Lämmin hyvän äitienpäivän toivotus.
Ensisijaisesti toivon sitä omalle äidille mutta myös lasteni äidille.

Aiheesta saisi pitkänkin pohdinnan, mutta tyydyn vain toteamaan, että vaikka olen arvostanut ja salaa ihaillut omaa äitiäni aina, on arvostus saanut aivan uudet mittasuhteet nyt, kun itsellä on oma perhe ja omia lapsia. Liian harvoin tulee sanottua, että on kiitollinen mieli.

Pakko myöntää, että nyt on kevät. Kahden ja puolen vuoden suunnittelun ja pyörittelyn jälkeen olisi vihdoin aika aloittaa ihan tosissaan tämän maallisen majan kunnostustyöt. Pihasuunnitelma on laadittu, rakennuspiirustukset on tehty ja kunnassa hyväksytetty, mielessä pyörii erinäköisiä teknisiä yksityiskohtia rakennustöiden eri vaiheista. Vielä on aukkojakin; huopaa vai konesaumapeltiä kattoon, ulkovuoraus kokonaan uusiksi vai ekologisesti vanhaa kunnostaen. kuistin perustukseksi porakivet, sokkeli vai pilariperustus, minkälainen ruudutus ikkunoihin…

Päällimmäisenä on vahva epäilys, että minusta ei todellakaan ole tähän. Vaan perääntyä ei enää oikein voi. Työmies on palkattu, maa-ainekset tilattu, vanha kuisti osittain purettu, laatat revitty pihalta ja… Byäääh.

No, ei auta muu kuin pistää kädet ristiin  ja toivoa ihmettä. On niitä tapahtunut ennenkin.