PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVATOli kevät kevät kevät
Meillä eletään kevättä varsin voimakkaasti.
Ukko on ihan maassa, jos sää on pilvinen ja harmaa. Katselee ikkunasta ulos ja tuskittelee, kun ei jaksa mennä sateeseen kastumaan. Ja voi sitä pahaa tuulta, kuin pikku Myyllä ikään. Mutta vaikka olisi sisälläkin hommaa jos jonkinlaista rästissä, niin menee se lopulta kuitenkin ulos, ja raataa. Haraa ja kääntää, jyrsii ja kaivaa, kuskaa ja levittää. Ja on merkillisen hyvällä tuulella, mutta silti valittaa että “sikana hommaa, ei tästä elävänä selviä”. Niin, tuo on siis sateisena päivänä. Kun sää on hyvä ja keväinen, niin ukkelia ei sisällä näy ollenkaan. Syömään pitää pyytää neljä kertaa vähintään, ja sitten kun se lopulta tulee, niin se syö melkein koko talon. Varastaa kaapista kaikki lapsille ostetut vohvelit jos ei ole jo sitä tehnyt. Raataa kuin hullu, mutta silti on tyytymätön. Kun kaikki saisi niin nopeasti ja kätsysti kaivurilla ja traktorilla, säästetyillä tuntimäärillä tekisi palkallista työtä tuhansien eurojen edestä. Kuitenkaan se ei malta olla sisällä tietokoneen ääressä tekemässä palkallista työtä juuri ollenkaan, kun pää kääntyy väkisin oikealle ikkunan suuntaan kuvaruudun sijaan. Ja uloshan sitä on mentävä, taas. Tehdään tietskahommat sitten yöllä. Mutta mitä tekee mies, joka on ollut ulkona pihahommissa koko iltapäivän ja illan? Se nukkuu. Nukkuu kuin tukki, ei sitä tarvitse hoputella yöpuulle ollenkaan. Se on unessa ennen kuin on ehtinyt kissaa sanoa.
Jonkinlaista kevätmaanisuutta tuo on, aikaisempina keväinä sitä ei ole näin selvin oirein ilmennyt. Mutta isänsä kuusikymppisillä käyneenä voin sanoa, että ehkä poika on voinut hieman tulla isäänsä.
Kyllä minunkin täytyy tunnustaa, että virtaa on ollut myös minulla, ja on sitä kulutettukin. Pihalla menee yllättävän paljon aikaa, kun lapset viihtyvät siellä, ja siellä ovat eläimet ja aurinkoinen sää, niin miksi en minäkin. Maha ja kipeät jalat alkavat vain harmittavasti haitata, en voi kaivaa ojaa enkä nostella multasäkkejä niin paljon kuin haluaisi. Mutta kyllä sitä pienempääkin puuhaa aina löytyy. Katselen tiluksia ja haaveilen ja välillä jopa suunnittelen. Käyn tarkistamassa toffee-kanan alta onko sinne munittu ylimääräisiä munia. Työntelen Marttaa kärryissä tai juoksen (yritän juosta) hänen perässään. Etsiskelen Leeviä joka harmittavasti osaa kadota pihapiiristä Taikaviitan nopeudella eikä vielä harmittavammin tottele käskyjä tyydyttävästi. Aika aseeton olo on, kun ei voi juosta, ja vaikka voisi, niin pyöräilevää, nauravaa ja karkaavaa pikku viikaria ei siltikään saisi kiinni. Sitten täytyy huutaa. Mutta kun aina ei kehtaisi sitäkään niin paljon harrastaa, naapureita on lähellä ja tie on vieressä. Huudettua tulee kuitenkin, valitettavasti.
Olemme ostaneet ruusupensaan alkuja, mutta eräs herra ei jaksaisi odottaa että ne kasvavat luvatuksi kaksi metriä korkeaksi ja leveäksi pensaaksi. “Eikö missään myydä täysikokoisia pensaita?” “Pakkohan noita on ostaa enemmän, kuka nyt jaksaa katella tuommoisia nysiä rankoja siellä täällä?” Ostimme myös pilvikirsikkapuun, ja kun emme malttaneet odottaa palkkapäivään, piti se vinguttaa visan puolelle. Kyllähän se visalasku kasvaa korkoa, jos sitä ei heti maksa, mutta kasvaahan se pilvikirsikkakin joskus ja tuottaa satoa. Että eiköhän se lainan korko saada kirsikkatuotolla kuitattua? Hehee! Mukava se on silti puita ja pensaita istutella, vaikka vielä ei ole kovin moni edellisinä vuosina istuttamamme kasvi näyttänyt menestymisen merkkejä. Mutta toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.
Toiveikkaita olemme monenkin asian suhteen, oikealla asenteella pärjää yllättävän pitkälle. Eipä siinä silloin paljon muuta tarvita. Kesäloma häämöttää, mutta suunnitelmia ei ole muita kuin remppahommia ja uuden vauvan syntymään varautuminen. Reissut taitavat jäädä vähiin, mutta jostain syystä se ei vielä masenna yhtään. Ja mitä sitä reissuista stressaamaan, onhan tässä stressaamista kylliksi ilman niitäkin.
Niin että aurinkoisia päiviä ja ruusuisia kesäodotuksia vain kaikille!
18.5.2009 klo 11:15
Anna-Maija-mummi kommentoi:
Martalle oikein aurinkoiset ja ruusuiset 2-v -synttärionnittelut!
