Vielä on kärsimysaikaa ja paastoa jäljellä. Huomiseksi laskeudutaan mustimpaan ja pisimpään päivään kirkkovuodessa. Onneksi sen jälkeen saamme valmistautua pääsiäisen iloon.

Minäkin uskon, että vaivan ja kärsimyksen jälkeen on luvassa parempaa. Viime vuonna, pitkäperjantaina, olimme lähdössä kävelylle kun kuulimme lampolasta Lulun määintää kummallisessa äänensävyssä. Lulu oli sairas. Päivästä tuli pitkä, ahdistava ja uuvuttava. Onneksi saimme eläinlääkärin ja Lulu selvisi. Tämän vuoden pitkäperjantaista toivon vähän helpompaa, vaikka huonolta näyttää. Lulu on taas sairas. Olen rampannut lampolan ja lampola.org:n väliä puhelin, kuumemittari ja lääkeruisku taskussa ja kädessä kolme lampaanhoito-opasta. Lulu ehkä alkaa karitsoimaan, ehkä ei, mutta normaali se ei ole. Kuitenkin se on pystyssä ja liikkuu ketterästi. Syönti on huonoa, mutta karitsoinnin ollessa kyseessä se on ihan normaalia. Mutta jos se olisi pelkkä karitsointi, niin karitsat olisivat jo tulleet.

Kohdunsuu on kiinni. Sain ohjeen, että kohdunsuuta kannattaisi yrittää “ruuvata” auki. Parin tunnin välein, niin synnytys voisi edetä. Niin. Parin tunnin välein, eli nyt, ja sitten klo 1, klo 3, ja niin edelleen. Tässä vaiheessa saattaa tulla mieleen, että mitä jos ei olisikaan ikinä ottanut lampaita. Olisi se helppoa. Voisi valittaa torstaina ennen pitkäperjantaita, kun huoh, ei meinaa siivous ja pashan teko maittaa. Ja narsissit on unohdettu. Mitä tehdään, kun meillä ei ole narsisseja? Eräällä läheisellä tupsahtanee myös mieleen kysymys, että mitä iloa on lampaista. No, onhan se elämys, saa ruuvailla kohdunsuita yökaudet ja ruutata lääkettä ruiskukaupalla vastaanhangoittelevaan turpaan. Jännä tunne on myös kävellä aamuyöllä puoli neljältä pihan poikki lampolaan, sääret paljaina, kengät sukattomissa jaloissa ja untuvatakki ympärille kietaistuna. Pipo tietysti päässä. Kun puolessa välissä pihaa tunnistevalot räpsähtävät päälle, jännitys tiivistyy ja voi vähäsen toivoa ettei kukaan Ervastinraittilainen ole ajelulla siihen aikaan vuorokaudesta.

No, en valita tämän enempää. Toivotan kaikille valoisaa ja keväistä pääsiäislomaa ja rauhallista pitkäperjantaita. Kaikkein eniten tällä hetkellä toivotan Lululle hyvää ja nopeaa karitsointia sekä paranemista. Itselleni toivotan levollista ja onnellista mieltä. Onneksi ilo on vasta sitten oikein suurta ja voimakasta, kun ensin on saanut maistaa kärsimyksen katkeraa kalkkia.