PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT
LINKITLokakuu kuulemma
Nyt pimenevät illat ja lehdet puista putoo. Muutamassa haavassa vielä on vihreitä lehtiä, koivun ja pihlajan lehdet ovat jo luovuttaneet. Pikkuhiljaa taipuu luonto pimeän ja kylmän edessä ja asettuu levolle. Ruoho on vielä vihreää, mutta kasvu on loppunut. Pihamme yli on lentänyt kymmeniä joutsenperheitä. Ne lentävät auroissa, edellä valkeat ja perässä muutama harmaa ruma ankanpoikanen. Keväällä ne palaavat äänekkäästi, kaikki puhtaanvalkoisina. Pääskyt ja muut pikkulinnut lähtevät huomaamatta pihasta, varkain niin kuin karttaisivat sanoa ääneen sitä surullista tosiasiaa, että lähdettävä on.
On pimeät illat, mutta on myös värikkäät täydet päivät. Kaikki on täynnään olemisen raskasta ainetta. Ihminen nukkuu yönsä painavasti unia nähden, tai jos ei saa unta, raskaat masentavat ajatukset täyttävät jo ennestään täyden mielen. Miten huominen? Päivällä syysauringon kirpeässä valossa lapset huokuvat voimakasta elämää ja suloa, äidin rinnan täyttää pakahduttava haikea rakkaus ja siniset silmät ovat niin kuulaat, niin valoisat ja herkät. Äiti liikuttuu onnesta, ja siitä että joskus sitä ei kenties ole tai se on muuttanut muotoaan. Mielessä on se värikäs huutava ja itkevä ja käsiään ojentava lapsijoukko, kaikki ne lapset, jotka ovat yksin, joita ei kuunnella, joita ei huomata, joille ei ole aikaa. Lapset, jotka joutuvat olemaan yksin suurten pelkojen ja järkytysten kanssa. Jotka makaavat kippurassa kylmällä lattialla ja yrittävät peittää käsillään haavoja, jotka ovat paljon suurempia kuin heidän kämmenensä.
Syksy on pimeimmillään, mutta on eräs, joka ei luovuta. Terästä selkärangassaan hän iltapäivä toisensa jälkeen vetää ruskeat työhousunsa jalkaan sitkeänä ja voimakkaana kuin palvattu poronniska. Ulkona, sateessa tai auringossa, tuulessa tai tihkussa, mättää lapiolla savea kärryyn ja sinne sun tänne, en tiedä minne, tuo monien koettelemusten tulessa kypsytetty mies. Voima ei lopu, vaan sitä kestää yli pimeän ankean syksyn lumentuloon asti ja siitä eteenpäin aina koviin pakkasiin, jolloin lopulta kevätaurinko tainnuttaa tämän karhun pieneen talviunen tapaiseen kevätväsymykseen, jota kestää toukokuun loppuun asti.
Tämän uuraan työmiehen vaimo sen sijaan on heittänyt kaikki konstinsa peliin kertoakseen miehelleen, että voimat ovat lopussa. On vuoroin angiinaa, vuoroin virusta, migreeniä auralla tai ilman, poskionteloiden huimausta ja hermoromahduksen parrasvaloja. Unettomuus vaivaa öisin, päivisin yleinen valvomattomuus, työhommat hupenevat menneisyyteen ennen kuin niihin on ehtinyt satsata ja lapset karkaavat Ervastinraitille kuin elohopea särkyneestä kuumemittarista. Mies kuuntelee, kärsii kaiken ja nyökkäilee, otetaan kynä ja paperia ja kirjoitetaan kunnon parannuksia jääkaapin oveen ripustettavaksi. Siinä ne laput riippuvat, heiluvat epätoivoisesti aina kun ovea avataan ja suljetaan, tuloksetta. Kaikki nämä tehdään, otetaan aikaaja satsataan, mutta ulkona on muutama pikku homma vielä, sitten…
Toivottavasti kuitenkin katastroofit ja muut sellaiset pyörremyrskyt alkavat kyllästyä tähän perheeseen pikkuhiljaa. Emännän virkatehtävä seurakunnassa loppuu ennen kuin paistipässit ovat lihoina, syysloma häämöttää vielä aikaisemmin, ja valkean lumen tuloa odotetaan enemmän kuin lauantaikarkkeja. Runsaslumiseen ja kylmään talveen aletaan toiveikkaasti varautua. Ensimmäiset merkit ovat jo näkyvissä ja kuultavissa. Leevi ilmoitti tänään isälleen, että “mää laitan nämä Kuomat kuulemma.” Siitähän sen talven pitäisi alkaa, eikö vain?
P.S. Samuli V: Kyllä, olemme lukeneet sen. (Veikko Huovisen Hamsterit)
10.10.2008 klo 11:47
Anna-Maija-mummi kommentoi:
Kyllä sulla, Emppu, todella on kirjoittajan lahja. Olen sen todennut monesti täällä ennenkin. Hienoa tekstiä! Täälläkin syksy on jo värjännyt puut kirkkailla väreillään, osan väreistä syysmyrsky on jo riepotellyt ympäri maisemaa. Nytkin aurinko paistaa, näen sen tästä ikkunasta kun yritän jaksaa seurata tätä palaveria töissä perjantai-iltapäivällä. Tultiin aamulla pimeässä Heikin kanssa pyörällä töihin ja on mukava palata auringonpaisteessa, uudella pyörällä : -D. Kiirettä on täälläkin ollut. Toivottavasti osaamme ja osaatte tekin välillä löysätä ja olla välittämättä keskeneräisistä töistä. Terveisiä, kaikille!
