PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT
LINKITSunnuntai
Tänään on sunnuntai, vapaapäivä ja Martan syntymäpäivä. Vuosi sitten satoi aamupäivällä vettä, kun Martta syntyi. Nousin silloin aamulla viiden aikaan pienten supistusten herättämänä, istuin tässä koneella ja katselin yöllä sähköpostiin saapuneita talomme remonttipiirustuksia. Sellainen mukava hytinä vatsassa, että kyllä ehkä tänään vielä jotain tapahtuu. Katselin tuosta ikkunasta ulos ja siellä oli kaunista, vihreämpää kuin nyt ja aamuvirkku aurinko paistoi vaaleanvihreiden koivujen lomasta. Kaksi päivää aiemmin kevään koulukiireet olivat loppuneet ja tuntui, että nyt alkaa loma. Kesä. Puoli yhdentoista aikaan kuitenkin satoi jo vettä ja silloin minusta tuntui että nyt alkaa loppu. Mutta kohta sain todeta, että se ei ollutkaan loppu vaan uusi elämä. Martta sai luonnonmukaisen syntymän, jos ilokaasua ei lasketa. Vahingossa luomun, nimittäin se ei ollut itse tarkoitus. Paikalla olleet tunsivat että tämä luomuilu tuntui sillä hetkellä todelliselta väärinkäsitykseltä.
Martta ja muut lapseni ovat syntyneet keväällä. Nytkin kevään ja toukokuun myötä mieleen on tullut, että nyt olisi ihana olla laitoksella pienen käärön ja kukkien ja onnen ympäröimänä. Mieleen on kyllä tullut sekin, että ihan hyvä että en nyt ole laitoksella pienen käärön vieressä. Täällä kotona isompien kääryleiden kanssa on jo aika paljon puuhaa. Onneakin välillä, kun on syntymäpäiviä ja muita. Meillä hiljattain käyneet tietävät kuitenkin, että yleensä täällä on tilanne päällä. Kuisti on hajoitettu ja soraa on levitetty, emäntä potee milloin mitäkin vaivaa, päänsärkyä, stressiä, hermoheikkoutta ja väsymystä.
Luotan kuitenkin, että parempaa kohti ollaan menossa. Angiinakierre saadaan ehkä katkaistua, kun lähistöltä löytyi bakteerin oireettomia kantajia ja se asia on hoidossa. Perjantaina oli lapsikuoron kevätretki, kuoro- ja kerhotoiminta seurakunnassa jää pikkuhiljaa kesälomalle. Kodinhoitohuone ja pesutilat ovat saamassa hyvät suunnitelmat. Lempeät kesätuulet odottavat aivan nurkan takana, kuten myös koulujen kesälomat. Kyllä tämä tästä, uskokaa pois! Pidetään vielä monia leppoisia talkoita joissa paistetaan lättyjä ja makkaraa ja nautitaan hyttysistä ja auringon lämmöstä.
18.5.2008 klo 20:24
äde kommentoi:
Paljon onnea ja taivaan isän Siunausta pikkuiselle, suloiselle Martalle! Niin nopeasti kuluu vuosi. Ihanaa, jos jaksat näin muistaa jokaisen lapsesi syntymäpäivän. Kaikkea hyvää teille! Kyllä se siitä, mutta työtä, tapahtumaa ja toimintaa ja sitä kaaosta tulee varmaan riittämään. Ja kuten ystäväni Aune on minulle joissain vastaavissa tuntemisissa todennut: Hautausmaat- miten siistejä ne ovatkaan!
18.5.2008 klo 21:59
Lotta S kommentoi:
Mukavaa luettavaa täällä taas! Onnea Martalle ja myös koko muulle perheelle. Terve, iloinen lapsi on aina niin suuri kiitoksen ja kiitollisuuden aihe!
Olisipa mukava päästä sinne noin leppoisan tuntuisiin talkoisiin ;o)
18.5.2008 klo 22:16
Venla kommentoi:
Onnea söpöliini Martta! Olet ihana, niin kuin äitisikin. Ja kaikki sisarukset, remonttisuunnitelmat, hiekkakasatkin. Pöpöt ja päänsärky häviävät kuin tuhka tuuleen kun kesä tulee. Tulee se varmasti, vaikka täälläkin vielä tänään sateli lunta. Maassa ei ole vielä vihreää, mutta koivuihin alkaa väkisin puhjeta hiirenkorvia. Kevätjuhlakelit.
Ainoa, mikä kirjoituksessa kalskahtaa korvaan, on sana “luomuvauva”. Puhu mieluummin luomusynnytyksestä, vaikka sekään ei taida olla mikään virallinen termi. Eikö luomu-tuotteista puhuta yleensä elintarvikkeiden yhteydessä?
terveisin saivartelija.
