Postimies toi eilen kirjeen. Se oli tavallisen näköinen, viaton ruskea kirjekuori ja oli hukkua joulumainosten ja muiden roskien sekaan. Olisi varmaan hukkunutkin, ellei armas vaimoni olisi huomauttanut, että vilkaisepa mitä postisetä toi.

Pahat aavistukset valtasivat mielen, kun näin mitä kuoreen oli painettu. Puolustusvoimat – Försvarsmakten, Pohjoinen maanpuolustusalue. Kertausharjoituskutsuko? Vaiko reserviläiskuorokutsu taas? Mielummin jälkimmäinen, mutta ei nyt ehkä sitäkään tähän hätään. Enemmän uskoin (ja pelkäsin) kuitenkin ensimmäistä vaihtoehtoa.

Avasin kuoren ja luin kirjeen: Arvoisa reserviläinen, lämpimät onnittelut ylennyksen johdosta…

(Niin, olenhan minä kerran käynyt ihan oikeissa kertausharjoituksissa, 6 päivää talvisessa metsässä, puolijoukkueteltassa. Loput vuorokaudet ovatkin sitten kertyneet reserviläiskuoron harjoituksista ja esiintymisistä. Täytyy vain toivoa, että otsikossa siteerattu sananlasku ei tässä yhteydessä toteudu.)

Tänään kisattiin Oulun Rotuaarilla perinteisen tiernapoikakilpailun alkuerät. Liina ja Sohvi yhdessä Saara-Kaislan ja Raulamon Olgan kanssa olivat mukana. Vaikka paikkaa jatkokilpailuun ei hellinnytkään, niin voin vakuuttaa että olin ylpeä tytöistä. Liina tähtipoikana oli kuin enkeli ja Sohvia jämäkämpää knihtiä saa etsiä. Saara-Kaisla oli Herodeksena kuin vanha tekijä ja Olga-kummityttömme suoriutui murjaanin osasta hienosti.

Kuvia löytyy flickeristä ja esitys videoituna kahdessa osassa alta tai YouTubesta.

Viena-Leenalle kiitos tyttöjen harjoituttamisesta ja videoinnista.

Edellisestä kirjoituksesta voisi varmaan päätellä, että idyllinen maalaiselämä lampaankasvatuksineen ja kanaunelmineen on saanut minut jotenkin pois tasapainosta. Siis sillä tavalla, että kumisaappaat tuntuisivat hyvältä jalassa ja lampaanrapsutus olisi nurmikon leikkuun jälkeen ehkä se kaikkein addiktiivisin asia elämässä.

Valitettavasti näin ei suinkaan ole päässyt käymään. Ainakaan en sitä myönnä. Tosin pakko tunnustaa, että henkinen tasapainoni oli hetken epätasapainossa, kun pitkästä aikaa söin itsetehtyä kebappia. Tai no, Eeva Maija sen kyllä teki…

Loputkin epäilykset hälventääkseni jatkan aiheilla, jotka ovat kenties enemmän omiani.

• Päivitin sivuseikan julkaisualustana toimivan wordpressin uusimpaan versioonsa. Kaikki taitaa olla vielä vähän sekaisin, mutta korjailen kunhan kerkiän.

• Valokuva-albumi meni ihan solmuun, pitää korjata.

• Kodinhoitohuoneessa on jo kaappi poikineen. Vihdoinkin remontointi onnistuu “vähän kerrallaan”-periaatteella.

• Odotan kovasti tiistaita.