Kohtuullisen raskaan työviikon jälkeen on hyvä todeta, että kerrankin suunnittelin aikataulun joka piti. Tavoitteena oli reilussa viikossa purkaa vanha katto ja tehdä pohjat uudelle. Eilen illalla yhdentoista aikaan, kun aurinko oli jo hyvästikin painunut mailleen naulasin viimeisen otsalaudanrepaleen paikalleen ja nyt on hyvä peltimiehen tulla. Tosin ilmoitti hyväkäs, että tuleekin vasta keskiviikkona. Turhaan kiirehdin :)

Jälleen kerran suurkiitos uhrautuvaisille talkoomiehille sekä myös maksetuille apulaisille, hienoa työtä. Salonpään osuuskauppa näyttää jo ihan ryhdikkäältä.

Tämä on niitä päiviä, jolloin kuu on vallottanut (suom. möllöttänyt) läpi koko päivän taivaalla. Puolikuu melkein, en muista kumpaan suuntaan, pullea vai laiha puolikas, enkä voi sitä tarkistaakaan helposti koska ikkunan ulkopuolella roikkuu vihreä kevytpeite, talomme tämänhetkinen vesikate. Kaunis kuu, joka tapauksessa.

Tämä on ollut myös niitä tosi kummallisia päiviä, jolloin aamu alkoi rauhallisesti ja loppui Martan päiväuniin rauhallisesti, ja päiväkin sujui samaan malliin. Rauhallisuus katosi kyllä vikkelästi kun iltapäivä alkoi kaartelemaan iltaan. Iltapuoli onkin sujunut sitten enemmän tai vähemmän räyhällisesti, mitä nyt juuri viisi minuuttia sitten alkoi taas Rauha palata kuvioihin nakaten kyynärpäitään huitovan räyhän kanveesiin. Syynä kaikkeen rauhallisuuteen oli muun muassa se, että Liina ja Sohvi olivat mummulassa yötä (kiitos ja kumarrus, Aseman väki), sekä se että minulla oli vapaapäivä.

Viime päivinä on ollut mielessä paljon asioita, joita olen suunnitellut kirjoittavani tänne, mutta nyt olen unohtanut suurin piirtein kaikki. Sen muistan, että aioin kirjoittaa torstai-aamuisesta kirpputorikeikasta joka kesti yli kaksi tuntia. Syynäsin siellä kirjoja ja ostin niitä ihan sujuvasti miettimättä kahta minuuttia kauempaa. Syynäsin myös kuppeja kaksikymmentä minuuttia ja mietin että pitäisi ostaa kuppi työpaikalle. En osannut päättää kun en löytänyt tarpeeksi unelmaa kuppia. Kahta euroa en sitten raaskinut tuhlata keskinkertaisesti miellyttävään kuppiin. Epäekologista tuhlata kirppiskuppiin jos kahden vuoden päästä siihen kuitenkin kyllästyy ja joutuu laittamaan sen roskiin tai kirppikselle. Tuota kuppijuttua en kylläkään aikonut kirjoittaa, vaan sen jutun, kun käytin kahdesta tunnista kymmenen minuuttia pähkinänsärkijän hankinnan harkitsemiseen. Siinä oli kuudenkymmenen sentin hintalappu ja se oli musta (maali oli osittain kulunut), enkä osannut päättää tarvitsenko sitä vai en. En halua itselleni ylimääräistä roinaa. (Naurakaa vain te jotka olette käyneet meidän huoneissamme tänä kesänä.) Ostopäätöksen sinetöi tämän kyseisen roinan mukava musikaalinen nimi, Pähkinänsärkijä. Ja mieleeni tuli pimeä ilta, kynttilän valo, sohva missä on tyynyjä, keinutuoli joka keinuu hiljaa, kulho missä on pähkinöitä ja kahdet kasvot joiden suut ovat vähän hymyssä ja hampaat purevat pähkinää ja silmät jotka ovat melko onnelliset, ja äänet mitkä ovat hiljaisia.

Siinäpä tuo oli, ainoa asia minkä muistan, joten kirjoittaminen tältä päivältä loppuu lyhyeen. Tein ratkaisevan virheen muutenkin, kun ryhdyin kirjoituspuuhiin ennen kuin lapset ovat unessa. Yksi pyörii parhaillaan ympäriinsä soittaen sopraanonokkahuilua (räyhähenki reagoi tähän huilun soittoon samalla tavoin kuin ne intialaiset silmälasikäärmeet), toinen itkee sängyssä kun hänen puutietokoneensa jäi vinoon pöydälle ja kolmas aukoo yöpukunsa nappeja vain sen vuoksi että äiti laittaisi ne kiinni. Ja hei, jos äiti on tietskalla, niin silloin isä ei kelpaa mihinkään, joutava koko ukko. Joten ei tässä auta muu kuin luovuttaa. Vaikka juttu on kyllä sekava kuin sillisalaatti, niin se kuvaa tätä tilannetta täällä oikein mallikkaasti. Joten julkaistakoon.

Pyöräilin aamusella töihin. Oli vastatuulta. Ajatuksiin hiipi väsymys, on tämä rankkaa hommaa. Samassa muistin, että kohtapuoliin kotona soi herätyskello. Alkaa vaimo väsyneenä raapimaan aamuäreitä lapsia pystyyn ja vaatteisiin. Syöttää revohkan, valmistelee Liinan kouluun, muut päiväkotiin. Pakkaa autoon ja lähtee kuskaamaan. Vilkuttaa matkalla Liinalle joka vinssaa jo kohti koulua.

Pyöräily tuntui yllättäen melko kevyeltä.