PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT
LINKITLyhyesti
Elämä pirtissä on palannut ainutlaatuisen loman jälkeen taas uomilleen. Töitä on paljon ja aikaa vähän. Eli sitä tavallista. Suunnitelmia (tarkoitan tietenkin unelmia) on paljon, mutta vain harvoja niistä ehditään toteuttamaan. Välillä tuntuu, että elämä on täyttynyt kaikesta turhasta. Elämä ei ole sitä, mitä on odottanut ja toivonut. Mietin vain pitäisikö masentua vai aikuistua?
Kevät on tulossa. Ulkona paistaa aurinko ja lumi sulaa vauhdilla. Pajunkissat ovat auenneet ja tänään lapset sitoivat vitsoja virpomisreissua varten. Pääsiäiseen on enää reilu viikko. Oletettavasti meillä syödään silloin lammasta.
Hellyysvaje, sanoi Eeva Maija kun miestään halasi.
Lisäys: Ja vielä tämä. Enää ei mikään ole niinkuin ennen.
13.3.2008 klo 21:50
Lotta S kommentoi:
Kyllä kelpaa nyt uudella pöydällä askarrella! Ihana kuva!
14.3.2008 klo 9:27
Anna K. kommentoi:
En tiedä, pitäiskö masentua ja kadehtia vai olla onnellinen teidän puolesta, kun teillä on noin kaunis valoisa pirtti! No tietenkin jälkimmäistä, mutta oispa mullakin. :)
Mutta että muurahaisetkin. Mistä nekin tietävät, mihin suuntaan maailma menee?
14.3.2008 klo 11:08
Emppu kommentoi:
Jonkinasteista illuusiota tuon kuvan täytyy esittää, jos se ihanalta näyttää. Eilen tosiaan oli ihana aurinkoinen sää, se on pitänyt meitä hengissä, kun muuten on ollut seuraavanlaista: Leevi on ollut mahataudissa isänsä ja pikkusiskonsa keralla, minulla on kurkkukipu ja kohta saan nielunäytteen tulokset, ja kaikki tuntuu jokseenkin kaoottiselta. Eilen pohdimme Samulin kanssa sitä, että meillä taitaa olla huono arjensietokyky, kun haaveilemme lomista ja reissuista ja kesästä jne. Nyt täytyy yrittää tsempata!
14.3.2008 klo 11:46
Anna K. kommentoi:
Niin, tuossa kuvassahan on tavallaan vasta kulissit. Kai meillä kaikilla on omat kulissimme, joiden taakse vieraat eivät heti näe. Saattaa tuntua, että noill ja noilla ja noillakin menee noin hyvin ja on sitä ja tätä, mitä minulla ei ole. Tarkemmin katsottuna kaikilla on oma arkensa taisteltavana.
Parasta on, kun löytää oman tapansa elää ja voi tyytyä siihen ja olla siitä iloinen. Toinen vaihtoehto on katsoa aina toisten elämää ja verrata omaansa siihen.
Unelmista sen verran, että ihan vastikään kun eräs suunnitelma kariutui ja sekös ärsytti, huomasin, että on oikeastaan hyvä etteivät unelmat elämässä toteudu liian nopeasti. Ettei kaikkea aina heti saa. Kyllä tässä elämässä ehtii. Onni voi kuitenkin olla olemassa jo nyt.
14.3.2008 klo 11:51
Anna K. kommentoi:
Ai, onhan siinä Leevikin! :)
14.3.2008 klo 14:45
Venla kommentoi:
Anna K, kirjoitat asiaa. Siihen on saanut tottua, että kaikki suunnitelmat eivät toteudu, eivätkä varsinkaan heti… mutta kun on avoin, voi tulla ihan pyytämättä ja yllätyksenä eteen mahdollisuuksia, joita ei olisi osannut edes odottaa. Pikkuhiljaa voi jopa alkaa tuntua, että tämähän oli hyvä juttu minulle.
Vertailu ei aina ole pahasta. Toisilta voi myös oppia. Jos on tyytymätön johonkin oman elämänsä kohtaan, ja toisilla se tuntuu olevan hyvin, voi miettiä, mitä voisi itse tehdä toisin. Omaa elämäänsä voi muuttaa vain itse.
