Kevät tulee

Sivuseikassa on ollut viime aikoina luvattoman hiljaista. Se ei suinkaan johdu siitä, etteikö kirjoitettavaa olisi ollut. Ajanpuutteestakaan se ei ole johtunut. Suurin syyllinen lienee facebook, joka ainakin omalta osaltani on vastannut siihen sosiaaliseen tilaukseen, jonka aiemmin täytti sivuseikka. Tehtyäni tämän huomion, olin itseeni vähän pettynyt. Facebook on kuitenkin vain kuori ilman sen suurempaa sisältöä. Ei sillä, ettäkö olisin koskaan mitään sen kummempaa pystynyt tänne sivuseikkaan tuottamaan, mutta itselle näistä jutuista jää paljon enemmän.

Yritän siis muuttaa tapojani.

Kevättalvisia kuvia löytyy flickeristä.

13 kommenttia artikkeliin ”Kevät tulee

  1. Hei Emppu,

    minä suivaannuin facebookkiin ja tyhjensin koko tilini siellä. Pohdin joku päivä sitten ääneen, onkohan kukaan huomannut että häippäsin. Samppani sanoi, ettei siellä kukaan sellaista huomaa, kaikki toitottavat siellä vain omia asioitaan. Sellaiseksi sen koinkin ja siksi otin hatkat. Tosin Sampan facebookissa näyttää olevan paremmat jutut kuin minun vastaavassa. Ehkä tulen joskus takaisin.

    Päivitä sinä vain Sivuseikkaanne, tämä on paljon naamakirjoja parempi. Pitäisköhän minunkin perustaa ihan ploki.

  2. Perusta ihmeessä. Minä olen noin niinkuin teknisesti luvannut auttaa alkuun. Facebook on kaikkea sitä, mitä kutsutaan pinnalliseksi jutusteluksi. Ja silti (tai ehkä siksi) sitä tulee käytettyä. Miksiköhän?

  3. Hei Anna K,

    olen kyllä huomannut, että et ole ilmoitellut mitään fb:ssä. (Olen ajatellut että kohta taas jaksat raportoida.) Mutta kaverilistaani en ole tarkistanut. Sehän olisi huonoa mainosta kyseiselle instituutiolle, jos joku ihailtava henkilö lähtisi ovet paukkuen pois ja se näkyisi kaikkien seinällä. Silloinhan lähtisi suuri osa kavereistakin pois esimerkin innoittamana. Sellaisia laumaeläimiä me olemme, usko pois. Nimittäin sinun tämän kommenttisi luettuani ensimmäinen ajatus oli, että pitäisiköhän minunkin lopettaa fb-tilini kun kerran Anna K:kin. Sellainen nauta olen. Tai lehmä, kevätpoikiva ja korkeatuottoinen. (Maito on muuten aina riittänyt.)

    Minäkään en ole sellainen ihminen, joka tuosta vain tykkäisin veispuukista ilman kyseenalaistuksia. Mutta siellä sitä vain kuitenkin pöölöillään. Ketä oikeasti kiinnostaa, olinko ulkona vai sisällä, teinkö ruokaa lapsille vai eläimille, olenko iloinen vai tympääntynyt. Tuiki tavallisia ja mitäänsanomattomia asioita. Jos rupeaisin tilittämään muuta kuin ”koreaa” kuorta, niin kaikkia kiinnostaisi samalla kun he kauhistelisivat että on se pölö kun täällä tuollaisia pälättää. Saatikin kun suuri osa fb-tilin omistajista eivät päivitä tilaansa juuri lainkaan, etteivät vain menettäisi mitään imagostaan jonka kenties ovat onnistuneet luomaan. Aina kun avaa suunsa, niin on jo noussut aika tavalla juoksuhaudasta. Viisaat ja varovaiset kyykkivät piilossa, ja pitävät kepin nokassa pahvista imagoa, joka pelkästään saa näkyä vihollisille. Jos siihen osuu luoti, niin se ei niin satutakaan.

    Muakin tympii fb, mutta tympiihän tässä tällä hetkellä moni muukin asia. Mutta eiköhän jokaista tymmi (oliko tuo sana?) aina jokin, edes vähäsen.

  4. Heh, tuo osui naulan kantaan, Emppu. Nimittäin että varovaiset ja tarpeeksi kuulit pitävät pahvista imagoa kepin nokassa. Se, että jotakin itsestään ilmaisee, kielii facebookissa oikeastaan siitä, että on yksinäinen ja tarvitsee ihmisiä (ja pahimpaan hätään kelpaa jopa facebook). Viisainta siellä on pitää hiljaiseloa, sehän on sen merkki että oikeassa elämässä tapahtuu niin ettei ehdi facebookkiakaan päivittää.

    Facebookissa ei ikinä oltais saatu aikaan tämmöistäkään keskustelua.

    Samppa, palaan asiaan jos alkaa siltä tuntua.

    Tympii muakin, tällä hetkellä eniten kiukutteleva ja kiipeilevä 1-vuotias ja sitten se, ettei tavalliseen elämään tarvittavat peruspalikat ota järjestyäkseen.

