PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT
LINKITKuu vallottaa
Tämä on niitä päiviä, jolloin kuu on vallottanut (suom. möllöttänyt) läpi koko päivän taivaalla. Puolikuu melkein, en muista kumpaan suuntaan, pullea vai laiha puolikas, enkä voi sitä tarkistaakaan helposti koska ikkunan ulkopuolella roikkuu vihreä kevytpeite, talomme tämänhetkinen vesikate. Kaunis kuu, joka tapauksessa.
Tämä on ollut myös niitä tosi kummallisia päiviä, jolloin aamu alkoi rauhallisesti ja loppui Martan päiväuniin rauhallisesti, ja päiväkin sujui samaan malliin. Rauhallisuus katosi kyllä vikkelästi kun iltapäivä alkoi kaartelemaan iltaan. Iltapuoli onkin sujunut sitten enemmän tai vähemmän räyhällisesti, mitä nyt juuri viisi minuuttia sitten alkoi taas Rauha palata kuvioihin nakaten kyynärpäitään huitovan räyhän kanveesiin. Syynä kaikkeen rauhallisuuteen oli muun muassa se, että Liina ja Sohvi olivat mummulassa yötä (kiitos ja kumarrus, Aseman väki), sekä se että minulla oli vapaapäivä.
Viime päivinä on ollut mielessä paljon asioita, joita olen suunnitellut kirjoittavani tänne, mutta nyt olen unohtanut suurin piirtein kaikki. Sen muistan, että aioin kirjoittaa torstai-aamuisesta kirpputorikeikasta joka kesti yli kaksi tuntia. Syynäsin siellä kirjoja ja ostin niitä ihan sujuvasti miettimättä kahta minuuttia kauempaa. Syynäsin myös kuppeja kaksikymmentä minuuttia ja mietin että pitäisi ostaa kuppi työpaikalle. En osannut päättää kun en löytänyt tarpeeksi unelmaa kuppia. Kahta euroa en sitten raaskinut tuhlata keskinkertaisesti miellyttävään kuppiin. Epäekologista tuhlata kirppiskuppiin jos kahden vuoden päästä siihen kuitenkin kyllästyy ja joutuu laittamaan sen roskiin tai kirppikselle. Tuota kuppijuttua en kylläkään aikonut kirjoittaa, vaan sen jutun, kun käytin kahdesta tunnista kymmenen minuuttia pähkinänsärkijän hankinnan harkitsemiseen. Siinä oli kuudenkymmenen sentin hintalappu ja se oli musta (maali oli osittain kulunut), enkä osannut päättää tarvitsenko sitä vai en. En halua itselleni ylimääräistä roinaa. (Naurakaa vain te jotka olette käyneet meidän huoneissamme tänä kesänä.) Ostopäätöksen sinetöi tämän kyseisen roinan mukava musikaalinen nimi, Pähkinänsärkijä. Ja mieleeni tuli pimeä ilta, kynttilän valo, sohva missä on tyynyjä, keinutuoli joka keinuu hiljaa, kulho missä on pähkinöitä ja kahdet kasvot joiden suut ovat vähän hymyssä ja hampaat purevat pähkinää ja silmät jotka ovat melko onnelliset, ja äänet mitkä ovat hiljaisia.
Siinäpä tuo oli, ainoa asia minkä muistan, joten kirjoittaminen tältä päivältä loppuu lyhyeen. Tein ratkaisevan virheen muutenkin, kun ryhdyin kirjoituspuuhiin ennen kuin lapset ovat unessa. Yksi pyörii parhaillaan ympäriinsä soittaen sopraanonokkahuilua (räyhähenki reagoi tähän huilun soittoon samalla tavoin kuin ne intialaiset silmälasikäärmeet), toinen itkee sängyssä kun hänen puutietokoneensa jäi vinoon pöydälle ja kolmas aukoo yöpukunsa nappeja vain sen vuoksi että äiti laittaisi ne kiinni. Ja hei, jos äiti on tietskalla, niin silloin isä ei kelpaa mihinkään, joutava koko ukko. Joten ei tässä auta muu kuin luovuttaa. Vaikka juttu on kyllä sekava kuin sillisalaatti, niin se kuvaa tätä tilannetta täällä oikein mallikkaasti. Joten julkaistakoon.