Olispa mukava olla siellä Ervastinkylällä tonkimassa, istuttelemassa, kaivamassa! Nytkin on kädet ja sormenpäät ihan karheina ja mustina :-O. Kun ei muista niitä hanskoja aina… Viikonloppuna oltiin mökillä, ja joka paikka lemusi, kun kanankakkaa kylvettiin. Narsissit kukkivat keltaisenaan ja kevätkaihonkukat sinisenään. Vuorenkilvissä oli jo kukkavarret isoine nuppuineen työntymässä lehtien alta. Iskä valoi lahjaksi saamansa lipputangon jalustan.
Kyllä sillä Sampalla taitaa isänsä kanssa samaa työhulluutta olla, mutta onhan se parempi niin kuin että ei osais eikä viitsis mitään pihahommia… Mutta nuo avut taitaa olla tosiaan enemmän siellä ruummillisen työn puolella ja tuo henkinen, romanttinen, empaattinen puoli kaipais vähän herkkyyttä enemmän ;-).
Mutta kevätiloa teille kaikille sinne kauas!
18.5.2009 klo 21:53
Emppu kommentoi:
Mummi: kiitoksia onnitteluista! Martta on nyt kaksi ja muistan vielä aika tarkkaan sen päivän silloin kaksi vuotta sitten. Kaunis oli kevätaamu kun Martta syntyi! Tänään päivä on ollut vähintään yhtä kaunis, lämmin ja onnellinen. Martta vain ei ole ollut parhaassa iskussa, pahalla tuulella on ollut, ja se on aika harvinaista. Ei antanut meidän aamulla laulaakaan. Iltaa kohti asiat onneksi paranivat. Oltiin Niementiellä talkoissa ja saunomassa, mukavasti päättyi ilta ja lapset olivat sippejä.
Täällä on ollut tosi keväistä, eilen käytiin pyöräilemässä pikku mutka kaupungissa. 40 km oli päivän saldo, mutta nelivuotiaamme pyöräili kyllä rutkasti pidemmästi, kun katsos ei malttanut polkea ollenkaan suoraan. Piti mutkitella koko ajan ja kiertää joka ojan pohja. Oli hyvä reissu, ja illalla oli helppo laittaa lapset nukkumaan. :)
Niin, anoppi, kovin kiitollinen olen ollut kun minulla on noin reipas mies. Tältä minun mieheltäni kyllä löytyy tunteitakin ja henkisyyttäkin laidasta laitaan, luulen niin, ja niitä myös näytetään aika avoimesti. (Paitsi ehkä empaattisuus, siitä en osaa sanoa.) Se on sitten oma lukunsa puhuuko hän tunteistaan. Mitä sitä turhia analysoimaan, pääasia että niitä on.
Voi että on ihana kun on kevät!
20.5.2009 klo 18:33
Sanna U kommentoi:
Siis jaksaako teijän nelivuotia pyöräillä tosiaan nuin hurjasti?! Huh, melkoinen teräsmies! Ja minä kun ajattelin että oliko liian iso reissu ku meijän 5v kans käytiin viikonloppuna 10km lenkillä. :) Vaan tietenkinhän se on niin että ku tottuu ja pyöräilee paljon niin ei se niin mahoton ole.
21.5.2009 klo 7:28
Elina kommentoi:
Hei sinne Ervastinkylälle
Kokkolassa on kevät jo pitkällä ja laittelen pientä kaupunkipihaani yksin, kun mies on sairaalassa. Onneksi hän kotiutuu jo toivottvasti perjantaina. Onnea pienelle Martalle. Reipas neiti, kun pyöräileekin jo kaupunkiin asti.Jotenkin olen huomannut, että jo tuohon nimeen Martta liittyy valtava määrä energiaa ja elämäniloa, mutta myös itsepäisyyttä ja sisua.(minun Marttani täytti talvella 24)
Keski-Pohjanmaa lehdessä on erittäin hyvä kirjoitus. Suuren perheen opettajaisä kirjoitti viime sunnuntaina koko sivun jutun nykyisestä kasvatusmallista ja lasten toistaitoisuudesta. Hän pohti että “Jos vanhempina passaamme lapsemme pilalle, emmehän voi lopputuloksesta heitä syyttää.Eihän ole lastemme vika jos heistä kehittyy avuttomia, turhautuneita ja lyhytjänteisiä.
Hän puhui curling vanhemmista ja hekikopteri vanhemmuudesta. Niissä lapsen tie joko siloitetaan, ettei mitään nyppyä jää tai sitten kopteri leijailee lapsen yläpuolella valmiina laskeutumaan heti jos pienikin vastus kohtaa lasta.
Ystäväni, jolla on kolme lasta ja joka on kasvanut yhdeksän sisaruksen joukossa, arveli tämän nykyisen menon johtuvan osittain liian pienistä perheistä. Jos on yksi lapsi, tai kaksi kuten minulla, ehtii liian kanssa kuskaamaan , vahtimaan ja huolehtimaan ja jopa vahingoksi saakka varjelemaan kolhuilta. Hakalan jutussa oli myös,että laastari päivässä on hyväksi lapselle.
Ihana seurata tätä teidän perheen touhuilua, kiitos tästä mahdollisuudesta.
Onnellista odotusta ja hyvää kesää.
t. elina
Jos jaksat ja ehdit lue juttu netistä. Kirjoittaja on Juha Hakala ja häneltä on ollut monta loistavaa juttua paikallisessa lehdessä