  5. Hauskaa! Olen pysytellyt pois feissarista, koska olen aavistellut sen olevan ylläolevien kuvausten mukainen, ja blogit on ollu niin kivoja. Suosittelen vahvasti, että päivitätte sivuseikkaanne ahkerammin. Vaikka samalla tuntuu hassulta olla niin kiinnostunut suorastaan tuntemattomien ihmisten elämästä! Mutta onhan minulla muistoja, joissa Eevamaija ratsastat puuhevosella meidän ”kongissa”, ja teemme hamsterikirjaa, tosissamme julkaistavaksi. Toisin kuin minulla, sinulla molemmat asiat ovat menneet eteenpäin, julkaisukelpoista tekstiä tuntuu tulevan tuosta vaan, ja elämetkin ovat muuttuneet puisista eläviksi.
    Kaikkea hyvää! Kyllä se tympelyskin menee ohi.

  6. Olipa hyvä kun luin tämän keskustelun. Olen soutanut ja huovannut(?)liittymistä siihen kasvollisten ihmisten kirjaan, mutta taidan jättää sen. Syy liittymiseen olisi ollut joidenkin ystävien kuulumisten päivittäminen, kun he eivät ole enää muualla tavattavissa. Taidan antaa olla.

  7. Anni, mun mieltä lämmittää erityisesti, kun lapsuuden leikkitoveri on kiinnostunut jutuistani. Jännää, kun lapsuuden leikeistä jää kaikilla niin erilaisia asioita mieleen. Hamsterikirjaa en muista ollenkaan, mutta sen muistan, kuinka suunnittelimme tekevämme hevostallin teidän talon rakenteilla olevaan laajennusosaan. Pelkään kyllä pahoin, että en ole ollut pienempiäni kohtaan kovinkaan solidaarinen, vaan käytin varmasti hyväksi häikäilemättömästi isommuuttani. Toivottavasti et ole kuitenkaan enää kovin katkera. Minulla on sinusta mukavia muistoja.

    Jospa tästä kevään ja lisääntyvän auringonvalon myötä taas elpyisi tämä kirjallinen harrastus! Mukava joka tapauksessa että lukijoita on. Tänään on ollut ihana keväinen päivä, lumi on sulanut kohisten ja aurinko antanut valtavan määrän lämpöä ja energiaa. Kaikille aurinkoista viikonloppua!

  8. Pitää vielä vastata tuohon, että muistot sinusta Eeva Maija ovat kyllä positiivisia, että ei katkeruuden häivääkään! Nyt taisi mennä nimesikin oikein, olenkin kirjoittanut sen aikaisemmissa kommenteissa kaikilla mahdollisilla väärillä tavoilla 🙂 Silloin 20 vuotta sitten olit minulle oikein arvokasta seuraa: olihan tosi coolia olla kolme vuotta vanhemman kaveri!

  9. Täälläkin on ristiriitailtu feissarin kanssa. Loppujen lopuksi olen todennu että se on ihan kelpo väline pitää yksityisviesteillä yhteyttä moniin sellasiin ihmisiin (sukulaiset ja vanhat tutut) joiden yhteystiedot on hukassa. Status-päivityksiäkin teen sillon ku tuntuu siltä, ja ne on enimmäkseen pinnallisia, merkkejä siitä että elossa ollaan.

    Oon huomannu että sellasenaan feispukki ei oo välttämättä kovin antosa, varsinkaan jos on +200 kontaktia ja yrittää jatkuvasti pysyä ajantasalla kaikista. Siellä on jonkun verran mahdollisuuksia muokata asetuksia – kenestä haluat kuulla ja kenelle itsestäsi kertoa. Näitä asetuksia oon ruvennu käyttelemään surutta. Mun on helpompi päivittää statusta ku ei tarvi miettiä joka kerta erikseen jokaista ”kaveria”, että onko tämä tieto nyt soppelia tuolle. Olen siis rajannu oman statuksen näkyvyyttä vähän pienempään piiriin, vieläkin aika isoon, mutta sellaseen että voi vähän elämänmakuistakin kommenttia laittaa huolettomammin.

    Oon myös huomannu, että vaik töissä tuli käytyä 1-5 kertaa päivässä fb:ssä tsekkaamassa ”uutiset”, ni kuluneen isyyslomaviikon aikana tahti on ollu harva eikä oo ollu vierotusoireita. Fb ei ole mikään välttämättömyys, mutta siitäkin voi hyödyntää ne puolet mitkä itelle sopii ja dissata loput. Arvostan sivuseikkalaisia tästä teidän omasta kanavasta ja koskettavasta avoimuudesta, ja pidän tätä paljon parempana statuspäivityksen muotona kuin fb:n What’s on your mindia. Itsekin tykkäsin aikanaan bloggailla, mutta täl hetkellä se veis liikaa aikaa, koska haluaisin tehdä asian antaumuksella. Tyydyn toistaseksi fb:n statuspäivityksiin, mutta preferenssi ei ole niissä vaan face-to-facessa.