25.8.2008 klo 7:33
matti m. kommentoi:
Kuusta tuli mieleen, kun kuun toiselle sivulle kuvittelee piirtävänsä pystyviivan sopivasti, siitä tulee joko P niinkuin pienenee tai K niinkuin kasvaa. Kuu aina valehtelee, joten P:llä se kasvaa ja K:lla pienenee, senkivvalepukki.
Siitä oon sen muistanu aina siitä lähtien. Kiitokset muistisäännön kertojalle.
Voisitko Emppu taitavana kirjoittaa Rauhasta ja Räyhästä vaikka iltasadun? Sitä vois kertoa lapsille, vähän kuin kertauksena menneestä päivästä, mitä teimme ja mitä siitä opimme.
25.8.2008 klo 20:35
Venla kommentoi:
minäkin mietin, voisiko Emppu kirjoittaa enemmän. Vaikkapa kirjan. Ehkä, jos saisit lapsiltasi enemmän aikaa. Siinä tapauksessa kirjoittamisen aiheet saattaisivat vähentyä. Toisaalta sinulla ei olisi aikaa pyöritellä näitä kirjoituksia mielessäsi kotitöiden lomassa, siinä ne jalostuvat.
Tai kirjoita muistelmateos aiheesta Aseman väki. Hyvä ilmaus! Asemalle tullaan ja siellä ollaan perillä, odotellaan lähtevää junaa. Äiti myy meno-paluulippuja.
26.8.2008 klo 8:48
Emppu kommentoi:
Valitettavasti olen surkea keksimään satuja ja tarinoita. Tai sanotaanko että hyvää jännittävää tarinan juonta ei ole putkahtanut mieleen. Mut Venkku, sullahan on jo idea valmiina, anna mennä vain! ; )
27.8.2008 klo 21:56
Tihrustaja taustalla kommentoi:
Arjessa on paljon sellaista, jota sopii lukea. Suurta kaarta ei tarvita, pienikin elämys kantaa.
Minä esimerkiksi tänään luin pojalleni iltasatua. Istuin polvet suussa pienessä sängyssä. Puhelin soi, vastasin. Puolituttu siellä, erästä erääseen luottamustoimeen liittyvää asiaa hoidimme. Poika kyllästyi puheluun, vaikkei se kestänyt kuin kolme minuuttia. Kyllästymisensä osoitti työntämällä päänsä syliini, ei sen kummempaa. Temppu oli periaatteessa ihan luonteva, mukavakin.
Minulla oli kuitenkin hetki sitten päässyt tuhnu. Poika veti pään pian pois sylistä (luonteva temppu tämäkin) ja aloitti analyysin: Haisee ihan su… Tässä vaiheessa sain käden pojan suun eteen. Puhelinkeskustelukumppani ilmeisesti haistoi myös tilanteen, koska armahti minut: “Lopetellaan, niin pääset jatkamaan iltatoimia”.
Ja puhelun jälkeen sana sitten on vapaa:
“Haisi ihan suviseurojen kakalle”.
28.8.2008 klo 23:16
Jonttu kommentoi:
Kokoaahan ne muutkin kirjoja pienistä pätkistä. Ei muuta kuin jatkat samaan malliin, kohta on kirja kasassa. Nauroin vedet silmissä tuolle kirjoituksellesi. Esim. tuo Rauha-Räyhä vastakkainasettelu oli mainio.
Väittäisin, että Hesarin ja Kauppalehden kolumnit jäävät kakkoseksi.