PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT
LINKITOn elokuu
Tästä vuodenajasta pidän. Ulkona hämärtyy, mutta on kuitenkin kesä, elokuun tuoksut ja värit, elämä vahvasti nenässä ja varpaissa ja aurinko on yhä lämmin kun se tunkeutuu pilviverhon läpi. Illat ovat ihmeellisimpiä, niinkuin tämäkin ilta. Söimme pikapizzaa olohuoneessa ja pienessä vanhanaikaisessa kynttilänjalassa paloi kynttilänpätkä, viime talven illoista jäljelle jäänyt. Ensin Leevi puhalsi sen ja minä kylmetin itseni ja luovutin. Sanoin, ettei tänään polteta kynttilää, joskus sitten kun ei ole Leevejä puhaltelemassa. Mutta Liina ei halunnut luovuttaa. Ensin hän sanoi ei ei ei ja syksynväriset pallot pomppivat hänen yöpuvussaan kun hän polki jalkaa. Sitten hän hyppi tasajalkaa ja huusi epätoivoisena, kunnes minä luovutin jälleen mutta toiseen suuntaan ja sytytin kynttilän uudestaan. Pallot asettuivat yöpaidassa ja minä tein uhkaavia ilmeitä Leevin suuntaan, joka katseli kynttilää pidätettynä keuhkot täynnä ilmaa.
Kun kynttilä paloi rauhassa, oli Liina jo sammuttanut sähkövalot ja katseli kynttilää. Aivan niin kuin minä, ajattelin ja nauroin mielessäni. Jos tunnelma katoaa, iltapalakaan ei maistu miltään. Sillä ei ole mitään arvoa, vaikka se syötäisiinkin. Niin kuin päiväkahvillakin, keksit ovat lautasella ja kupit vastakkain ja pöytä puhtaana kaikesta rojusta. Jos kahvi juodaan seisaaltaan ja keksi kaivetaan pussista suoraan suuhun, niin ne eivät ole päiväkahvit. Jääkööt juomatta mieluummin sitten. Ken tämän ymmärtää, ymmärtää hyvin myös sen, miksi en Pariisissa tullut toista kertaa siihen ylistettyyn Flunchiin syömään. Liinan kuvisopettaja sanoi kerran, että Liinalla tulee olemaan rikas ja raskas elämä. Tässä tunnelmarakkaudessa on jo aimo annos sitä rikkautta ja raskautta.
Samuli on antanut ymmärtää, että korkeintaan yksi kerta riittää. Korkeintaan kerran saa sanoa että ihana hetki, minä rakastan tätä hetkeä. Tänään ylitin suositukset ja istuin kynttilän hämärässä ja sanoin että nautin tästä hetkestä tässä, rakastan tätä aikaa vuodesta. Yllyin vielä kehumaan lapsieni suloisuutta ääneen. Siinä kohdassa mieheni jo kiemurteli vaivautuneesti sisäänpäin ja sanoi, että oletko tainnut joskus tuonkin sanoa. Olenpa tainnut, mutta sanoinpa taas. Liina on oppinut tämän sanomisen myös. Kun joskus on hetki, jolloin olemme Liinan kanssa kahdestaan, saan alati kuulla, kuinka hän muistaa tämän hetken kuolemaan asti, kuinka i h a n a a meillä on, eikö olekin, äiti?
Milloinkohan opin nauttimaan itsekseni, hiljaa ja kauniisti ilman että teen siitä minkään näköistä selvitystä kenellekään.
On myös mustikka-aika, ja tänään kävin kahden vanhimman lapsen kanssa metsässä. Vaikka muuten olen haavelija ja hidasliikkeinen ihminen, niin marjoja olen saanut poimittua joka elokuu ihan mukavasti. Tänäkin kesänä olen huomannut varsin usein, että Samuli on ahkera ja sinnikäs mies, alati työssä ja toimessa. Ei koskaan haaveile turhia eikä pähkäile syntyjä syviä. Kerrankin saan hykerrellä itsetyytyväisenä, kun huomaan että kyllä täältäkin pesee, jos niin kuin mustikat ja mansikat ja herukat ovat kyseessä. Tytötkin lähtivät mielellään metsään, saivat kokeilla suloisia mini-poimureita, joita en voinut marketissa ohittaa.
