PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT
LINKIT12.8
Mtä Lipasti edellä, sitä meikämanne perässä. Töissä lukuvuotta suunniteltaessa tuijotin monta kertaa kalenteria ja erityisesti tätä päivää, 12.8 ja tunsin alitajuisesti että jotenkin tuo päivämäärä on merkityksellinen ja niin tutun oloinen. Äsken sitten hampaita harjatessa Eeva Maija aloitti varovasti: Ajattele, tasan kahdeksan vuotta sitten… Pidemmälle ei ehtinyt. Päivämäärä oli siis todella jotenkin tuttu ja myös merkityksellinen. Oivallus oli kuitenkin auttamattomasti myöhässä.
Roope Lipastilla on muitakin mainioita juttuja.
Kovasti uhottu työmatkapyöräily sai muuten melko nolon alun, kun kaiken valmistelun ja psyykkaamisen jälkeen ponnistin ensimmäiselle todelliselle eko-työmatkalle vain todetakseni, että takakumi on tussuna. Soitin pyöräliikkeeseen ja kaveri sanoi, ettei pistosuojattua kumia niin vaan saa rikki, pyysi tuomaan pyörän kiireen vilkkaa takaisin. Ja minä vein. Takakumi oli saumasta revennyt, valmistusvirhe kuulemma, takuun piikkiin meni.
Huomenna uusi yritys.
14.8.2008 klo 14:01
Nimi on sivuseikka kommentoi:
Auton oikea takavalo ei mahda mennä takuuseen?
14.8.2008 klo 15:06
Samuli Sorvari kommentoi:
Ei, se ei taida todellakaan mennä. Mutta vaihtaa se silti pitäisi. On ollut mielessä. Niinkuin moni muukin asia. Kiitos muistutuksesta.
14.8.2008 klo 18:46
Kirjoittaja kommentoi:
Pakko nyt kertoa yhdestä tapauksesta, vaikkei varsinaisesti Roope Lipastiin liitykään.
Jouduin töissä olosuhteiden pakosta olemaan samassa kahden hehtaarin kokoisessa tilassa, so. tulevassa liikehuoneistossa kuin Jope Ruonansuu.
Alku meni ihan hyvin. Sanoin kaverilleni, että käy ottamassa Jopesta kuva arkistoon, ei sitä koskaan tiedä, mihin sitä tarttee. Ujo nuori nainen sanoi, ettei viitsi mennä kuvaamaan häntä noin vain; aikoi mennä sitten kun Jope on lavalla. Lavojahan se mies kiertää, puhuu puuta heinää ja laulaa. Luojan kiitos, pääsimme lähtemään ennen kuin hänen laulunsa alkoivat. Kameranaiselle kuvaaminen olisi ikään kuin luontevampaa silloin, kun ko. taiteilija on estradilla.
Kun liuhuvalettinen mies sitten käveli lavalle avaamaan harjannostajaistilaisuuden, kaverini sanoi: Nyt mä meen.
Ja niin hän meni. Lavan reunalle, ja alkoi tsuumaamaan. Jope huomasi tämän, kääntyi kuvaajaan päin, asetti kohtalaisen vartalonsa bodaajien usein käyttämään pullistusasentoon ja saattoipa mies jopa irvistää. Ihan hyvän kuvan sai.
Sitten mies kysyi kuvaajalta, mistä lehdestä tämä on tullut kuvaamaan. Ja kun sai vastauksen, toitotti sitten koko 300-päiselle yleisölle (joukossa oli korkeintaan kymmenen naista): “Sanoo olevansa erot….alehdestä (naurua). Valitettavasti tähän työhön kuuluu, että minun on pidettävä vaatteet päällä”.
Kuvaaja parka oli punainen kuin ylikypsä mansikka. Totesipa vain kävellessään pois sieltä pilkan keskipisteestä, että olisi ollut helpompaa ottaa kuva “ihan privaatisti” vain ennen sitä julkista esiintymistä.
Pyörittelin päätä kauan tapauksen jälkeen. Vaimo vallankin oli tuohtunut, kun kerroin tapahtumasta. “Tuohan täyttää häirinnän tunnusmerkit!” hän karjahti.
Paikalla ollut kunnallishallinnon ylin johto nauroi jutulle mukana; toisaalta hyvin ymmärrettävää, vaatisi melkoista rautakankea selkärangaksi, että jaksaa niin ison joukon nauraessa ympärillä osoittaa, ettei juttu nyt oikein kolahtanut.
14.8.2008 klo 19:56
Samuli Sorvari kommentoi:
Ei Jope Ruonansuuta turhaan haukuta koomikoksi. Vaikka ei tuo juttu nyt minuun oikein kolahtanut :)
14.8.2008 klo 20:53
Venla kommentoi:
No kaikkiin “Tapahtui tosielämässä” -tilanteisiin sitä näköjään joutuu.
No, samppa, onnistuiko työmatkapyöräily toisena päivänä?
15.8.2008 klo 5:50
Samuli Sorvari kommentoi:
Venla: Onnistui hienosti. Ja sitä seuraavana. Ja nyt olen juuri lähdössä taas polkaisemaan. Mukavaa hommaa :)
17.8.2008 klo 11:49
Jeremias kommentoi:
No aika herkkä hipiä on ollut Jope-kuvaajalla. Mun huonoon huumorintajuun tuo Jopen heitto tietysti uppos, mutta mähän nautiskelen roskakulttuuria muutenkin työkseni.