Kyllähän fb:ssä on hyvää, mutta on siitä varmasti haittavaikutuksiakin. (Ainakin itsestä tuntuu aika ylimalkaisen sinisilmäiseltä ajatella että joku juttu olisi pelkästään hyvä.) Vaikka se, että tulee istuttua koneella se kymmenen minuuttia liikaa minkä voisi jutella rauhassa lapsensa kanssa, ihan keskittyneesti. Siis tarkoitan, että esimerkkitapauksessa tuo kymmenen minuuttia on varmasti merkityksellisempi lapselle kuin kymmenen minuuttia profiilin päivityksen miettimistä sadalle naamalle netissä.

Mukavahan se minustakin on, kun saa kuulla entisen opiskelukaverin kuulumisia, mitä hän on tänään tehnyt jne. Ja saa kommentoidakin jotakin. Aikaa on vain elämässä usein niin kamalan vähän…

Minua on aina huvittanut se ystäväilmiö feisbuukissa. Että ollaan niin frendiä niin frendiä. Toki englannissa tämä friend on eri asia kuin suomen ystävä, mutta silti.

Yritän pysyä vakaumuksessani olla kajoamatta iltapäivälehtiin, vaikka niitä jatkuvasti on silmien alla työpaikkani kahviossa. Tänään kuitenkin avoimen lehden sivuilta satuin näkemään uutisen, jossa kerrottiin, että Sirpa Pietikäisen FB-tili poistettiin. Sirpa oli katkerana, eikä ollut saanut kyselyihin vastausta. Hänellä oli yli 2000 kaveria.

Kuriositeettina voisin mainita, että aikamoisella varmuudella hän olisi minutkin hyväksynyt kaverikseen,( ü ) vaikkei tietenkään tuon nimimerkin takaa minua vielä tunne. Mutta niinhän sanonta kuuluu, että kaikki tuntevat apinan, vaikkei apina tunne ketään. Eikä tämä tarkoita nyt sitä, että Pietikäinen kuuluisi apinoiden (Simiiformes) ryhmään.

Vienan murehdus siitä, että vihollinen rei’itti hänen pahvisen imagonsa pierukommentilla, on hauska. Oliko niin siis, että tämän “pseudovalheellisen”, pikkusiskojen yhdessä värkkäämän statuspäivityksen myötä kuitenkin, kaikesta huolimatta, tuli julkisuuteen jotain sellaista todellista, kulissien takaista, jota itse olet yrittänyt 400 ystävältäsi salata? Ei siinä mitään, minä voin lohduttaa, että on siellä ystäviesi joukossa muitakin, joilla on samanlaisia paheita. Vaikka eivät niistä noin estottomasti ilmoitakaan. Tai heillä siis ei ole pikkusiskoja, jotka voisivat ilmoitushomman noin kivuttomasti hoitaa.

Joku ajatus minullakin oli, kun aloin kirjoittaa, mutta kävi taas kuten aina; teksti jatkuu, mutta ajatus loppui ennenkuin ehti syntyäkään.

Oon huomannu että sellasenaan feispukki ei oo välttämättä kovin antosa, varsinkaan jos on +200 kontaktia ja yrittää jatkuvasti pysyä ajantasalla kaikista. Siellä on jonkun verran mahdollisuuksia muokata asetuksia – kenestä haluat kuulla ja kenelle itsestäsi kertoa. Näitä asetuksia oon ruvennu käyttelemään surutta. Mun on helpompi päivittää statusta ku ei tarvi miettiä joka kerta erikseen jokaista “kaveria”, että onko tämä tieto nyt soppelia tuolle. Olen siis rajannu oman statuksen näkyvyyttä vähän pienempään piiriin, vieläkin aika isoon, mutta sellaseen että voi vähän elämänmakuistakin kommenttia laittaa huolettomammin.

