Palmusunnuntain perinteisiin kuuluu käydä virpomassa. Virpominen tuo kuulemma onnea ja karkottaa pahaa. Tänä vuonna virpominen toi ainakin virpojille onnea, sen verran runsas oli saalis. Toivottavasti myös paha on karkotettu kauas.

Sairastelusta huolimatta päivä on ollut valoisa. Monessakin mielessä. Käytiin lasten kanssa uimahallissa ja ulkona syömässä. Oli mukava reissu. Kylävieraita olisi ollut tarjolla peräti viidestä eri osoitteesta. Laitoin ilmoittautumisjärjestyksessä listaan, aletaan purkaa sitä heti kun tilanne ja ihmiset täällä paranevat.

Pääsin välillä livahtamaan lyhyelle kuvausreissullekin. Ulkona on paljon valoa ja se tarjoaa hyvät edellytykset kuvaamiseen. Omat taidot ja esteettinen kyky nähdä hyviä kuvia taas eivät tarjoa hyviä edellytyksiä. Mutta uskon, että pikkuhiljaa niitäkin voi kehittää. Alla muutama otos reissulta.

Elämä pirtissä on palannut ainutlaatuisen loman jälkeen taas uomilleen. Töitä on paljon ja aikaa vähän. Eli sitä tavallista. Suunnitelmia (tarkoitan tietenkin unelmia) on paljon, mutta vain harvoja niistä ehditään toteuttamaan. Välillä tuntuu, että elämä on täyttynyt kaikesta turhasta. Elämä ei ole sitä, mitä on odottanut ja toivonut. Mietin vain pitäisikö masentua vai aikuistua?

Kevät on tulossa. Ulkona paistaa aurinko ja lumi sulaa vauhdilla. Pajunkissat ovat auenneet ja tänään lapset sitoivat vitsoja virpomisreissua varten. Pääsiäiseen on enää reilu viikko. Oletettavasti meillä syödään silloin lammasta.

Hellyysvaje, sanoi Eeva Maija kun miestään halasi.

Lisäys: Ja vielä tämä. Enää ei mikään ole niinkuin ennen.