PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT
LINKITJännitystä ilmassa
Saas nähdä, miten Lululle käy. Eräs täti on illan mittaan ollut seuraamassa avautumisvaihetta, ja jänskäähän se on. Lulu raukka makaa karsinassaan, hengittää pintapuolisesti ja narskuttaa hampaitaan supistuksen aikana. Täti osaa eläytyä synnyttäjän rooliin aika hyvin, eihän Martankaan syntymästä ole kuin reilu 11 kuukautta.
Lulun hermoja varmaan rassaa viereisen karsinan kersat, jotka hyppivät ja puskevat toisiaan tyhjänpäiväisesti ja ärsyttävän kevytmielisesti, ja uskaltavatpa vielä työntää kauniit turpansa Lulun puolelle uskomattoman röyhkeästi. On se tuo nykyajan nuoriso! Eivät ymmärrä tilanteen vakavuutta. Mutta mihinpä Lulu kiusaajiaan pääsee pienessä karsinassa, ei auta muu kuin sulkea silmät ja narskuttaa hampaita vaan. Onneksi tulee yö (vaikka valo on päällä) ja pienetkin rauhoittuvat nukkumaan - vasta monen monen komentamisen jälkeen, niin kuin Nelli-emosta tuntuu.
Karsinan toisella puolella seisoo tätskä kädet taskussa, nojaa karsinan aitaan hammasta purren, täristen ja lihakset jäykkänä. Hengitys pysähtyy aina kun Lulullakin. Tätiä vessattaa, mutta kun tämä menee sisään muka nukkumaan “pariksi toviksi”, on hän niin häselissä ettei malta istahtaa hetkeksi, edes pöntölle. Ja taas kohta on täti kalisuttamassa hampaitaan olkapäät korvissa ja naama kalpeana tuohon iänikuiseen aitaan nojaten. Parantumaton. Sillä on opuksiakin ja se lukee niitä samasta kohdasta uudestaan ja uudestaan, mutta sillä ei jää mitään päähän, hätä ja huoli vain kasvavat. Jos sillä on hypokalsemia. Tai ketoosi. Tai synnytystiet ovat jääneet tukkoon. Pitäisi “ruuvata” se sormella auki. Hui. Kenelleköhän soittaisi. Täti ottaa puhelimen käteen ja katsoo sitä ja laittaa kohta takaisin taskuun. Kello on 23.44.
Tarina jatkuu ensi numerossa. (ps. olettehan käyneet Flickrissä katsomassa uudet kuvat. Arvaatte varmaan, mikä niistä on tätskän suosikki?)
23.4.2008 klo 3:16
Emppu the kätilö kommentoi:
Kävin äsken vetämässä Lululta kolme mustaa, valkopäistä pandasilmää ulos. Kaksi pässiä, yksi uuhi. Ongelma oli vissiinkin se, että ensimmäinen (uuhi) oli tulossa takakintereet edellä. Kestää vähän aikaa sekin, että tajuaa missä on kenenkin jalka ja miten päin. Onneksi sain kaikki ulos elävänä. Kohta menen katsomaan taas perhettä, että saavathan lapset ruokaa.
23.4.2008 klo 9:47
Eltsu kommentoi:
Että sellaista extrememeininkiä! No, onnittelut taasen uusista pienokaisista! Ja toivottavasti täti saa jo vähän levätä…
23.4.2008 klo 9:53
Emppu kommentoi:
Saan nyt onneksi, Viena-Leena tuli katsomaan lapsia että pääsen vähäksi aikaa nukkumaan. Lypsin äsken Lulua ja annoin kahdelle heikommalle ruiskulla vielä terniä, että voin nukkua. (Muuten en saisi unta…)
23.4.2008 klo 10:03
Venla kommentoi:
Onnea! Hienoa Emppu, selvisit siitä. Tais olla kovempi homma kuin omien lasten synnyttäminen.
23.4.2008 klo 10:41
Anna K. kommentoi:
Onnea taas! Siellä perhe kasvaa koko ajan.
Ja tuo sinun pakinatyylisi se vain minua ihastuttaa joka kerta.
23.4.2008 klo 13:59
Maria kommentoi:
Onnea!
Kauniisti kirjoitettua tekstiä. Mahanpohjasta ottaa lukiessa. :)
23.4.2008 klo 18:33
Lotte kommentoi:
Laitoin Sampalle sähköpostia, että joko ne on syntyneet, mutta täältähän tämän olisi nähnyt jo aikoja sitten… en edes vilkaissut, koska oletin ettette ole ehtineet vielä kokemuksista kirjoitella.
