Kuvia
Menneellä viikolla kaikki mahdollinen harasi vastaan. Remonttihommat etenivät takkuisesti, saatiin aikaiseksi oikein meheviä erimielisyydeksiä lähestulkoon kaikesta mahdollisesta. Jostain kumman syystä pyhäaamun mukana perheeseemme laskeutui kuitenkin seesteinen rauha ja päivä sujui. Miksiköhän se menee niin? Että joku päivä on huono ja toinen hyvä? Omassa kädessä se ei ole, eikä ehkä yhteisestikään sovittavissa. Olisiko tähtien asennossa tai ilmanpaineessa, tiedäpä tuosta.
Mutta kiva, että joskus on kivaa.
Käytiin sunnuntaipyöräilyllä. Pysähdyttiin metsään ja kerättiin muutama puolukka joista sitten laitettiin rahkaa. Alla muutama kuva retkeltä.


PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT
LINKIT




21.9.2008 klo 20:13
Jeremias kommentoi:
Tosi kivoja kuvia, mutta luulis ettei nykyään tarvi resoluutiossa säästellä. Toisaalta itsekkin säilytän vanhoja farkkuja aika pitkään vaikka ne ovat menneet jo resuisiksi.
Itse kävin tänään myös pitkällä luontoreissulla parin kaverin kanssa, oli mahtavat kelit. Kyllä syksy on parasta heti kesän, kevään ja talven jälkeen.
21.9.2008 klo 20:56
mummu kommentoi:
Siis ihania kuvia! Aivan ammattimaisesti harkitut resoluutiot! Terkkuja vaan Kuusamon vielä komeammasta ruskasta, mistä papan kanssa palasimme eilen! Näimme kaikki mahdolliset loistavat värit, satoja tyyniä poroja, kolme joutsenta, kaksi komeaa hirveä ja monta muuta luonnon ihmettä. Senverran satoi, että oli hyvä tekosyy olla menemättä edes kunnolla poimimaan mitään sieniä tai puolukoita. Sieniä löytyi sitten kyllä kotipihalta…
21.9.2008 klo 21:12
S. Vähäinen kommentoi:
Huokasin syvän kurkkuhuokauksen (Joo, kukin saa kuvitella mitä se tarkoittaa; kirjoittamalla mutta etenkin toisten kirjoituksia lukemalla luomme todellisuutta) katsellessani noita kuvia. Sama mihin hommaan Samuli ryhtyy, niin jälki on aina kuin ammattilaisen. Ei sillä, ettetkö olisi vielä parempiakin kuvia ottanut, vaan sillä justiin.
Ja Jeremias tiivistää taas kyllä hyvin tuota todellisuutta, mitä syksyyn ja muihin vuodenaikoihin tulee.
22.9.2008 klo 19:48
Samuli Sorvari kommentoi:
Jeremias: resoluutiossa ei tosiaankaan tarvitsisi säästellä, mutta tähän päiväkirjaan pystyy liittämään vain joko täysikokoisia kuvia tai sitten thumbnaileja, jotka liian pieniä. Siispä täysikokoisia 600 x jotain. Flickeristä löytyy samat kuvat isompina versioina.
Kaima: Syvä kurkkuhuokaisu. Ammattimaisuudesta ei kannata puhua. Pikemminkin kyse on lapsenomaisesta innostumisesta. Se yleensä kantaa jonkin aikaa, kunnes häviää. Onneksi ihan kaikki innostumiset eivät ole lopahtaneet.
22.9.2008 klo 21:12
mummu kommentoi:
Innostuminen on lahjaa, joku sanoisi että lahjakkuutta…Varsinkin, jos innostus riittää kameran ostoa pitemmälle.
24.9.2008 klo 20:30
Lotta S kommentoi:
Upeita kuvia!
Meillä(kään?) ei ollut aivan tavanomainen viikonloppu ja alkuviikko. Rappari katkaisi kylkiluunsa työmaalla ja rouva joutui rappariksi rapparin paikalle :) Olen kyllä nauttinut töissäkäynnistä täysin siemauksin! Saa ihan oikeasti jotain aikaan ;D
24.9.2008 klo 21:28
Samuli Sorvari kommentoi:
Lotta: Voi voi. Taitaa olla pitkä sairasloma edessä? No, kyllähän se sulta luonnistuu. Sitä vain ihmettelen, miten rappari selviytyy niistä mineilyistä kotipuolessa :)
25.9.2008 klo 19:56
Lotta S kommentoi:
Uhkasi tuo mennä ensi viikolla töihin… saas nähdä, kuinka äijän käy. Olen yrittänyt jättää jos jonkilaista askartelutarviketta esille, mutta ei niistä ole mitään syntynyt ;D
11.10.2008 klo 20:07
Tyttö kommentoi:
Tosi kivoja kuvia!