Kävimme parilla aika populaarisella paikalla, josta oli ehditty jo poimia suurin osa. Muutama litra tarttui poimuriin, kun muistin että ihmiset kävelevät yleensä pitkälle ja poimivat sieltä. Minä kävelin lähelle ja poimin siitä, mistä oli poimittu kiireessä huolimattomasti. Siinä ajattelin, että ihan niin kuin elämässä. Sitä kiirehtii eteenpäin kuvitellen että ne elämän parhaat apajat ovat siellä tulevassa. Mutta sitten kun ihminen on vanha ja katsoo taaksepäin, hän huomaa että suurimmat marjat olivat sittenkin siinä alkutaipaleella.
9.8.2008 klo 12:08
Anni kommentoi:
Mukavaa kuulla (so.lukea), että on muitakin, joille elokuu on nannaa. Monet huokailevat ohimenevää kesää, ja välillä en sitten viitsi tuuletella tulevaa syksyä, vaikka mieli tekisi!
Seuraan sivuseikkaanne, joka on kovin ajatuksia herättävä ja viihdyttävä. Mielestäni voisitte vain päivittää useammin. Esimerkiksi päivittäin.. :) Eeva-Maija, olet taitava kirjoittaja, toivottavasti ehdit ja jaksat jatkaa tätä “työtä”. Hyvää syksyn jatkoa!
10.8.2008 klo 9:02
Anna-Maija-mummi kommentoi:
Kiitos Eeva-Maija ihanasta kirjoituksesta! Äläkä missään nimessä kadota tuota kykyäsi sanoa aina kun siltä tuntuu: Ihana hetki! Nautin tästä hetkestä tässä ja nyt! Ihanat lapset ja ihana perhe!
Kyllä elämässä on tarpeeksi haastetta ja hankaluutta, että voi ja pitää välillä antaa toisenkinlaista palautetta. Ja niin monta kertaa kuin siltä tuntuu ja itsekseen ja ääneen kaikille rakkailleen.
Mukava kuulla että olette mustikkametsäänkin ehtineet. Meillä jai mustikat kokonaan poimimatta, onneksi on vähän viimevuotisia jäljellä. Mutta vattuja poimittiin mökiltä viime viikolla. Löydettiin ihan läheltä tosi hyvä paikka jossa oli isoja vattuja ja paljon. Parissa tunnissa Heikin kanssa ahkeroitiin kahdeksan litraa. Ensi viikolla palataan taas “normaaliin” päiväjärjestykseen, kun koulut alkaa. Onnea Liinalle ekaluokalle ja ihanaa koulunaloitusta!
10.8.2008 klo 12:11
Emppu kommentoi:
Anni ja Anna-Maija: Kiitos!
Vadelmat ovat ihania marjoja. Siellä etelässä kaikki on suurempaa ja satoisampaa, siellähän on kanttarellejakin! Ensi vuonna tulemme kyllä käymään elokuun alussa, juuri ennen koulun alkua. (Pistän nyt jo kalenteriin…)
Huonosti olemme päivittäneet Sivuseikkaa nyt remontin tohinassa, vaikka paljon hauskoja sattumuksia ja tapahtumia on ollutkin. Jospa niitä voisi muistella syksyn kuluessa. Hyvää syyskauden alkua kaikille koulua käyville! (Ensi kertaa pariinkymmeneen vuoteen minä en mene mihinkään kouluun.)