No, on teillä nyt siellä vilinää ja vilskettä. Täytyy kyllä ihan onnitella sinua, Emppu! Olet aika rohkea nainen! Minä en olisi tuohon suostunut (tosin en olisi uskaltanut ottaa koko elukoita :o)) Saatte kohta sitten laajentaa lampolaa…
23.4.2008 klo 18:42
sini kommentoi:
luulin että lampaille syntyy vaan yks karitsa kerrallaan
23.4.2008 klo 19:16
sini kommentoi:
tuo äskönen oli oikeesti tiitus mutta ko se ei kehannu panna omalla nimellä!!!!
23.4.2008 klo 20:50
Lotta S kommentoi:
Kävin jo aiemmin kommentoimassa, mutta jonnekin se teksti hävisi…
Eeva-Maijan rohkeutta ihailin ja päivittelin tuota hässäkkää, mikä siellä mahtaa vallita ;o) Voimia teille!
24.4.2008 klo 19:42
Anna-Maija-mummi kommentoi:
No huhhuh, ihan sitä hengästyttää täältä kaukaakin katsella ja kuunnella. On teillä ollut kokemuksia, ja Empulla on tuota taitoa ja rohkeutta ja sinnikkyyttä. Minusta ei olis tuohon, vaikka vähän (tai paljonkin) maksettais. Taitaa ne olla ihania pikkukaritsoita ainakin kuvista päätellen. Kiitos Sampalle linkistä. Meinaatko, Emppu, nyt ihan kunnon (ison)lampolan perustaa, siitähän se ura uusi urkenisi ; -). Onko kaikki karitsat tuollaisia tummia? Onko ne Lakun jälkeläisiä? Eikäs Lulu ja Nelli ole kuitenkin vaaleitä? Terveisiä kaikille. Antakaahan Liina ja Sohvi ja Leevi pikkuisille pullolla ruokaa, jos emät ei jaksa imettää kaikkia.
24.4.2008 klo 22:10
Samuli V. kommentoi:
Onnittelut nyt täältä meidänkin kotirintamalta.
Eeva Maijan tyyli on mainion tuttavallinen, ja etenkin tässä yhteydessä omiaan pehmentämään sitä ambivalenttista tunnetta, joka syntyy, kun seuraa ihmistä, joka puhuttelee lemmikkiään sukulaistermein. Varsinkin, jos sattuu olemaan niin, että tuo puhuttelija on päälle päätteeksi jotain kautta sitten itsellekin sukua.
Eräs sukulaiseni kertoi tarinaa nuoruudestaan, kun siihen aikaan (70-luvulla) joku valveutunut, aikaansa 30 v. edellä ollut naisihminen, talutti pientä koiraansa. Kakki tuli kadulle, koiralta, ja nainen virkkoi: “Äiti ottaa kakan pois”. Taru kertoo, että sukulaiseni johtaman nuorimieslauman joukosta yksi olisi kuullut naisen lohduttelun, ja vastasi hänelle, että “Eipä ole kyllä yhtään äitinsä näköinen”. Tarinan päähenkilön suojaamiseksi en kerro, kuka tuosta nuorimiesjoukosta tuon letkeän letkautuksen letkautti.
Mitä lapsiin vielä tulee, mainio palaute tuli neljävuotiaalta. Hieman väsyneenä mies takapenkillä urputti, että haluaa kolmannen tikkujätskin. Ei annettu. Hieman mietteisiinsä vaipuen ja jollain tapaa niistä myös innostuen hän uhosi, uhkasi etupenkillä istuvaa äitiään.
“Mää otan kotona kaksi tulostuspaperia. Mää piirrän toiseen iloisen naamarin, ja toiseen vihaisen naamarin. Ja näytän sulle vaan sen vihasen naamarin”.
Järkyttävää! Jos nämä jo neljävuotiaana yrittävät näin kyseenalaisilla keinoilla päästä päämääriinsä, miten niiden kanssa pärjää murrosiässä?? Voisko joku kertoa, jolla on kokemusta?
24.4.2008 klo 22:11
Samuli V. kommentoi:
Lapsista muuten vielä, että SK:n jyvät/akanat -palstalla oli kerran jonkun nuoren ihmisen kysymys, ja perässä lääkärin vastaus. Vapaasti muistellen:
“T: Voix tulla raskaax, jos on tyhmä?
L: En tiedä, onko kysymyksessä toive vai pelko, mutta vastaan, että valitettavasti”