Oon myös huomannu, että vaik töissä tuli käytyä 1-5 kertaa päivässä fb:ssä tsekkaamassa “uutiset”, ni kuluneen isyyslomaviikon aikana tahti on ollu harva eikä oo ollu vierotusoireita. Fb ei ole mikään välttämättömyys, mutta siitäkin voi hyödyntää ne puolet mitkä itelle sopii ja dissata loput. Arvostan sivuseikkalaisia tästä teidän omasta kanavasta ja koskettavasta avoimuudesta, ja pidän tätä paljon parempana statuspäivityksen muotona kuin fb:n What’s on your mindia. Itsekin tykkäsin aikanaan bloggailla, mutta täl hetkellä se veis liikaa aikaa, koska haluaisin tehdä asian antaumuksella. Tyydyn toistaseksi fb:n statuspäivityksiin, mutta preferenssi ei ole niissä vaan face-to-facessa.

Jospa tästä kevään ja lisääntyvän auringonvalon myötä taas elpyisi tämä kirjallinen harrastus! Mukava joka tapauksessa että lukijoita on. Tänään on ollut ihana keväinen päivä, lumi on sulanut kohisten ja aurinko antanut valtavan määrän lämpöä ja energiaa. Kaikille aurinkoista viikonloppua!

Facebookissa ei ikinä oltais saatu aikaan tämmöistäkään keskustelua.

Samppa, palaan asiaan jos alkaa siltä tuntua.

Tympii muakin, tällä hetkellä eniten kiukutteleva ja kiipeilevä 1-vuotias ja sitten se, ettei tavalliseen elämään tarvittavat peruspalikat ota järjestyäkseen.

olen kyllä huomannut, että et ole ilmoitellut mitään fb:ssä. (Olen ajatellut että kohta taas jaksat raportoida.) Mutta kaverilistaani en ole tarkistanut. Sehän olisi huonoa mainosta kyseiselle instituutiolle, jos joku ihailtava henkilö lähtisi ovet paukkuen pois ja se näkyisi kaikkien seinällä. Silloinhan lähtisi suuri osa kavereistakin pois esimerkin innoittamana. Sellaisia laumaeläimiä me olemme, usko pois. Nimittäin sinun tämän kommenttisi luettuani ensimmäinen ajatus oli, että pitäisiköhän minunkin lopettaa fb-tilini kun kerran Anna K:kin. Sellainen nauta olen. Tai lehmä, kevätpoikiva ja korkeatuottoinen. (Maito on muuten aina riittänyt.)

Minäkään en ole sellainen ihminen, joka tuosta vain tykkäisin veispuukista ilman kyseenalaistuksia. Mutta siellä sitä vain kuitenkin pöölöillään. Ketä oikeasti kiinnostaa, olinko ulkona vai sisällä, teinkö ruokaa lapsille vai eläimille, olenko iloinen vai tympääntynyt. Tuiki tavallisia ja mitäänsanomattomia asioita. Jos rupeaisin tilittämään muuta kuin “koreaa” kuorta, niin kaikkia kiinnostaisi samalla kun he kauhistelisivat että on se pölö kun täällä tuollaisia pälättää. Saatikin kun suuri osa fb-tilin omistajista eivät päivitä tilaansa juuri lainkaan, etteivät vain menettäisi mitään imagostaan jonka kenties ovat onnistuneet luomaan. Aina kun avaa suunsa, niin on jo noussut aika tavalla juoksuhaudasta. Viisaat ja varovaiset kyykkivät piilossa, ja pitävät kepin nokassa pahvista imagoa, joka pelkästään saa näkyä vihollisille. Jos siihen osuu luoti, niin se ei niin satutakaan.

Muakin tympii fb, mutta tympiihän tässä tällä hetkellä moni muukin asia. Mutta eiköhän jokaista tymmi (oliko tuo sana?) aina jokin, edes vähäsen.

minä suivaannuin facebookkiin ja tyhjensin koko tilini siellä. Pohdin joku päivä sitten ääneen, onkohan kukaan huomannut että häippäsin. Samppani sanoi, ettei siellä kukaan sellaista huomaa, kaikki toitottavat siellä vain omia asioitaan. Sellaiseksi sen koinkin ja siksi otin hatkat. Tosin Sampan facebookissa näyttää olevan paremmat jutut kuin minun vastaavassa. Ehkä tulen joskus takaisin.

Päivitä sinä vain Sivuseikkaanne, tämä on paljon naamakirjoja parempi. Pitäisköhän minunkin perustaa ihan ploki.