(Meillä odottaa raksalla hiekkakasta ja ryteiköt raivaamistaan. Tuollaisesta unelmapihasta ei uskalla edes haaveilla. Vaikka senhän vain voi saada, mitä uskaltaa toivoa. Onko tuo piha “mummun” käsialaa?)

Mummun kommentti on vertaansa vailla! Elä venla yhtään epäile etteikö emppu tykkäis ;)

Muuten, kuvausharrastus on hyvä harrastajan vaimollekin! Voi ostaa kukkia kotiin ja ette usko, mies ilostuu niistä! Ja kaiken päälle päätteeksi kun ostoksen tekee paikallisesta kukkakaupasta niin huono omatunto on tipotiessään. Pitäähän sitä suosia paikallisia pienyrittäjiä.

(Muuten, ihmisten rahankäyttö on niiin erilaista. Monella lienee asioita, joita hankkiessa ei rahanmenoa ajatella. Minulla ne on kukat ja kirjat ainakin. Sitten taas on niitä, mihin ei millään viitsisi laittaa pennin pyöryläistä, vaikka pakko olisi. Ja kun se pakko on, niin kolutaan kaikki huutonetit ja pörssit ja kaupanseinäilmoitukset ja tehdään monen tunnin työ, että saadaan se hyödyke, (esim. kumisaappaat) laadukkaana ja vähintään puoleen hintaan. Kaikista hauskinta tässä on se, että nämä em. hyödykkeet vaihtelevat erittäin suuresti eri yksilöillä! Ihan naurattaa. He ho ho ho…)

Kun seuraavan kerran tavataan, opetan sinutkin värittämään tekstisi. Tällä palstalla ruskean kaveriksi on tarjolla vain ja ainoastaan sinistä, mutta väri se on sekin.

Toivon sydämestäni mukavaa reissua Jämsään. Jos tapaatte tuttuja, kertokaa terveisiä!

Minäkin epäilen, että Emppu tykkää kuvan (taide)maalarista.

Mutta mitä luokkajakoon tulee, siis siihen jonka on sanottu jo menneen, olen eri mieltä. En siis luokkajaosta vaan siitä menemisestä. Minä kuulun nimittäin alempaan kansankerrokseen. Ja se on totta.

Olen pudonnut kehityksen kelkasta. Kateellisena katson näitä teidän tekstejänne, joissa on kesken kaiken sinisiä kirjaimia. Se on jotain, mihin minä en ole koskaan pystynyt. Oma tekstini on tasaisen ruskeaa, josta saamme tietysti kiittää SamuliS:a, joka sen rusovärin on tähän fonttiin asettanut. Vaimoltani olen puolestaan oppinut sen, että ruskea on muotia, koska se on retroa, joka on muotia, joka tarkoittaa, että se menee ohi, mitä retroilijat eivät tietenkään halua nähdä. Ja voihan ne olla väärässä hekin, jotka tämän ohimenemisen kannalla ovat. Maailmassa vain tahtoo olla niin, että mahtuu vain yksi totuus yhdestä asiasta maailmaan. Sellaisessa maailmassa me elämme.

Mutta käykää luovuttamassa verta, jos pystytte. Siitä on taas pulaa. Ja Mitä Sorvarin kuviin tulee, niin ei voi muuta kuin kehua kameraa. Loistava investointi! Ja mitä tuohon maalauskuvaan tulee, niin on syytä epäillä, että kuvan on ottanut joku muu kuin Samuli. Vaikka onhan sillä se kameranjalka, mutta kun olen ymmärtänyt, että jalustan viisivuotisen historian aikana sitä on yhdesti käytetty, joten olisi epäreilua ja -todennäköistä, että sille yhtäkkiä nyt löytyisi käyttöä kesken maalaustouhujen.

Sitäpaitsi, on aikamoisesti luvattu, etteivät housut tipu ilman vyötä. Sehän tarkoittaa sitä, että housujen kantajalla on iso maha, tai ainakin kasvanut sitten housuostosten. Ja se taas on kiellettyä. Se sanominen, ei kasvattaminen. Ja rumaa (sanominen). Tässä yhden totuuden maailmassa on oikein puhua isoon ääneen alipainosta (esmes tyyliin “Ootpas sinä laiha, voi herttileijaa miten tuo tyttö pysyy hengissä”) ja väärin kääntää sama paheksunta lihaviin. Sitä harvempi kysyy, miten kivaa laiheliinista on kuunnella, kun ihmiset avoimesti häntä nimittelee laiheliiniksi. Yksi amerikkalainen tuttavani, jonka moni teistäkin tuntee, kertoi hiljattain, ettei ole ylevää, kun ihmiset luulevat ettei hän osaa suomea ja kommentoivat sitten vaikka pussipysäkillä hänen elopainoaan. Suomeksi tietysti.
Mies puhuu täsmällisempää suomea kuin moni meistä, joten miksi hän ei sitä ymmärtäisi.

Lähdemme huomenna Jämsään. Siellä vanha köörimme kokoontuu. Se on mukavaa; vaimot tulevat mukaan, ja joillakin lapsetkin. Meillä ainakin.