komeaa kioskia. Avajaiset ovat lauantaina. Kioski on täysin lasten rakentama, siinä on värikäs kyltti ja valkoisella taustalla sivustassa hinnasto. Tarjolla on karkkia, tikkaria ja tikkujäätelöitä ainakin, ja kaikki maksaa alle euron tai sinne päin. Kylkiäisinä saa käydä katsomassa kanoja, lampaita, Pörriä, Viirua sekä miestä, jolla on komeat ruskeat paljon käytetyt ammattimiehen työhousut ja hikinen niska. Toivomme avajaisiin aurinkoista säätä, mutta eihän se sadekaan häiritse, sillä kioskia voi pitää varmaan myöskin autotallissa. Tervetuloa lauantaina!