Minusta joskus tuntuu, että kulissit ovat kaikkea muuta kuin kunnossa - minä, kotini ja perheeni ei välttämättä näytä ulospäin ollenkaan hohdokkaalta - mutta arki on ihan mukavaa. Viihdymme hyvin keskenämme sekasotkussakin.
Emppu: tuo kuva näyttää siltikin ihanalta. Tulee oikein ikävä teidän pirtin tunnelmaa. Pikaista paranemista!
14.3.2008 klo 16:47
Samuli Sorvari kommentoi:
Ei se arki nyt meilläkään aina niin harmaata ole. Äsken tehtiin lasten kanssa ruokaa (en kerro mitä). Lapset pilkkoivat täytteitä, aurinko paistoi ja oli rauhallista. Oli niitä perheen juhlahetkiä, analysoi Eeva Maija. Ja ruoka oli vieläpä ihan hyvää…
Rissu: kiitos tiedosta, onhan se Leevikin siellä. En sitä itsekään ennen vinkkiäsi huomannut.
Niin ja tiedoksi: olen kääntänyt (jo pari viikkoa sitten) kamerassa ohjelmavalitsimen kohtaan M niinkuin manual. Eli jos kuvissa on valotukset ja muut pielessä, niin ymmärrystä.
14.3.2008 klo 22:49
Venla kommentoi:
“Ei se arki nyt meilläkään aina niin harmaata ole.”
Mielestäni tuosta kuvasta välittyy kaunis, värikäs ja iloinen arki, jos sen on nyt tarkoitus kuvata teidän perheen arkea. Kaiken lisäksi pöydällä on kaunis kimppu tulppaaneja.
“Sillä Sorvarin rouvalla oli aina tuoreita kukkiakin….”
14.3.2008 klo 23:02
Samuli Sorvari kommentoi:
“Sillä Sorvarin rouvalla oli aina tuoreita kukkiakin….”
Ollaankos tässä jo muistosanoja laatimassa?
15.3.2008 klo 10:31
Venla kommentoi:
Ei nyt sentään. Vaihdetaan aikamuotoa:
“Sillä Sorvarin rouvalla on aina tuoreita kukkiakin…”
15.3.2008 klo 11:38
Anna K. kommentoi:
Pitäiskö mun muka vaihtaa tuohon Rissu/Kristiina? Mutta kun eräs tätinikin käyttää taiteilijanimenään Bertta Mansikkamäkeä. Ajattelin että jos mulla olis tuo Anna K.
15.3.2008 klo 13:20
Maria kommentoi:
Se arki, mikä meistä aikuisita voi tuntua tylsältä ja harmaalta, voi lapsista olla aivan ihanaa.
Esimerkki: Meillä sairasteltiin vuoden alussa reilu kuukausi oikein urakalla kaikkia kaatotauteja. Koti hirveässä siivossa nuurusimme kaikki pitkin lattioille levitettyjä petejä.
Jälkikäteen lapset on kommentoinu tyyliin: “Oltaispa taas sairaana, että äiti ja isi ehtis makkaamaan lattialla. Oli kiva halia kaikki päivät koko ajan!”
Ei se silloin tuolta tuntunut, mutta onneksi lapsilla on hyvin suodattava muisti! :)
Tuosta kuvasta ainakin välittyy rauhallinen ja harmoninen kevättalven päivä mukavissa askareissa. Tulee jotenkin mieleen tarinat taiteilija Pekka Halosen ja Maija-vaimon perhe-elämästä.
Päiväkirjan reunaan olen joskus kopioinut jostakin seuraavan lauseen:
“Kevätpäivän valo on vaalea ja kuulas, hetki raikasta tuulta ennen pimeää. Illan hämärässä katson kasvojasi. Silmissäsi auringonsäteiden leikki. Tämän päivän muistan jälkeen ja ennen nuhaneniä.”
Minusta siinä on jotain tuon kuvan näköistä, jotain parasta perheestä.
Onnellisiä hetkiä ja paranemisia!
15.3.2008 klo 20:55
Samuli Sorvari kommentoi:
Anna K: Anteeksi. En hoksannut, että käytin vahingossa väärää nimeä. Pahoittelen.
16.3.2008 klo 18:01
Anna K. kommentoi:
Ei se haittaa, en ole pahoillani. =)