Olen jo kauan kehitellyt mielessäni ajatusta. Tuo kauan tarkoittaa tässä tapauksessa vajaata vuotta. Muistaakseni viime kesänä ajatus ilmaantui tajuntaani ensimmäisen kerran. Siellä se on sitten hiertänyt ja hioutunut. Välillä se on unohtunut hetkeksi, mutta palannut sitten taas entistä jalostuneempana. Tänään tajusin, että nyt aika on kypsä. Päätin siirtyä ajatuksesta tekoihin.

Niin tuo ajatus. Se on eräänlainen unelma joka piirtää niin pitkän kaaren, etten vielä edes osaa kuvitella sen toista päätä. Unelmana olisi kuunnella järjestyksessä kaikki J.S. Bachin kantaatit ja kirjata niistä jotain muistiin tänne sivuseikkaan. Sellaista musiikkikritiikkiä maallikon korvin.

Urakka on valtava. Kantaatteja on pitkästi toista sataa ja jo pelkästään niiden kuunteleminen on iso urakka ajatuksien kirjaamisesta puhumattakaan. Mutta keskeisenä tavoitteena olisi kuitenkin nauttia hommasta. En aseta etenemiselle minkäänlaista aikataulua. Etenen juuri niin hitaasti kuin hyvältä tuntuu.

Niin ja yritän tässä jo ensi metreillä karistella urakasta turhaa glamouria pois. Tarkoitus ei ole tuottaa viiltävää musiikkianalyysiä vaan tarjota maallikon hajanaisia ajatuksia musiikista, joka itsessään on upeaa.

Nyt painan tuolta sinistä “Julkaise”-nappia ja aloitan kantaattikatselmuksen. Kuulemiin.