10.10.2008 klo 15:09
mummu kommentoi:
Samaa sanon ma, mieleni jopa tekisi lainata paria ensimmäistä kappaletta ensi perjantain päivänavaukseen. Voisitko keksiä jonkin kohottavan toiveikkaan kouluun sopivan katsauksen tulevaa syyslomaa ajatellen niin homma olisi purkissa.
Tyyliin: “syksy on pimeimmillään, mutta on loma, joka on tulossa…” :)
(Ei ole minulle paljon kirjoittajanlahjoja jäänyt, lapset ovat ne kaikki perineet!)
10.10.2008 klo 22:00
Eltsu kommentoi:
Taas hieno teksti: olet osannut kuvata siihen syksyn upeuden ja apeuden. Toivon sinulle voimia ja valonpilkahduksia - vauhtia ja värejä näyttää riittävän muutenkin ;-))
Onneksi on lapset, jotka näkevät kaiken kirkkaammin. Parempaa on edessäpäin… Seuraavan kuukauden jälkeen onkin jo joulukuu.
10.10.2008 klo 22:24
Emppu kommentoi:
Kiitokset Teille ystävät!
Tänään meillä onkin ollut oikea Hyvän Olon päivä, kun puolilta päivin aloitimme yhdessä Sampan kanssa kunnon siivouksen, ja saimme sen juuri jopa valmiiksi! Mahtava tunne, ei ole niin väliksi vaikka kodinhoitohuone onkin kesken. On kuulkaa mukavaa kun pyykkikorin pohja häämöttää pitkästä aikaa.
Oli meillä sentään asiaan kuuluva vastuskin, nimittäin Martta. Mistä lie saanut nimensä, mutta touhukas tämä Martta ainakin on. Lopulta monien kumottujen lelulaatikoiden ja tyhjennettyjen pyykkitelineiden ja kirjahyllyjen jälkeen Samuli otti valjaat ja kiinnitti hänet tuoliin ja antoi kirjan käteen. Se toimi kymmenen pitkää minuuttia, ja minä sain silittää monta vaatekappaletta ihan rauhassa. Mikä onni ja autuus! (Onneksi lapset myös tarvitsevat unta - ts. vanhempien lepohetken.)
11.10.2008 klo 16:31
Venla kommentoi:
Terveisiä Turusta. Vietämme Similän perheen kanssa leppoisaa lauantaipäivää sisätiloissa sateisesta kelistä nauttien. Isät kävivät juuri lasten kanssa ulkona, läheisen koulun urheilukentällä erinäisiä lajeja harrastaen ja se vähensi desibelimäärää kummasti.
Hieno kirjoitus, taas. Voimia&jaksamista!
12.10.2008 klo 17:10
visa kommentoi:
hyvä mutta miksinäitä ei ole kuunnelmana
12.10.2008 klo 21:41
Jeremias kommentoi:
“Palvattu poronniska”… Vae sellasta.
15.10.2008 klo 22:37
S. Vähäinen kommentoi:
Mummun esittelemä idea on hyvä. Kukin voi tilata Eeva Maijalta kirjoituksia, tai pyytää stilisoimaan jotain olemassaolevaa kirjoitusta kuhunkin tarkoitusperään sopivaksi. Minulle voisit tuottaa vaikka kunnallispoliittisen selonteon siitä, mitä kotikunnassani tapahtuu vaalien jälkeen… (1900 merkkiä välilyönteineen)
16.10.2008 klo 9:40
Emppu kommentoi:
Argh, serkku älä kiusaa…!
Tämä päiväkirjan pito on varmasti täysin muuta kuin toimittajan työ. Saan kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo, kirjoitan milloin inspiraatio sattuu iskemään. Kunnallispolitiikasta ei tarvitse kirjoittaa yhtikäs mitään, jos ei halua.
Siis niinku kirjoittajan taivas, paitsi ei saa palkkaa. (Huom. Taivaassa ei tarvinne rahaa kylläkään.)
18.10.2008 klo 19:19
Elina kommentoi:
Voimia ja kuulaita syyspäiviä teille kaikille sinne entiseen kotikylääni.
On tosiaan mukava kuulla teidänkin Martan olevan nimensä veroinen. Samanlainen Martta on minullakin, tosin jo 23-vuotias, mutta kujeet on samat.
En taida raaskia kertoa teille, mitä teillä on vielä edessänne, jos Marttanne on aikuiseksi asti samanlainen kuin omani. Siitä naisesta ei ole pienenäkään puuttunut sisua, kokeilunhalua, yllätyksellisyyttä eikä varsinkaan tempperamenttia. Samalla Martta oli jo lapsena empaattinen, huolehtivainen ja ystävistään huolta pitävä ja samanlainen on edelleen.
Kyllä on välillä ikävä niitä kiireisiä päiviä kun lapset olivat pieniä. Joskus jopa ajattelen,että olisi kiva olla niin väsynyt, että kaatuisi sänkyyn ilman minkäänlaisia ajatuksia ja uni tulisi heti.
Voimia ja siunausta arkiseen aherrukseenne.
Elina
19.10.2008 klo 7:48
S. Vähäinen kommentoi:
En minä kiusaa! Vaikka toisinaan kateus voi sitäkin teettää. Mutta nyt ei teetä.
Terveisiä sinne.