Tänäisessä päivässä oli loman tuntua. Kävimme Kemissä sukuloimassa.

Ensin tietysti kävin töissä. Ja siellä hieman tökki näiden suurten Keminreissu-suunnitelmien takia. Esimerkiksi evankeliumin luvun jälkeen ei hoksannut soittaa tarpeeksi pian hallelujaa, joten kirkkoväellä oli takapuoli jo kahden sentin päässä penkistä ennen kuin hoksasin töräyttää ilmoille hallelujan. Tästä seurasi tietysti kirkkokansan välitön pystyynsyöksähdys ja sen odotetun hallelujan jälkeen yleinen supina kun kanttori sillä tavalla kiusaa viattomia sieluja.

Kotiin palatessani soitin jo matkalta isännälle että ovathan kaikki valmiina. Mielessäni oli kaunis kuva Ervastinkyläntien varressa olevasta rivistä, jossa komea mies ja kauniit lapset seisovat pituusjärjestyksessä reput selässä, pyhävaatteet päällä ja kasvot pestyinä. “Ovat”, oli  vastaus,  “paitsi Liina ei oo pukenu ja Martalle en keksiny päällelaitettavaa, aamupalaa ei olla vielä syöty. Muuten kyllä… ” (Toim. huom. Kello oli  noin 11.30.)

Joka tapauksessa kaikki kiusaukset läpi käytynä selvisimme samaan autoon. Jäähdytysnestettä lisättiin (sinistä punaisen sekaan), tankilla käytiin, soitettiin sukulaisille että olemme tunnin myöhässä että syökää vain ruoka ihan rauhassa, me käydään hesessä matkalla jne. Koska sukulaisetkin olivat myöhässä minuuttiaikataulustansa, säästimme purilaisrahat seuraavaan kertaan ja selvisimme Kemin perukoille kodikkaaseen 70 – 80 -lukujen tyyliin sisustettuun vuokrataloon, jossa oli siisti nurmikko, ihanat sukulaiset ja herkullinen lasagne odottamassa. Nautimme kaikesta ja joka hetkestä. Kiitos Keminserkut!

Ai niin, unohdin menomatkasta kertoa vielä sen, että keväisen vauhdikkaan Kiiminkijoen yli ajettaessa takapenkin gorke-istuimelta* kuului huuto: “Isi ja Äiti, tuolla oli Koikelonposki**!”

*koroke-istuin, **Koitelinkoski

Ensimmäinen ilta kahteen viikkoon, ettei oikein tiedä mitä tekisi. Arvioinnit on tehty, kuistin perustukset peruskivineen valmiina, 16 tonnia sepeliä pihalle levitettynä, puutavaralista odottaa laukussa huomista rautakauppareissua ja musiikkihommatkin äänityksineen ja editoimisineen lähestulkoon valmiiksi saatettuna. Sanalla sanoen nyt ollaan vauhdissa.

Se, miten kauan vauhtia riittää, onkin sitten ihan eri asia. Mutta ei nyt välitetä siitä vaan luisutellaan myötämäkeä, että riittäisi voimia sitten vastamäessä.

Vaan on se, kun istumatyöhön tottunut urbaani mies tarttuu lapionvarteen, niin aina on seurauksena uskomattomat kolotukset ja niskasäryt. Ja vaimo on töineen ja vyöhyketerapioineen niin kiireinen ettei hieromaan jouda. Eikä kaapista löydy edes mobilattia. Mikä avuksi?

Tänään on sunnuntai, vapaapäivä ja Martan syntymäpäivä. Vuosi sitten satoi aamupäivällä vettä, kun Martta syntyi. Nousin silloin aamulla viiden aikaan pienten supistusten herättämänä, istuin tässä koneella ja katselin yöllä sähköpostiin saapuneita talomme remonttipiirustuksia. Sellainen mukava hytinä vatsassa, että kyllä ehkä tänään vielä jotain tapahtuu.   Katselin tuosta ikkunasta ulos ja siellä oli kaunista, vihreämpää kuin nyt ja aamuvirkku aurinko paistoi vaaleanvihreiden koivujen lomasta. Kaksi päivää aiemmin kevään koulukiireet olivat loppuneet ja tuntui, että nyt alkaa loma. Kesä. Puoli yhdentoista aikaan kuitenkin satoi jo vettä ja silloin minusta tuntui että nyt alkaa loppu. Mutta kohta sain todeta, että se ei ollutkaan loppu vaan uusi elämä. Martta sai luonnonmukaisen syntymän, jos ilokaasua ei lasketa. Vahingossa luomun, nimittäin se ei ollut itse tarkoitus. Paikalla olleet tunsivat että tämä luomuilu tuntui sillä hetkellä todelliselta väärinkäsitykseltä.

Martta ja muut lapseni  ovat syntyneet keväällä. Nytkin kevään ja toukokuun myötä mieleen on tullut, että nyt olisi ihana olla laitoksella pienen käärön ja kukkien ja onnen ympäröimänä. Mieleen on kyllä tullut sekin, että ihan hyvä että en nyt ole laitoksella pienen käärön vieressä. Täällä kotona isompien kääryleiden kanssa on jo aika paljon puuhaa. Onneakin välillä, kun on syntymäpäiviä ja muita. Meillä hiljattain käyneet tietävät kuitenkin, että yleensä täällä on tilanne päällä. Kuisti on hajoitettu ja soraa on levitetty, emäntä potee milloin mitäkin vaivaa, päänsärkyä, stressiä, hermoheikkoutta ja väsymystä.

Luotan kuitenkin, että parempaa kohti ollaan menossa.  Angiinakierre saadaan ehkä katkaistua, kun lähistöltä löytyi bakteerin oireettomia kantajia ja se asia on hoidossa.  Perjantaina oli lapsikuoron kevätretki, kuoro- ja kerhotoiminta seurakunnassa jää pikkuhiljaa kesälomalle. Kodinhoitohuone ja pesutilat ovat saamassa hyvät suunnitelmat. Lempeät kesätuulet odottavat aivan nurkan takana, kuten myös koulujen kesälomat. Kyllä tämä tästä, uskokaa pois! Pidetään vielä monia leppoisia talkoita joissa paistetaan lättyjä ja makkaraa ja nautitaan hyttysistä ja auringon lämmöstä.