Leevi lurettaa,…
…lauloi nimeltä mainittu poika juostessaan iltavillissä ympyrää tuvan lattialla. Hyvin ovat tädin lauluopit menneet perille. Ja tottahan se toki on.
Asiasta sukellusveneeseen: Istuin eilen reilun viisituntisen auton etujousten vaihtoa odotellen. Välillä istuin Linnanmaan Prisman penkillä, välillä Raxissa, mutta suurimman osan tuosta ikuisuudesta istuin kuitenkin autokorjaamon kovalla penkillä. Kaksituntiseksi luvattu toimenpide venyi mystisesti, edes korjaaja itse ei oikein tiennyt miksi. Laskutti silti vain kahdesta tunnista. Siksi uskallankin edelleen suositella Linnanmaan autohuoltoa kaikille. Työn jälki on ollut aina hyvää ja palvelu pelaa.
Äh, nyt kyllä rönsyilee, pitäisi päästä jo asiaan. Siispä ilman aasinsiltojen etsiskelyä.
Prisman penkillä istuskellessani sattui hassusti. Viereeni istahti noin viisikymppinen nainen, puuskutti ja rauhottui sitten. Lepäili selvästi, ojenteli jalkojaan. Hetken oli vasta istunut, kun paikalle porhalsi toinen nainen, ehkä nelikymppinen. Työnsi ostoskärryjä. Ajoi ensin ohi meitä penkillä olijoita vilkaisten, mutta jarrutti sitten yht’ äkkiä, peruutti takaisin kohdallemme ja aloitti keskustelun vierustoverini kanssa.
- No mutta Leila (nimi muutettu). Siitä on jo niin pitkä aika, totesi nuorempi.
- Öö, sanoi puhuteltu.
- Kuule mitä kuuluu? Miten oot jaksanu? Ootko pysynyt terveenä? kyseli nuorempi.
- Ääh, vastasi vanhempi.
- Kuule en mitenkään halua tunkeilla, mutta selviskö se teijän avioerojuttu siististi? jatkoi nuorempi kyselemistä.
- Ööh, tuota ei…, aloitti vanhempi vastaamaan.
- No minä arvasin. Se mies oli kyllä just sellanen sika, että siltä saattokin odottaa tollasta. On se, kertakaikkiaa, puhisi nuorempi.
- Ööh, ääh, tuota en nyt oikein tiedä mistä te puhutte. Olettekohan erehtynyt henkilöstä? ihmetteli vanhempi.
- Ai etkös sinä olekkaan Leila? hämmästeli nuorempi.
- Ei, en ole. En edes tunne ketään Leilaa, vastasi vanhempi.
- No jo on kumma, minä olisin voinut vaikka vannoa, että sinä olet Leila. No mutta anteeksi kun häiritsin, pahoitteli nuorempi, sipaisi hiukset korvan taakse ja jatkoi matkaansa yhtä kiireisen näköisenä kuin paikalle saapuessaan.


PÄIVÄKIRJA
ARKISTO
VALOKUVAT
LINKIT
6.3.2008 klo 12:23
mummu kommentoi:
Joo, Linnanmaan autohuollosta vain senverran, että minulla oli yhtenä aamuna molemmat ajovalot palaneet, eikä Tuomo ollut kotona. Ajoin pitkät päällä, mikä oli hirveää, kaikki vastaantulevat autot välkyttivät valoja hulluna. Palatessa poikkesin Linnanmaan autohuoltoon ja kysyin, kuinka kauan ajovalojen vaihtoon menee aikaa. N. 10 min, oli vastaus. Annoin autoni avaimet, ja etsiskelin jotakin ikäiselleni naisihmiselle sopivaa luettavaa. Kun löysin esteettisimmältä vaikuttavan “Tuulilasi”-lehden numeron ja aioin istahtaa kovalle penkille, tuli huoltomies ilmoittamaan, että homma on hoidettu. S-etukortilla kahden ajovalon vaihdon hinnaksi tuli 31 e, ja homma oli oikeasti ohi maksuineen päivineen kymmenessä minuutissa. Hyvä paikka!
Tuosta Prisman vuorokeskustelusta: Sattuuhan sitä erehdyksiä jopa nelikymppisille, mutta kannattais varmaan nelikymppistenkin ensin varmistaa ennenkuin kenenkään miestä siaksi haukkuu. Koska vasta tästä repliikistä asianomainen havaitsi, että nyt ollaan väärässä henkilössä. Eihän se minun ex-mieheni sentään niiin sika ollut.