PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT
LINKITTiu tau tilhi
Vaaleja tässä valvotaan. Ei suuria tunteita sillä saralla. Syysloma on takana. Alun totuttelun jälkeen loma sujui mukavasti. Vettä on sadellut joka päivä mutta tänään aurinkokin pilkisti pilvien raosta.
Ja päivällä seurattiin ikkunasta pihapuussa ruokailevia tilhiä.
27.10.2008 klo 13:02
Venla L. kommentoi:
Upea kuva. Mekin olemme seurailleet tilhiä ja ne onnettomat lentelevät ikkunoihin pahki tämän tästä.
27.10.2008 klo 15:19
Jeremias kommentoi:
Yhdyn Venlan kommenttiin, hieno kuva.
Terveisiä täältä Cambridgesta, täälläkin on syksy meneillään. Yllättävän kylmä paikka tämä Britannia, jonkinlaisen räkätaudin olen onnistunut jo saamaan. Bonuksena silmien vuotamista, kuulin huhua että hotellissamme olisi homeongelmaa. Ympäristö on kuitenkin kaunis, vanhoja rakennuksia yms riittää, lisäksi luontokin on kaunista.
28.10.2008 klo 21:27
Lotta S kommentoi:
Hirmuisen kaunis kuva! Kun tarkemmin ajattelen, en muista pitkiin pitkiin aikoihin nähneeni tilheä luonnossa… onko ne jotenkin vähentyneet vai olenko vain kulkenut silmät kiinni?!
30.10.2008 klo 21:48
Samuli V. kommentoi:
Kaikki pikkulinnut ovat viime vuosien aikana vähentyneet ramaattisesti. Kappalemäärät siis. Linnut ovat pahoinvoivia, sanottiin jossain tutkimuksessa. Milloin olette tosiaan nähneet suuria kottaraisparvia? Tai vaikka juuri tilhiä.
30.10.2008 klo 21:59
Emppu kommentoi:
Mää en kestä. KUKA ei ole pahoinvoiva, sanokaa ihmiset pliis! Joka puolelta tursuaa pahoinvointia ja mun heikko luontoni masentuu. Lapset, eläimet, perheet, parisuhteet, vanhukset, työikäiset, luonto, koululaiset, ilmakehä, kalat, talous jne jne! Plääh.
(En tunnusta että meillä olis muka Sampan kans just pikku riita päällä.)
30.10.2008 klo 22:01
Emppu taas kommentoi:
Paitsi kyllä tuo Tilhi näyttää päälle päin ihan hyvinvoivalta. Tai sitten se on vain rakentanut kulissit. ; )
1.11.2008 klo 20:30
Jeremias kommentoi:
Oma mahani tuntuu varsin hyvinvoivalta. Varsinkin kun on tullut viimeiset 2 viikkoa tankattua brittiläistä “ruokaa”. Koitahan piristyä Emppu, kyllä sitä hyvinvointiakin tästä maailmasta löytyy.
1.11.2008 klo 20:37
Emppu kommentoi:
Hyvä hyvä, Jeremias, ja kiitos tsemppauksesta. Onko brittimuona kelvollista? Minulla ei muinoin jäänyt muuta mieleen kuin pizza hutit, jotka eivät kyllä kovin brittiä ole omimmillaan…
Kyllähän sitä tässä muuten pikkuhiljaa alkaa piristymään väkisinkin. Nyt sitä aletaan luomaan kotiäidin uraputkea. Ja Samppa on mennyt alustavasti lupaamaan minulle, että ehkä voin ottaa kanoja! Kohta meiltä saaneekin aitokebabin lisäksi onnellista omelettia?
2.11.2008 klo 23:10
mummu kommentoi:
Minä kyllä olen nähnyt tänä syksynä aivan valtavia tilhiparvia. Ne tulevat mustana pilvenä kotipihlajaamme, laskeutuvat hetkeksi ja sitten–aivan kuin maassa olisi verta niiden jäljiltä. Ja pihlaja on paljas, ensimmäisen vierailun jäljiltä vain alaoksilta ja sitten yhä ylempää ja ylempää.
Kun tässä taannoin kävin hierojalla, koko istunnon-tai sanoisinko lepäämön-aikana sain ihailla tilhien hyppelehtimistä ja pörheltämistä runsain parvin heidän pihlajassaan.
Kävinpä vasta Sisiliassa-ja arvatkaa mitä! Sinne olivat lentäneet ne kaikki pikkulinnut, jotka täältä aivan vasta ennen syyslomaa lähtivät. Ja voi sitä sirkutusta, viserrystä ja lirputtelua! Aivan kuin meillä ensi keväänä. Jostain syystä eivät vielä lähteneet mukaamme. Minulle jäi hyvä mieli, kun näin, miten hyvät oltavat meidän linnuillemme siellä oli tarjolla…
4.11.2008 klo 23:04
Maria kommentoi:
Voi ‘mummu’ sinä olet ihana! :)
Ja Emppu, miten se runontekijä kirjoittikaan. “Äiti tuudittaa lastaan./ Vaikeat ajat ovat takanapäin ja edessäpäin.” tai jotenkin sillain. Oisko ollu Pirkko-Liisa Linjama? En muista.
Sitä kun oppisi, että ajattelemalla ajattelisi, miten juuri tämä hetki on hyvä. Että ne vaikeudet ja pahoinvoinnit on jossain muualla. Miksi sitä aina tulee nähtyä vähän tummien lasien läpi asioita? Minä siis ainakin.
Minun työnteko on ollut samaa kuin Empulla, kotiäidiksi ja työpätkä ja taas kotiäidiksi, aina tilanteen mukaan. Nyt on vuorossa se työpätkä ja haikealta tuntuu saatella lapset päiväkotiin ja kouluun aamuisin. Ja kotona ollessa sitä ajatteli aamuisin, että kun joskus sais juoda aamukahvin rauhassa…
Pitäisikö luvata, että huomisaamuna juon työpäivänaloituskahvit ja huokailen, miten on ihanaa? :)