  10. Mun kuuli pahvinen imago facebookissa murtui siinä vaiheessa, kun Heini ja Tuovi pääsivät sörkkimäään statustani, ja sen myötä lähemmäs 400 kaverilleni luki ”Viena pieras”. Eihän sen tarvitse aina olla niin vakavaa..

  11. Joku varmaan muistaa/tietää, paljonko on se määrä ihmisiä, jonka yksi homo sapiens pystyy järjestelemään päässään alle otsikon ’ystävät’. Ei se paljoa voi olla.

    Minua on aina huvittanut se ystäväilmiö feisbuukissa. Että ollaan niin frendiä niin frendiä. Toki englannissa tämä friend on eri asia kuin suomen ystävä, mutta silti.

    Yritän pysyä vakaumuksessani olla kajoamatta iltapäivälehtiin, vaikka niitä jatkuvasti on silmien alla työpaikkani kahviossa. Tänään kuitenkin avoimen lehden sivuilta satuin näkemään uutisen, jossa kerrottiin, että Sirpa Pietikäisen FB-tili poistettiin. Sirpa oli katkerana, eikä ollut saanut kyselyihin vastausta. Hänellä oli yli 2000 kaveria.

    Kuriositeettina voisin mainita, että aikamoisella varmuudella hän olisi minutkin hyväksynyt kaverikseen,( ü ) vaikkei tietenkään tuon nimimerkin takaa minua vielä tunne. Mutta niinhän sanonta kuuluu, että kaikki tuntevat apinan, vaikkei apina tunne ketään. Eikä tämä tarkoita nyt sitä, että Pietikäinen kuuluisi apinoiden (Simiiformes) ryhmään.

    Vienan murehdus siitä, että vihollinen rei’itti hänen pahvisen imagonsa pierukommentilla, on hauska. Oliko niin siis, että tämän ”pseudovalheellisen”, pikkusiskojen yhdessä värkkäämän statuspäivityksen myötä kuitenkin, kaikesta huolimatta, tuli julkisuuteen jotain sellaista todellista, kulissien takaista, jota itse olet yrittänyt 400 ystävältäsi salata? Ei siinä mitään, minä voin lohduttaa, että on siellä ystäviesi joukossa muitakin, joilla on samanlaisia paheita. Vaikka eivät niistä noin estottomasti ilmoitakaan. Tai heillä siis ei ole pikkusiskoja, jotka voisivat ilmoitushomman noin kivuttomasti hoitaa.

    Joku ajatus minullakin oli, kun aloin kirjoittaa, mutta kävi taas kuten aina; teksti jatkuu, mutta ajatus loppui ennenkuin ehti syntyäkään.

  12. Minä oikeastaan ”uhrauduin” työpaikallani tutustumaan fb:hen ja pariin muuhunkin systeemiin. Olen ollut positiivisesti yllättynyt. Olen jutellut ihmisten kanssa, joita muuten en ole nähnyt kymmeniin vuosiin, olen jutellut työasioista työkavereiden kanssa jne. En ole varmaan sitä itse systeemiä ihan sisäisesti tajunnut, mutta yhtään oppilastani en kyllä siellä ole kohdannut. Yritämme tässä miettiä, miten FB passaa aiheen ”sosiaalinen media oppimisessa” alle, ja meillähän on oma ryhmäkin fb:ssä. Minulla on fb:stä pelkkää hyvää sanottavaa, varsinkin se sen chattailuosio on palvellut viestintätarpeitani paremmin kuin sähköposti tai puhelin. Olen mm. saanut suoraan didaktikoilta selkeitä ja tarkennettuja ohjeita seuraavan päivän tuntsareihin jne.
    Aika vaikeaa on fb:n perusteella sanoa, kuka on aito, kuka pinnallinen, mutta olen kokenut ne ihmiset, joita olen siellä tavannut, ihan samanlaisina kuin muuallakin, mutta ehkä minulta puuttuukin joku vaisto…
    Viena ei kylläkään ole pikkusiskojensa väitteen mukainen, ei koskaan!

  13. Monipuolista keskustelua, hyvä juttu!

    Kyllähän fb:ssä on hyvää, mutta on siitä varmasti haittavaikutuksiakin. (Ainakin itsestä tuntuu aika ylimalkaisen sinisilmäiseltä ajatella että joku juttu olisi pelkästään hyvä.) Vaikka se, että tulee istuttua koneella se kymmenen minuuttia liikaa minkä voisi jutella rauhassa lapsensa kanssa, ihan keskittyneesti. Siis tarkoitan, että esimerkkitapauksessa tuo kymmenen minuuttia on varmasti merkityksellisempi lapselle kuin kymmenen minuuttia profiilin päivityksen miettimistä sadalle naamalle netissä.

    Mukavahan se minustakin on, kun saa kuulla entisen opiskelukaverin kuulumisia, mitä hän on tänään tehnyt jne. Ja saa kommentoidakin jotakin. Aikaa on vain elämässä usein niin kamalan vähän…

Vastaa käyttäjälle Anna K. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.