PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT
LINKITKissan kaveri
Meillä on välillä aika vilkasta kotielämää. Kun on jo melkein kolme sellaista lasta, joita tullaan pyytämään ulos leikkeihin. Ja sitten on yksi kissa, jolla on myös kissakaveri joka tulee silloin tällöin hakemaan Viirua ulos. Se on auringonvärinen ja pitkäkarvainen ja tuuheahäntäinen, iso kaunis kissa. Istuu tuossa kuistilla ja odottaa hiljaa ja kiltisti, niin kauan kunnes Viiru tulee. Ei lompsi kurasaappailla sisään. Kissat ovat hiljaisia ja vaivattomia, kavereineen kaikkineen.
Kotiäidin osa ei ole tylsä, vaikka aikuisseuraa on vähemmän. (Nyt sitä tietenkin taas hehkutetaan kun tiedetään että muutaman viikon päästä alkaa työt, ajattelet sinä.) Ei mua haittaa. Nyt on hyvä oikein kunnolla nauttia, kun tällä hetkellä on tätä terveyttäkin. Ainakin fyysisesti, niinkuin eräs normimies huomautti. Kyllä me olemme nauttineetkin. Paistettiin munkkeja muun muassa. Ja lähestyvät karitsoinnit jänskättää mukavasti.
Ja kun on välillä mukavia vaihteluita elämässä, niin kyllähän se sujuu. Viikko sitten olin Pyhän Andreaan kirkossa improvisaatiokurssilla kaksi päivää. Se on jo niin järkyttävä mullistus kotiäidin elämässä, että eihän sitä saa ainakaan kahtena iltana unta kun pyörii mielessä kaikki sarabandet ja kvinttikierrot ja konsertto krossot ja muut. Sitten on ollut elämää tuolla Weljet-puolella myös, kun he lauloivat virsiä Karjasillan kirkossa tässä pyhänä muutamana. Olin onnellinen kun olin paikalla. Ja olin onnellinen Samulin puolesta kun hänellä on niin antoisa harrastus. Tällaisia elämyksiä sulatellessa sitä elää muutaman viikon vaikka päällään seisten, jos niikseen tulee. (Onneksi ei sentään tule niikseen, vaikka tuo lumi on ollut vähän ärsyttävää.)
Katsokaas kun kuitenkin kevät on tulossa.
15.4.2008 klo 22:10
Venla kommentoi:
Kiitos Emppu hehkutuksesta. Voin hyvällä mielin yhtyä hehkutukseen, nimittäin itselläkin on työt kohta alkamassa. Voi, ne mullistukset ovat juuri tarpeellisia. Että se kotiäidin arkikin tuntuu hyvältä sen jälkeen kun on ollut pieni mullistus. Meillä oli viikonloppumullistus, kävimme hakemassa asuntovaunun saksasta ja löysimme Münchenistä yhden ison kirpputorin. Voi että meillä oli hauskaa. Löytöjä voinen esitellä sitten myöhemmin.
Olen miettinyt teidän tulevia karitsoita viimeksi eilen, kun ratsastusreissulla näin parikin lammaslaumaa lukuisine karitsoineen. Voi sitä määkimistä! Pikkuiset määkivät niin kimeästi ja korkealta, kuin ihmislapsen huutoa.
16.4.2008 klo 11:18
Viena kommentoi:
Kissat tosiaan, eivät kuitenkaan aina ole vaivattomia eläimiä, viimeinen todistus sille löytyy tältä aamulta, kun rakas kissamme minni oli keittiöön saapuessani pöydällä syömässä aamupalan tähteitä. Ko. aamupalan tähteet olivat kurkkuja, joten minniraukalla taisi olla kovinkin nälkä..ehkä hiljaisuus ja vaivattomuus on kissan huoltajasta kiinni.
Kevät tosiaan tulee, mikä suuri ilon ja riemun aihe. Ei voisi kauniimpaa auringonpaistetta olla.
16.4.2008 klo 12:55
Emppu kommentoi:
Täytyypä käydä ostamassa Minnille iso Whiskas-pussi seuraavalla Prisman reissulla. Se nimittäin tykkäsi niistä kovin! (Huom. Kissat eivät ole vain lihansyöjiä, ne ovat kaikkiruokaisia. Muistan kun Minni söi pentuna tomaatteja ihan mielellään.) Kun se Minni on niin kiva kissatäti ja omakseni sen tunnen vieläkin.
16.4.2008 klo 13:42
Viena kommentoi:
Sienikastike ei Minnille kuitenkaan kelvannut.
16.4.2008 klo 20:27
Lotte kommentoi:
Eeva-maija, kiitos mukavasta jutusta! Se sai oikein hyvälle mielelle. Minä en suuria mullistuksia kyllä kaipaa, kevät itsessään antaa voimia: valoa on paljon ja on ihana vain olla tarvitsematta lähteä mihinkään (lue: raksalle).