10.8.2008 klo 20:11
Eltsu kommentoi:
Taas mestarillinen kirjoitus. Hienosti kirjoitettu tunnelma ja loppukesän hetki. Taas voi herkutella väreillä ja luonnon antimilla.
Kaikkea hyvää ja ennen kaikkea VOIMIA alkusyksyysi,
t. eräs kyläilijä
11.8.2008 klo 7:49
matti m. kommentoi:
Kiitokset tunnelmoinnista. On kait meitä elokuusta tykkääjiä, eivät vaan kaikki kehtaa ääneen myöntää kun kesää pitää ihannoida. Syyskuu on myös hyvä, varsinki valokuvaamista harrastaville.
Mulla on kans ensimmäinen syksy etten mee enää kouluun. Yleensä tässä vaiheessa on alkanu kutkuttaa mahanpohjassa kivasti, kun kohta pääsee taas luennoille ja kirjan ääreen. Nyt sitä ei oo tullu. Ehkä työelämään tottuu?
Olis kait se mukava olla kotona päivät, nauttia elokuusta aamusta iltaan.
11.8.2008 klo 10:14
Maija kommentoi:
Olipa mukava aloittaa työpäivä (alotin työt siis jo 8.30, mut nyt vasta kommentoin) lukemalla uudet jutut. Te olette kyllä hyviä kirjottamaan! Piti ihan pyyhkiä silmäkulmia, oli niin mukavia tarinoita.
13.8.2008 klo 13:07
Emppu kommentoi:
Matti, oletko jo valmistunut ja enää on jäljellä sitä Elämää, ei enää dippaa? Jos, niin onneksi olkoon!
Myönnä pois, että on se mukavata olla töissäkin, voi olla niin että se elokuu saattaa jäädä huomaamatta kotiäidilläkin. (Itsehän en ole tällä hetkellä kotiäiti.)
Lapset menivät tänään ensimmäisen kerran hoitopaikkaan, itse olin töissä suunnittelemassa syksyä ja mahassa tuntui ontto pallo ja pää oli ontto pallo, siellä kuului vain Leevin itku päiväkodin leikkihuoneen ovelta. Mutta kyl se täst!
15.8.2008 klo 13:56
Anna K. kommentoi:
Olet Eeva Maija ymmärtänyt jetsulleen, mikä on kahvihetken tarkoitus. On kummaa, että niin moni ihminen maailmassa ei vielä sitäkään tiedä. Ja tämä on tosi, olen tavannut heitä elävänä!
15.8.2008 klo 17:05
Emppu kommentoi:
Eltsu ja Maija: Kiitokset! :)
Anna K: Niin, eikö se kahvihetki ole kuin pieni juhla arkisten touhujen keskellä? Sellainenkin tuli mieleen, viitaten näihin moniin ihmisiin joita olet tavannut tosielämässä, että jospa heidän elämänsä ei olekaan tarpeeksi arkista? Jos se on niin juhlavaa koko ajan, ettei kaipaa siihen enää mitään ylentävää?
Näin siis tuumailee ihminen, joka luulee tietävänsä mitä se Arki on. (Tämän viikon saldo: Eräs yksivuotias on kokeillut miltä tuntuu seisoa vessanpöntössä, kaksi pikku “pahista” on raaputtanut luolamaalauksia kivillä sitikkamme kylkeen, yksi karitsa on hätäteurastettu. (Tässä ei luetella sellaisia pikkuseikkoja kuten pianon päältä tippuminen kymmenen kertaa jne.))
16.8.2008 klo 18:20
Venla kommentoi:
Minulta oli jäänyt tämä kirjoitus kokonaan väliin. Mutta luin nyt, ihana kirjoitus, kiitos Emppu. Minäkin olen aina rakastanut (jos sallitaan näin voimakas ilmaus) elokuuta. Tänään oli kesän ensimmäinen kaunis ja aurinkoinen päivä, että pystyimme nauttimaan ulkonaolosta ilman sääskiä.