18.5.2008 klo 22:29
Emppu kommentoi:
Kiitokset Martan ja minun puolesta! Juu Venla, olet oikeassa, Martta ei ole mitään luomutuotantoa, olemme syöneet paljon tehotuotantoravintoa. Korjaanpas asian.
19.5.2008 klo 8:11
Anna-Maija-mummi kommentoi:
Onnea, onnea ja ilo pikku-Martalle! Ja kohta myös Liinalle! Ja kaikille teille siellä Oulunsalossa. Miksi te olette niin kaukana, olis mukava tulla talkoisiin… Mutta ensin pitää nämä hääasiat saada järjestykseen, sen jälkeen voi keskittyä siiten taas muuhun… Ihania aurinkoisia remonttipäiviä!
20.5.2008 klo 10:38
Samuli V. kommentoi:
Meilläkin odotellaan komentoa talkoisiin. Se saattaa tulla hetkenä minä hyvänsä.
21.5.2008 klo 20:06
Vamuli C. kommentoi:
Joskus jonkin nokkelan sanomisen sanominen voi levittää suurenmoista hyvää oloa itseen, omahyväistä lämpöä. Sellaista, joka tullessaan samalla viestii myös, ettei ihan heti haihdu pois.
Nuijin iltana hämäränä siskoltani saamallani lihanuijalla porsaan filehippuja. Ei ollut häävin porsaan file. Pitkä se kyllä oli, mutta muistutti lähinnä ruoskaa. Mutta kun sen leikkasi, kyllä siitä hippuja sai. Ja niitä sitten nuijimaan.
Nuijiessani se pahan(E 621:n)makuinen marinaadi tirskahteli lihasta inhasti. Miehinen kärsivällisyyteni ei kuitenkaan taipunut lihan pesemiseen tai ongelman ratkaisemiseen muulla tavoin etukäteen (taas jos osaisin, värittäisin tai jotenkin kruusailisin tuon edellisen sanan, ihan vain osoittaakseni, että se on oleellinen). Onneksi puolisoni oli minuun selin, eikä nähnyt jälkiä. Keittiö oli oikeastaan aika oranssi lopulta.
Sain lihat litteiksi ja vein ne pihamaamme keskelle pystytettyyn krillikatokseen. Siellä paistoimme niitä ja söimme. Taneli oli meillä kylässä, joten hän auttoi. Oltiin Tanelin kanssa kahdestaan siellä paviljongissa.
Itse en tainnut ehtiä syödä kuin yhden, kun puhelin jo soi. Emäntä soittaa aika vihaisena, että on kuulemma keittiö aika likainen. Ei muuta kuin siivoamaan.
Matkaa paviljongilta kotiovelle oli noin 15 metriä. Voitte kuvitella, ettei minulla ollut kauaa aikaa miettiä, mitä lohkaisen, kun tulen sisään.
Onneksi emäntä oli syöttämässä lasta, ja pääsin keittiöön hänen selkänsä taakse juuri siinä lusikan suuhunvientivaiheessa, jolloin hänen huomionsa oli täydellisesti kiinnittynyt perheen junioriosastoon. Ennen kuin hän ehti kommentoida tuloani tai tuloksiani, avasin sanaisen arkkuni.
“Sinähän olet tarkkanäköinen”.
Se oli siinä. Ensireaktio oli, että “tarkkanäköinen?”, mutta noin öön kohdalla vaimo jo tiesi napanneensa syötin. Sitten hän hörähti, ja vapaa tunnelma oli taattu. Sain siivota seinät ihan rauhassa.
Hymy väreili naamallani vielä kävellessäni takaisin lihapatojen ääreen.
21.5.2008 klo 20:38
Samuli Sorvari kommentoi:
Kiitos hauskasta kommentista. Tuollaista “arkihuumoria” tarvitaan joka perheessä. Uhkaava tilanne muuttui leppoisaksi vain muutaman oikein valitun sanan ansioista.
21.5.2008 klo 20:55
Lotta S kommentoi:
Ihan ystävällinen vinkki kaikille lihan nuijijoille eräältä lihamestarilta… pihvi kannattaa laittaa pieneen muovipussiin ennen kuin alkaa nuijimaan ;o) Toimii!
21.5.2008 klo 21:25
Samuli Sorvari kommentoi:
Kaikkea sitä oppii, kun vanhaksi elää :)
22.5.2008 klo 13:10
Vamuli C:n vaimo kommentoi:
Toivottavasti miehenikin lukee tuon pihvinnuijimisvinkin… Kiitos siitä!